Kun Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo vihki diakoni Serhii Danilovin papiksi Uspenskin katedraalin temppelijuhlan liturgiassa 15. elokuuta, kyseessä oli ensimmäinen äidinkielenään ukrainaa puhuvan papin vihkimys Suomen ortodoksisessa kirkossa. Samalla isä Serhiistä tuli ensimmäinen ukrainalainen pappi Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa. Tällä hetkellä isä Serhii palvelee pappina vapaaehtoispohjalta, minkä lisäksi häntä työllistävät myös projektityöntekijän tehtävät Filantropia ry:n ukrainankielisen työn parissa.
Tie Ukrainasta Suomeen ja vuonna 1997 Vinnitsassa syntyneestä pojasta Suomen ortodoksisen kirkon papiksi on ollut monipolvinen – joskaan ei sikäli yllättävä, että Serhii-pojan elämä on ollut jo lapsuudesta saakka tiiviissä yhteydessä kirkkoon.
– Vuonna 2000 perheeni liittyi Pyhän Ksenia Pietarilaisen seurakuntaan, jossa aloin palvella alttariavustajana jo teini-ikäisenä ja perustin myöhemmin nuorisovapaaehtoisryhmän. Tuntiessani kutsumusta papiksi opiskelin Kiovassa Teologisessa seminaarissa.
Vuodesta 2017 nuori Serhii palveli Kiovassa Pyhän Kolminaisuuden luostarissa, ja vuonna 2022 hänet vihittiin lukijaksi Lvivissä. Tuolloin olivat käynnissä ukrainalaissiviilien evakuoinnit, sillä venäläisjoukot olivat tuolloin edenneet lähelle Kiovaa.
– Pian Kiovan vapautuksen jälkeen palasin kotikaupunkiini, missä minut vihittiin diakoniksi Jumalanäidin suojeluksen juhlana. Toimin siellä diakonina marraskuuhun 2023 asti.
Isä Serhii suoritti hengellisen taipaleensa rinnalla myös insinöörin tutkinnon: hän valmistui Kiovan kansallisesta rakennuksen ja arkkitehtuurin yliopistosta 2021.
– Hengellisen palvelun ja ammatillisen kehityksen yhdistäminen on antanut minulle laajemman ymmärryksen uskon ja käytännön elämän yhdistämisestä sekä syvemmän tietämyksen seurakunnan jäsenten hengellisistä tarpeista.
Vuonna 2021 isä Serhii avioitui Kseniiansa kanssa, ja pariskunnan esikoispoika Iona syntyi seuraavana vuonna. Danilovit eivät lähteneet kotimaastaan ensimmäisten joukossa.
– Vaimoni perheenjäsenet pakenivat maasta jo sodan ensimmäisinä päivinä, mutta vaimoni ja poikamme seurasivat heitä vasta kesäkuussa 2023. Halusimme varmistaa lapsemme turvallisuuden, sillä tuolloin Kiovaa pommitettiin melkein joka yö. Itse tulin perheeni luo viime vuoden joulukuussa.
Suomessa syntyi perheen toinen lapsi.
Uuteen alkuun
Helsinkiin asettumisen jälkeen isä Serhii halusi tehdä aktiivisesti vapaaehtoistyötä ukrainalaisten hyväksi.
– Olemme toimittaneet jumalanpalveluksia ukrainan ja suomen kielillä sekä koonneet yhteisöä. Itse ymmärrän henkilökohtaisesti Suomeen paenneiden tuskan ja hengellisen tuen tärkeyden toisillemme.
Alku oli haasteellinen, koska ukrainalaisyhteisön oli löydettävä tilat jumalanpalvelusten toimittamiseen ja saatava kokoon kirkkokuoro. Nämä ongelmat ovat sittemmin korjaantuneet, sillä yhteisö sai käyttöönsä Helsingin ortodoksisen seurakunnan Pyhän profeetta Elian kirkon, jossa edelleen toimitetaan jumalanpalveluksia ukrainaksi.
