uspenskin-katedraalilla-supavit-nummelin 2024
Arki & ihmiset

Kirkontorniteknikko Supavit Nummelin kutsumustyössään: “Kirkonkellot ovat Jumalan sanaa"

Kirkonkelloteknikoksi opiskellut Supavit Nummelin on ainoita kokopäiväisesti kirkonkelloja huoltavia, korjaavia ja valavia henkilöitä Suomessa. Yksi hänen ensimmäisistä korjauskohteistaan oli Uspenskin katedraali. Mitä ortodoksinen kirkko ja kirkonkellojen soittoperinne hänelle merkitsevät?
| Teksti: Marja Simonen | Kuva: Vlada Wahlstén ja Supavit Nummelinin oma albumi
uspenskin-katedraalilla-supavit-nummelin 2024

Supavit Nummelin adoptoitiin Thaimaasta Suomeen yksivuotiaana. Erilaisuutensa takia koulukiusattu poika löysi turvapaikan kirkoista, joissa hän vietti aikaa saaden kokeilla kirkonkellojen soittamista. Kirkot ja kirkonkellot ovat siitä lähtien olleet erottamaton osa hänen elämäänsä.

Kiinnostus kelloihin lähti liikkeelle jo lapsena laivalta lahjaksi saadusta laivakellosta. Kellokokoelma kasvoi kasvamistaan. Myös legoista rakennettuun kirkkoon piti ehdottomasti saada oikeat kellot. Erityisen hienoa oli löytää Tori.fi:stä ihan oikea kirkonkello.

– Kirkonkelloissa yhdistyvät kaikki osa-alueet, joista olen kiinnostunut: historia, kirkot, musiikki, tekniikka, sähkö, puu, metalli ja valut. Käsillä tekeminen on aina ollut minulle mieluisampaa kuin kirjojen pänttääminen, mikä näkyy myös opiskeluvalinnoissani.

Supavit Nummelinilla on puu- ja metallialan ammattitutkinto sekä puualan artesaanin koulutus. Lisäksi hän on hionut käytännössä hankittua osaamista kellojen korjaamisesta kouluttautumalla Saksassa kirkonkelloteknikoksi. Kirkonkelloteknikoita on Suomessa vain viisi, joista kaikilla on kädet täynnä työtä.

uspenskin-katedraalilla-supavit-nummelin- 2024
– Muista, että jos olet erilainen, älä piilottele sitä. Ole sitten ihan kunnolla erilainen! Erilaisuus on rikkaus, kuuluu Supavit Nummelinin viesti.

Ortodoksisuus merkitsee perinteitä

Ortodoksisuudella on suuri merkitys luterilaiseen kirkkoon kuuluvalle Supavit Nummelinille.

– Ortodoksinen kirkko on iso osa elämääni. Ortodoksisuus merkitsee minulle ennen kaikkea perinteitä. On kadehdittavan hieno perinne, että ortodoksisen kirkon kelloja soitetaan aina käsin. Kellot soivat kauniimmin, kun ihminen antaa soitolle antinsa. Sähköistetty soitto on liian tasaista. Siinä ei kuulu elämän rikkaus.

Pienissä seurakunnissa kirkonkellojen sähköistäminen voi olla väistämätöntä, mutta aina kun mahdollista, kelloja tulisi hänen mielestään soittaa käsin. Myös kuolinkelloperinne tulisi elvyttää, missä Supavit Nummelin kertoo jo monissa seurakunnissa onnistuneensa.

– Kirkonkellot ovat vanhan ajan Facebook. Soitto välitti suru-uutisia ja muita viestejä pitkän matkan päähän.

Kirkkojen kelloja soitetaan aivan eri tavoin katolisissa, luterilaisissa ja ortodoksisissa kirkoissa. Tällainen monimuotoisuus on rikkaus. 

