Metropoliitta Ambrosius oli kutsunut Sofiaan 9.4.2022 ulkoministeri Pekka Haaviston, Euroopan parlamentin jäsenen Eero Heinäluoman ja sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan keskustelemaan Ukrainan sodasta. Kipeän ajankohtaisesta aiheesta käydyt, hyvinkin omakohtaiset puheenvuorot pitivät Sofian luentosalin täyttäneen yleisön hiirenhiljaisena.
Eero Heinäluoma kertoi kokeneensa sodan johdosta synkkiä hetkiä. Tällaista pahuutta on ollut vaikea kuvitella mahdolliseksi. Naamiot on todellakin riisuttu. Sota voi jättää Eurooppaan vuosikymmeniä kestävän raskaan perinnön. Euroopan osoittama yhtenäisyys ja Euroopan unionin taloudelliset resurssit voivat auttaa löytämään ratkaisuja. Normaali yhteydenpito Venäjän kanssa käy kuitenkin mahdolliseksi vasta sitten, kun se on tehnyt pesäeron menneeseen, Stalinin ja Putinin aikaan. Venäjän on käytävä läpi sama puhdistautuminen, jonka Saksa teki toisen maailmansodan jälkeen. EU:n edustamat arvot korostuvat, ja unionin on oltava itsekin nykyistä ”puhdasoppisempi” edistäessään demokratiaa ja oikeusvaltiota.
Ulkoministeri Haavisto kiitteli Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin esiintymistä eduskunnassa edellisenä päivänä. Suomelle esitettiin pyyntö koulujen jälleenrakentamisesta ja koulujärjestelmän uudistamisesta. Kokenut rauhanvälittäjä, ulkoministeri Haavisto pohti onko sodalla sääntöjä, mikä on siviilien asema ja miten pitäviä ovat kansainväliset sopimukset konfliktitilanteissa. Miten neuvotella rauhasta, kun ei ole luottamusta? Edessä on sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten selvittäminen. Ukrainan sota horjuttaa monen maan ruokaturvallisuutta, mikä voi aiheuttaa uusia konflikteja muualla. Rauha Saksan ja Ranskan välillä toisen maailmansodan jälkeen varmistettiin taloudellisella keskinäisriippuvuudella. Näyttää sitä, että taloussuhteet Venäjään eivät takaa rauhaa.
Jaana Hallamaa korosti, että on olemassa hidas hyvä, mutta nopea paha. Rakentaminen ja kehittäminen vie vuosia, mutta tulokset voidaan tuhota hetkessä. Moni viehättyy tuhon kuvista, jotka huokuvat voimaa. Hallamaa pohti myös, mikä ero on näkemisellä ja katsomisella.
Miksi vasta nyt ”näemme” sellaista Ukrainassa, joka on ollut silmiemme edessä Tsetsheniassa ja Syyriassa? On olemassa myös paha katse, Tolkienin kirjoista tuttu Mordorin kaikkea valvova silmä. Totaalinen valvonta estää nyt toden puhumisen Venäjällä. Hallamaa varoitti myös ”Pietarin virhepäätelmistä”, sellaisesta kuvitelmasta, että on saanut haltuunsa taivaan valtakunnan avaimet: onko Venäjällä sellainen erityisasema, että se oikeuttaa puhdistamaan muun maailman turmeluksesta? Onko tästä pikemmin seurauksena, että lännessä on helppo tuomita venäläiset kaikesta?
Yleisökeskustelussa kysyttiin, miten Ukrainan ortodoksikirkon jakautuminen liittyy sotaan. Metropoliitta Ambrosius kuvasi Ukrainan kirkollisen tilanteen ja korosti, että jakautuminen ei ollut sodan syy. Entä miten tässä tilanteessa pitäisi neuvoa suhtautumaan venäläisiin ihmisinä? Asiallisesti ja ystävällisesti, heitä ei pidä syyllistää kollektiivisesti. Mitä sitten kirkot voivat tehdä? Alustajat korostivat diakoniaa, humanitaarista apua ja pakolaisten vastaanottamista, Venäjän ortodoksiseen kirkkoon vaikuttamista ja sovinnon puolesta puhumista, kun sen aika tulee.
Metropoliitta Ambrosius lupasi, että Ukraina-aiheiset keskustelutilaisuudet saavat jatkoa, toivottavasti rauhanomaisemmissa merkeissä.
Pääkuva ylhäällä: Euroopan parlamentin jäsen Eero Heinäluoma (vas.), ulkoministeri Pekka Haavisto, sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa ja metropoliitta Ambrosius.