Paitsi isä Serhiille ja hänen perheelleen, hänen pappisvihkimyksensä oli merkkitapaus myös koko ukrainalaisyhteisölle. Vihkimyksen toimitti Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo.
Isä Serhii mainitsee muitakin positiivisia asioita Suomeen liittyen.
– Suomessa minut yllätti organisoituneisuus ja rauhallisuus kaikilla elämän osa-alueilla. Mitä tulee ortodoksiseen kirkkoon, se on täällä pienempi kuin Ukrainassa, mutta sen jäsenet ovat säilyttäneet syvän ortodoksisen uskonsa ja tukevat toisiaan.
Suomen ortodoksinen kirkko on osoittanut tukeaan Ukrainalle heti Venäjän hyökkäyssodan alkamisesta lähtien sekä tuominnut Moskovan patriarkaatin ja sen johtohahmon, patriarkka Kirillin sotaa lietsovat kannanotot.
Lisäksi viime vuonna kirkolliskokous päätti käynnistää neljän vuoden hankkeen ukrainalaisten pakolaisten kotoutumisen tukemiseksi Suomessa. Sen myötä hankkeen pääkoordinaattorina toimiva Suomen ortodoksisen kirkon kansainvälisen diakonian ja lähetyksen järjestö Filantropia ry. saa ajalla 2024–2027 vuosittaisen 130 000 euron määrärahan. Myös Filantropian kriisiapuun lahjoitettavat rahat suunnataan tällä hetkellä Venäjän hyökkäyssodan uhrien auttamiseksi.
Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta Epifani myönsikin joulukuussa 2023 Filantropia ry:n toiminnanjohtaja Riina Nguyenille Ukrainan ortodoksisen kirkon tunnustuksen, Pyhän suurmarttyyri ja parantaja Panteleimonin ansiomerkin kiitoksena Filantropian tekemästä pitkäjänteisestä työstä Ukrainan kansan hyväksi.
Myös isä Serhii antaa tunnustusta niin suomalaisille ylipäätään kuin Suomen ortodoksiselle kirkolle.
– Ukrainalaiset saavat Suomessa tukea ja ymmärrystä erityisesti arkielämään liittyvissä asioissa. Suomalaiset, jotka itsekin ovat kokeneet aggressiota menneisyydessä, ymmärtävät parhaiten tilannettamme ja osoittavat solidaarisuutta. Tämä auttaa meitä sopeutumaan ja löytämään paikkamme uudessa kulttuurissa, isä Serhii kiittää.
– Lisäksi Pyhän profeetta Elian kirkko Helsingissä on muodostunut ukrainalaisille tärkeäksi keskukseksi, jossa he voivat ylläpitää omia uskonnollisia perinteitään ja löytää henkistä tukea. Tärkeää on myös se työ, jonka Filantropia on aloittanut auttaakseen ukrainalaisia löytämään paikkansa Suomen ortodoksisessa kirkossa, asuinpaikasta riippumatta.
Kuitenkin parantamisenkin varaa olisi.
– Valitettavasti seurakunnat eivät aina ole aktiivisia aloittamaan täysimittaista työtä ukrainalaisten parissa. Tällä hetkellä Suomessa on virallisesti noin 70 000 ukrainalaista, ja suurin osa heistä on ortodokseja. Omien kokemusteni mukaan kymmeniä ukrainalaisia liittyy virallisiksi kirkon jäseniksi kuukausittain, mutta ovatko seurakunnanneuvostot varanneet lisää budjettivaroja ukrainalaisten tukemiseen ja integrointiin – erityisesti heidän hengellisten tarpeidensa tyydyttämiseen?
Isä Serhii huomauttaa, että ukrainalaispakolaisia olisi kenties syytä tarkastella siitä näkökulmasta, että suuri osa heistä on tullut maahamme jäädäkseen.
– Viimeisimpien sosiologisten kyselyjen mukaan yli puolet ukrainalaispakolaisista haluaa jäädä tänne pysyvästi – mikä on uskomaton määrä ihmisiä ja suuri haaste Suomen ortodoksiselle kirkolle!