Kirkonkellot merkitsevät Supavitille myös Jumalan sanaa. Hän kokeekin olevansa kutsumustyössään niiden parissa.

Supavit Nummelin roikkuu kirkonkellosta 2024
Kirkonkelloissa Supavit Nummelinia kiehtoo eritoten isoista kelloista lähtevä kova ääni. Ja kenties myös hitusen niiden tarjoama mahdollisuus voimisteluun. Kuva: Oma albumi

Ortodoksisten kirkkojen kellot tulleet tutuiksi

Supavit Nummelin on virittänyt ja korjannut monien ortodoksisten kirkkojen kelloja Suomessa. Valamon luostarin ja Uspenskin katedraalin kirkkojen kellot tulivat hänelle tutuiksi jo noin 16 vuoden iässä.

Uspenskin katedraali oli yksi Supavit Nummelinin ensimmäisistä korjauskohteistaan hänen ollessaan vielä alaikäinen. Sittemmin hän on palannut Uspenskin katedraalin kellojen pariin useita kertoja sekä korjaamaan että soittamaan niitä. 

Viimeisin korjausurakka katedraalissa on vielä hieman kesken. Tulevan kesän aikana hänet nähdään viimeistelemässä vuonna 2023 aloitettua kirkonkellojen täysremonttia.

Aikaa riittää myös kirkonkellojen soittamiseen ja soittonäytteiden lataamiseen YouTubeen. Ensimmäisen videon hän latasi palveluun vuonna 2015. 

Jumalanpalveluksessa hän kertoo soittaneensa kirkonkelloja ensimmäisen kerran Joensuun Pyhän Nikolaoksen kirkossa. 

Kellojen soittaminen suuresta perjantaista pääsiäisyön palvelukseen asti Tampereen Pyhän Aleksanteri Nevalaisen ja Pyhän Nikolaoksen kirkossa on muodostunut jo jokavuotiseksi perinteeksi. Perinne sai alkunsa puolivahingossa. Tuossa vaiheessa 17-vuotias poika oli käymässä Tampereen kirkossa. Hän jutteli henkilökunnan kanssa ja pyysi lupaa kokeilla kellojen soittamista. Soitto tuntui sujuvan, joten Supavit Nummelinia pyydettiin soittamaan pääsiäisenä, jolloin oli vaikea saada ketään tähän tehtävään. 

Soittaja tahdottiin paikalle myös seuraavana pääsiäisenä ja sitä seuraavana.

– Tampereen ortodoksisen kirkon kellosarja on henkilökohtainen lempisettini: missään muualla Suomessa pääkelloa ei soiteta suoraan alta eli köydestä vetäen ilman pedaaleja. Tällä tavalla kello soi erityisen voimakkaasti ja täyteläisesti. Soiton tuntee koko kehossaan.

Isojen kellojen soittaminen on fyysisesti raskasta. Esimerkiksi Uspenskin katedraalin isoin kello painaa 5 000 kiloa. Vanhan Valamon pyhän Andreaksen kello painoi 16,5 tonnia – se, jota evakkoon lähtiessä soitettiin 24 kertaa luostarin vaikenemisen merkiksi*, ja joka sittemmin halkesi sodan aikana.

Kirkonkelloissa Supavit Nummelinia kiehtoo eritoten isoista kelloista lähtevä kova ääni. Pahimpia korville ovat kuitenkin ne pienet kellot, joiden soittaminen lähietäisyydeltä on rinnastettavissa sirkkelöintiin. Soittajan onkin muistettava suojata korvansa.

Kirkkaan viikon kirkonkellotornien avoimien ovien perinnettä Supavit Nummelin pitää upeana asiana:

– On ihan parasta, kun tavallinen ihminen pääsee itse näkemään ja kokemaan, mistä soittamisessa on kyse. Siinä harhaluulot karisevat.

Maailmalla on järjestetty kilpailujakin kirkonkellojen soittamisesta, mutta moinen ei Supavit Nummelinia innosta.

