Suomen ortodoksisen kirkon vuonna 1935 perustama Pyhän Karitsan ritarikunta (PKR) on hengellinen ritarikunta, jonka suurmestarina toimii Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa. Se on Suomen ainoa ritarikunta, jonka ylläpitäjänä toimii joku muu kuin valtio. Ritarikunta myöntää erilaisia kunniamerkkejä ansioista kirkon palveluksessa tai työstä sen hyväksi.
Ritarikunnan kunniamerkit ovat alenevassa arvojärjestyksessä seuraavat: suurristin komentajamerkki, 1. luokan komentajamerkki, 2. luokan komentajamerkki, 1. luokan ritarimerkki, 2. luokan ritarimerkki, 1. luokan mitali ja 2. luokan mitali.
Näistä tunnetuin lienee kirkollisessa kasvatustyössä ansioituneille äideille jaettava Pyhän Karitsan ritarikunnan 1. luokan ritarimerkki.
Pyhän Karitsan ritarikunnan kunniamerkin saajaa voi mietityttää, koska merkkiä on sopivaa käyttää ja millaiseen asuun sen voi yhdistää. Kerrataan siis lyhyesti yleiset ohjeet.
Virallisia, puolivirallisia ja yksityisiä merkkejä
Suomalaiset kunnia- ja ansiomerkit jakautuvat virallisiin, puolivirallisiin ja yksityisiin merkkeihin.
Virallisia merkkejä ovat valtiolliset ansiomerkit, valtiollisten ritarikuntien kunniamerkit sekä sotien muistoristit ja muut isänmaallisen toiminnan ansiomerkit, jotka on hyväksytty sotilaspuvussa kannettaviksi.
Pyhän Karitsan ritarikunnan myöntämät kunniamerkit luokitellaan puolivirallisiin merkkeihin samoin kuin esimerkiksi Keskuskauppakamarin myöntämät merkit.
Virallisten ja puolivirallisten merkkien lisäksi Suomessa myönnetään myös yksityisiä merkkejä.
Virallisia ja puolivirallisia kunniamerkkejä voi kantaa sekä virallisissa että yksityisissä juhlatilaisuuksissa. Sen sijaan yksityisiä merkkejä kannetaan pääsääntöisesti vain myöntäjätahon omissa tilaisuuksissa.
Yleensä juhlatilaisuuden järjestäjä määrää kutsussa pukukoodin ja sen, käytetäänkö tilaisuudessa kunniamerkkejä. Jos kunniamerkit on mainittu kutsussa, niin kutsun saaja liittää asuunsa saamansa Pyhän Karitsan ritarikunnan merkin. Jos mainintaa ei ole, merkkiä ei käytetä.
Kaikkiin tilaisuuksiin ei kuitenkaan lähetetä henkilökohtaisia kutsuja. Silloin jää merkin saajan harkintaan, millaisessa juhlassa hän haluaa merkkiä käyttää. Kirkollisessa yhteydessä kutsuja esitetään vähän, mutta sopivia kunniamerkin käyttötilaisuuksia on paljon. Esimerkiksi pyhäkön praasniekka tai vaikka seurakunnan toimintapiirin pyöreiden vuosien juhla ovat jo ilman muuta tilaisuuksia, joissa saatu kunniamerkki on sopivaa liittää osaksi juhla-asua. Muita sopivia tilaisuuksia ovat esimerkiksi keskeisimmät kirkolliset juhlapäivät, kirkon vihkiminen tai vaikkapa oma henkilökohtainen merkkipäivä.
Merkki sopii myös kansallis- ja kansanpukuun
Kunniamerkkiä ei käytetä koskaan arkivaatteessa, vaan se liitetään aina osaksi pukukoodin mukaista juhla-asua. Naisten puvussa kunniamerkkejä käytetään kuten miesten vastaavassa asussa pukukoodin mukaan.
Varsinkin kirkollisten juhlien kohdalla on hyvä muistaa, että kunniamerkkejä voi kantaa myös kansallis- tai kansanpuvun (feresi tai sarafaani) kanssa.
Pyhän Karitsan ritarikunnan kunniamerkkejä kannetaan seuraavasti:
Suurristin komentajat kantavat suurristiä ja siihen kuuluvaa rintatähteä. Ristiä kannetaan olan yli oikealta vasemmalle. Hengelliseen säätyyn kuuluvat kantavat ristiä kaulan ympäri kulkevassa nauhassa. Rintatähteä kannetaan vasemmalla puolen rintaa.
Ensimmäisen luokan komentajat kantavat kaulan ympäri kulkevassa nauhassa kunniamerkkiristiä. Rintatähteä kannetaan vasemmalla puolella rintaa.
Komentajat kantavat samaa kunniamerkkiristiä, mutta ilman rintatähteä.
Naisten komentajamerkit ovat hieman erilaiset, koska kunniamerkkiä ei kanneta ihoa vasten. Naiselle myönnetyn komentajamerkin kaulanauha korvataan rintaruusukkeella.
Ensimmäisen luokan ritarit ja jäsenet kantavat nauhassa kunniamerkkiristiä. Kunniamerkkiä kannetaan rinnan vasemmalla puolella.
Muut ritarit ja jäsenet kantavat rinnan vasemmalla puolella muuten samanlaista ristiä, jonka aukeamissa olevat serafit ovat kultaisen sijaan hopeisia.
Ensimmäisen ja toisen luokan mitalia kannetaan rinnan vasemmalla puolella ritarimerkin nauhassa.