Samaan aikaan on todettava, että Suomen ortodoksinen kirkko – kuten myös toinen valtionkirkkomme – on jo pitkään kamppaillut laskevan jäsenmäärän ja sen tuomien haasteiden kanssa. Hupeneva jäsenmäärä tarkoittaa myös vähemmän kirkollisveroina saatavia tuloja. Toisaalta viime aikoina on ollut havaittavissa, että nuoret, ja etenkin nuoret miehet, liittyvät nyt innokkaasti Suomen ortodoksiseen kirkkoon.
Ongelmat on kohdattava
Työssään vapaaehtoisena ja pappina isä Serhii on päässyt aistimaan tunnelmia sekä kirkoissamme käyvien ukrainalaisten että venäjää puhuvien seurakuntalaisten välillä. On mahdotonta arvioida, millä tavalla sodan lopputulos aikanaan heijastuu näihin yhteisöihin.
Isä Serhii ei kaunistele nykytilannetta.
– Tämänhetkinen tilanne on monimutkainen, ja ukrainalaisen ja venäläisen yhteisön välinen dialogi on vaikeaa. Huonoin ratkaisu olisi ongelman ignorointi tai vaieta siitä kokonaan. Tällä hetkellä on tärkeää jatkaa yhteisiä rukouksia rauhan puolesta ja olla valmiita avoimeen ja rakentavaan dialogiin sitten, kun se on mahdollista. Kirkon tulee ylläpitää toivoa ja valmistautua jo nyt tulevaan sovintoon. Silti todellisia muutoksia voi tapahtua vasta sodan päättymisen jälkeen.
Venäjän hyökkäyssota on vaikuttanut ortodoksisuuteen myös kansainvälisellä tasolla.
– Sota on vaikuttanut vakavasti ortodoksiseen kirkkoon kaikkialla maailmassa ja aiheuttanut syviä jännitteitä. Tämä jännite on erityisen tuntuvaa tilanteessa, jossa sodan haava vuotaa ja kipuilee entistä enemmän. Vaikka tilanne Suomessa onkin vähemmän akuutti, täälläkin on silti haasteita, jotka liittyvät jakautumiseen ja keskinäiseen epäluottamukseen.
Vaikka uusi kotimaa tuntuukin turvalliselta ja vastaanotto on ollut lämmin, isä Serhii unelmoi silti monen muun tavoin sodan pikaisesta loppumisesta oikeudenmukaiseen rauhaan, paluusta rakkaaseen synnyinmaahan, sen jälleenrakentamisesta ja rauhallisesta tulevaisuudesta.
Silti hän jättää oven raolleen myös Suomen suhteen.
– Minulla on täällä juuri nyt vastuullani suuri yhteisö. Siihen kuuluu myös ihmisiä, jotka eivät enää palaa kotiin Ukrainaan, ja he tarvitsevat hengellistä tukea. Omalta osaltani jää siis nähtäväksi, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Богослужіння українською мовою в церкві Пророка Іллі
Божественна Літургія щонеділі о 9:50. Мова Богослужіння - українська та фінська.
Адреса храму: Lapinlahdentie 2, 00180 Helsinki, Фінляндія
Для запису на сповідь, хрещення, вінчання, панахиду та молебень писати священнику
+358 44 244 37 93 ієрей Сергій Данілов
Сторінка парафії українською мовою: hos.fi/uk
Pääkuva ylhäällä:
Arkkipiispa Leo vihki Ukrainasta Suomeen muuttaneen diakoni Serhii Danilovin papiksi Uspenskin katedraalin temppelijuhlan liturgiassa elokuussa 2024. Pappisvihkimystä oli todistamassa isä Serhiin perhe: vaimo Kseniia, vastasyntynyt tytär Miia ja Iona-poika.
Artikkeli on julkaistu ensi kertaa painetussa Aamun Koitossa 3/2024. Printtilehden juttuja julkaistaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.