Arkkipiispa Herman on kuvattu piispanistuimellaan Valamon luostarissa. Hänen pukuunsa kuuluvat hunnullinen klobukki, mantia, stikari ja panagia. Piispan kädessä on piispansauva, johon on sidottu sauvavaate. Osa näistä esineistä on säilynyt Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn kokoelmissa.
Klobukki on piispan ja munkin päähine. Suomessa arkkipiispa käyttää valkoista klobukkia. Suomen ortodoksisen kirkon esipaimen sai oikeuden käyttää valkoista klobukkia timanttiristillä 28.4.1934 ekumeeniselta patriarkalta. Tämä oli Konstantinopolin patriarkka Fotios II:n kunnianosoitus arkkipiispa Hermanille ”kymmenen vuotta kestäneen onnellisen Ylipapillisen ja Arkkipiispallisen uran ja toiminnan johdosta pyhässä Suomen Arkkihiippakunnassa”.
Klobukin huntu on jaettu kolmeksi kaistaleeksi. Erään käsityksen mukaan tämä muoto on periytynyt muistona pyhästä Metodioksesta. Hän sai kasvoihinsa vammoja ikonoklasmin aikaan, jolloin ikonien kunnioittajia vainottiin. Metodios leikkasi päähineensä hunnusta suikaleet, joilla peitti kasvojensa runnellut osat. Näin klobukki muistuttaa piispalle hänen velvollisuudestaan puolustaa oikeata uskoa jopa marttyyrikuoleman uhalla.
Arkkipiispa Hermanin tytär Lucia Aavin tietojen mukaan Valamon luostarin munkki Innokenti ompeli valkoisen klobukin, joka oli esipaimenen päässä ensi kertaa 27.5.1934.
Arkkipiispan yllä oleva viittamainen mantia kuvaa enkelten siivekkyyttä. Mantia oli alkuaan munkkien lämmin päällysvaate. Sen laskokset symboloivat Jumalan kaiken ympäröivää voimaa. Mantia annetaan munkiksi vihkimisen yhteydessä.
Piispojen ja arkkimandriittojen mantioissa on edessä suorakulmiot, laintaulut. Ne kuvaavat Vanhaa ja Uutta testamenttia. Arkkipiispa Hermanin mantian laintauluihin on kuvattu pyhittäjiä Sergei ja HermanValamolaisten ikonit. Piispan mantian punaiset raidat valkealla pohjalla kuvaavat Kristuksen kyljestä vuotanutta verta ja vettä.
Suomen ortodoksisessa kirkossa on historiallisista syistä paljon kirkollisia perinteitä, jotka ovat peräisin Venäjältä. Arkkipiispan ja piispan mantioiden violetti väri ja metropoliitan sininen väri ovat venäläisen tradition mukaisia. Suuren paaston aikana mantian väri on musta. Konstantinopolin patriarkaatissa kaikkien esipaimenien mantian väri on punainen – myös patriarkan.
Liturgiassa piispan vastaanoton alussa esipaimen puetaan mantiaan. Suurina juhlina tai sopivissa olosuhteissa piispa kulkee kirkkoon mantiaan puettuna. Kun piispan pukeutuminen liturgiassa alkaa, mantia riisutaan ja piispalle puetaan jumalanpalveluspuku: stikari, epitrakiili, vyö, päällyshihat, palitsa, sakkos, omofori, panagia, risti ja mitra. Tällöin piispa pukee ensin diakonin, sitten papin ja lopuksi piispalliset vaatteet. Arvoltaan ylemmän kirkonpalvelijan pukuun sisältyy aina arvoltaan alemman puku.
Mantia puetaan piispalle myös vigiliassa anomusektenian aikana. Sen lisäksi tulee epitrakiili, hihat, omofori ja klobukki.
Arkkipiispa Hermanin rinnalla näkyvä panagia on Eestin Apostolisen Ortodoksisen kirkon lahja arkkipiispalle 4.10.1933 hänen piispaksi vihkimisensä 10-vuotisjuhlana. Panagia on kullattua hopeaa ja sen keskelle on kuvattu Jumalanäidin Smolenskilainen ikoni. Korun valmisti Puolassa syntynyt ja Virossa asunut hopeamestari Joseph Kopf (1867–1930), mistä kertoo panagiassa oleva leima. Sama mestari valmisti vuonna 1925 panagian ja ristin, jotka arkkipiispa Herman oli itse suunnitellut.
Piispansauva kuvaa piispan paimenen tehtävää. Hänelle uskottua laumaa tulee ohjata viisaasti. Sauva on merkki hengellisestä vallasta, jonka apostolit saivat Kristukselta, ja joka siirtyy aina uusille piispoille. 1500-luvulla alettiin valmistaa nykyisin käytössä olevaa sauvatyyppiä. Sen yläosassa on risti, jota vartioi kaksi käärmettä. Yksityiskohta viittaa Matteuksen evankeliumiin: ”Olkaa siis viisaita kuin käärmeet…” (Matt. 10:16).
Piispansauvaan on sidottu sauvavaate. Sauvavaate on myös venäläistä traditiota. Nämä tekstiilit otettiin käyttöön käden suojaksi talven kovissa pakkasissa.
Piispa seisoo jumalanpalvelusten aikana kotkamatolla. Kotka symboloi piispan virkaa ja kaupunki hänelle kuuluvaa hiippakuntaa. Myös kotkan näkökyky on liitetty kotkamaton symboliikkaan: piispalla tulee olla tarkka hengellinen näkö laumansa hoidossa.
Aamun Koitto julkaisi aiemmin artikkelin, joka käsitteli arkkipiispa Hermanin itse suunnittelemia panagiaa ja ristiä.
Kirjoittaja on Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn amanuenssi.
Pääkuva ylhäällä: Arkkipiispa Herman Valamon luostarissa 1934. Kuva: RIISA
Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa painetussa Aamun Koitossa 4/2024. Painetun lehden juttuja julkaistaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.
Lähteet: Aamun koitto, 21, 1934; Marianne Laamanen. Jumalanpalveluspuvut Suomen ortodoksisessa kirkossa. Joensuu, 1997; Piispallisten jumalanpalvelusten ohjeita. 1956