– Kelloja voi soittaa yhtä aikaa kuusikin henkilöä. Kaikkien on kuunneltava toisiaan, jottei soitto alkaisi kuulostaa kattilankansien paukuttelulta. Kellojen soittamisessa yhdessä on kyse ennen kaikkea vuorovaikutuksesta eikä paremmuudesta kisaamisessa.

Supavit Nummelin nukkuu kirkonkellon mekanismin päällä 2024
Raskas työ vaatii… ainakin lepoa. Kuva: Oma albumi

Rakentanut myös tsasounan, kirkonkellomuseon ja rautatien 

Monipuolisesti lahjakas Supavit Nummelin rakentaa myös esimerkiksi urkuja ja kapearautaisia rautateitä.

Tähän mennessä hän on rakentanut jo kaksi pyhäkköä.

– Legokirkon jälkeen ensimmäinen rakentamani pyhäkkö oli pihallemme jämämateriaaleista rakennettu tsasouna, mihin mahtui viitisen henkilöä. Olin käynyt Uspenskin katedraalissa ja yllytyshulluna innostuin käyttämään yhden kesän tsasounan rakentamiseen. Nykyinen pyhäkköni sijaitsee Lapinjärvellä. Sinne mahtuu 40 henkilöä. Viime vuonna kävijöitä oli 2 200.

Supavit Nummelinilla on kotonaan Lapinjärvellä myös kirkonkellomuseo ja -koulu sekä junarata. Museossa on Vanhan Valamon kellosetti pienoiskoossa. Museo on tänä vuonna auki tilausryhmille. Vierailijat voivat kokeilla kellojen soittamista päräyttämällä vaikka Paranoidin (toim.huom. Black Sabbath -bändin kappale).

Kirkontorniteknikko itse pitää usein konsertteja aina ulkomailla asti. Kesäkuussa hän on mukana kansanmusiikkijuhla Sommelossa Kuhmossa. Siellä hän luennoi, opettaa kirkonkellojen soittamista ja soittaa kelloja sekä torilla että luterilaisessa kirkossa.

Aina oman tiensä kulkijaksi itsensä kokeneella Supavit Nummelinilla on rohkaiseva viesti kaikille Aamun Koiton lukijoille:

– Muista, että jos olet erilainen, älä piilottele sitä. Ole sitten ihan kunnolla erilainen! Erilaisuus on rikkaus.

Lisäksi Supavit Nummelin toivoo kaikkien kirkonkellojen soittamisesta tai korjaamisesta kiinnostuneiden ottavan häneen yhteyttä.

Erityisesti soittajista on pulaa. Ei haittaa, vaikka soittovasarat, läppäystekniikat ja heilautussoitot eivät entuudestaan soittaisi kelloja. Kunhan sävelkorvaa ja rytmitajua löytyy, kaiken muun oppii käytännössä. Oppipoikia on jo muutama.

Tämän kerrottuaan hän lähtee jatkamaan rautatien rakentamista.

Supavit_Nummelin-Uspenskissa-2024
Supavit Nummelin on virittänyt ja korjannut monien ortodoksisten kirkkojen kelloja Suomessa. Uspenskin katedraalin kirkonkellot tulivat hänelle tutuiksi jo noin 16 vuoden iässä.

 

Pääkuva ylhäällä: Supavit Nummelin vilkuttaa Uspenskin katedraalin kellotornista. Kuva: Vlada Wahlstén

Juttu on julkaistu ensi kertaa kesän 2024 painetussa Aamun Koitossa 2/2024. Printtilehden juttuja julkaistaan myös verkkolehdessä ja toisin päin, jotta lehti tavoittaisi mahdollisimman monet.

*Juttua on korjattu 17.6.2026 klo 18:00: Pyhän Andreaksen kelloja soitettiin 24, ei 12 kertaa, kuten jutussa alun perin mainittiin.