Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen maalauksessa kuvattuna
Ajassa

Jumalanäidin kuolonuneen nukkuminen – näin perimätieto kertoo Neitsyt Marian maallisen elämän päättymisestä

Jumalanäidin kuolonuneen nukkuminen julistaa Kirkon uskoa kuolemaan unena, johon kristitty vaipuu odottamaan ylösnousemistaan. (1.Tess. 4:14)
11.08.2022 - 09:52 | Teksti: Vladimir Sokratilin, Maria Hattunen | Kuva: sedmak/iStock, Christine Osborne/Alamy Stock Photo
Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen juhlan ikoni

Jumalanäidin paasto päättyy 15.8. Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen juhlaan, joka tunnetaan myös slaavinkielisellä nimellä uspenie. Juhla on kirkkovuoden viimeinen suuri juhla, jota on vietetty nykyisellä paikallaan jo 500-luvulta lähtien.

Raamattu ei kuvaile Jumalansynnyttäjän elämän loppuvaiheita. Kirkon traditioon kuitenkin kuuluu useita tekstejä, jotka kuvailevat Neitsyt Marian viimeisiä päiviä, kuolonuneen nukkumista ja Taivasten valtakuntaan siirtymistä. Nämä tekstit eroavat toisistaan yksityiskohtien osalta.

Jumalanäidin kuolemasta on kerrottu muun muassa apokryfiteksteissä, joiden käyttöä kirkko ei ole virallistanut. Kuitenkin Marian kuolemaan liittyvistä tapahtumista ja niiden merkityksestä on olemassa lukusia liturgisia tekstejä, hymnejä ja runoja. Monet tunnetut kirkkoisät, muiden muassa pyhä Epifanios Kyproslainen, pyhä Modestos Jerusalemilainen, pyhä Andreas Kreetalainen, pyhä Johannes Damaskoslainen, ovat kirjoittaneet aiheesta.

Enkeli Gabriel ilmoitti tulevasta

Perimätiedon mukaan enkeli Gabriel ilmoitti Neitsyt Marialle tämän luonnollisesta kuolemasta kolme päivää etukäteen. Johannes Teologi, jonka luona Jumalansynnyttäjä asui, kutsui koolle runsaan joukon uskovia tapaamaan Mariaa viimeistä kertaa. Paikalle saapuivat muiden muassa apostolit Tuomasta lukuun ottamatta.

Lohdutettuaan läsnäolijoita ja keskusteltuaan apostolien kanssa Jumalansynnyttäjä laskeutui vuoteelleen. Rukoiltuaan maailman puolesta ja siunattuaan läsnäolijat hän oli valmis lähtemään. Silloin itse Kristus ilmestyi paikalle taivaallisten voimien saattelemana. Kuolonuneen nukkumisen ikoneissa Jumalansynnyttäjän sielu kuvataankin lapsena Kristuksen sylissä.

Jumalanäidin kuolemasta on kerrottu muun muassa apokryfiteksteissä, joiden käyttöä kirkko ei ole virallistanut. Kuitenkin Marian kuolemaan liittyvistä tapahtumista ja niiden merkityksestä on olemassa lukusia liturgisia tekstejä, hymnejä ja runoja.

Apostoli Tuomaan kerrotaan saapuneen paikalle Neitsyt Marian hautajaisten jälkeen murheellisena myöhästymisestään. Hän pyysi hautaa uudestaan avattavaksi. Hauta kuitenkin oli tyhjä, sillä Jumalansynnyttäjän ruumis oli siirtynyt Taivaaseen.

Perimätiedon osalta voi todeta, että samalla tavalla kuten tavallisen ihmisen, myös Kirkon elämässä on asioita, joita ei pysty osoittamaan todeksi vedoten johonkin objektiiviseen, vuorenvarmaan ja vieläpä kirjalliseen lähteeseen. Perimätieto on osa Kirkon perinnettä, joka on ikään kuin Kirkon elävä muisti. Toiset Kirkon perinteeseen kuuluvat asiat muistetaan selkeämmin, toiset taas heikommin.

Kirkon tietämys asioista perustuu Jumalan ilmoitukseen ja ihmisen pohdintaan Jumalan ilmoituksesta. Näin laadittiin uskonkappaleet eli dogmit. Inhimillinen pohdinta ei ole Jumalan sana, ja siksi eri uskonkappaleiden sisällöstä kiistellään vielä tänäkin päivänä. 

Ylösnousemuksen odotuksessa

Jumalanäidin kuolonuneen nukkuminen julistaa Kirkon uskoa kuolemaan unena, johon kristitty vaipuu odottamaan ylösnousemistaan. (1.Tess. 4:14) Bysanttilaisissa teksteissä Jumalanäidin kuolemasta käytetään termejä ”poisnukkuminen”, ”kuolonuneen nukkuminen” ja harvemmin ”poisjääminen” tai ”tuonilmaisiin siirtyminen” korostamaan sen olevan todellista ja osoittamaan Marian täydellistä ihmisyyttä.

Kirkon perinteen välittämä Jumalanäidin Neitsyt Marian kuolema jäi Kristuksen opetuslasten yhteisön eli apostolisen Kirkon muistiin erityisenä tapahtumana. Kaikki apostoliseen kirkkoon yhteytensä säilyttäneet kirkot pitävät sitä suuressa arvossa, ja muistavat tapahtumaa muun muassa liturgisissa teksteissään.

Ortodoksinen kirkko ympäri maailmaa uskoo vahvasti Neitsyt Marian kuoleman olevan jokaisen kristityn kohdalla ennakoiva tapahtuma. Siksi se on tärkeä jokaisen uskovan kristityn kohdalla. Toki Jumalansynnyttäjän kuolemaan liittyi myös erityispiirteitä, jotka johtuvat hänen suhteestaan poikaansa Jeesukseen.

Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen jumalanpalvelusteksteissä on syvällistä ja laajaa pohdintaa siitä, miten apostolit kokoontuivat hänen kuolinvuoteensa ympärille ja miten heistä tuli Marian ihmeellisen taivaaseen ottamisen todistajia. Teksteissä kerrotaan myös enkeleistä, jotka läsnäolollaan kunnioittivat tapahtumaa sekä Marian hautaamisesta ja Kristuksesta, joka otti vastaan äitinsä sielun. Niissä mainitaan myös Marian haudan tyhjäksi toteaminen.

Lohdutettuaan läsnäolijoita ja keskusteltuaan apostolien kanssa Jumalansynnyttäjä laskeutui vuoteelleen. Rukoiltuaan maailman puolesta ja siunattuaan läsnäolijat hän oli valmis lähtemään. Silloin itse Kristus ilmestyi paikalle taivaallisten voimien saattelemana.

Näin 15. elokuuta vietettävän Neitsyt Marian kuoleman muistopäivä sulkee itseensä kaksi erillistä, mutta toisiinsa sidottua tapahtumaa: hänen kuolemansa ja hautaamisensa sekä ihmeellisen taivaaseen ottamisensa. 

Kristinuskossa Jumalan tahto ja sana on kaiken olevaisen horjumaton perusta. Siksi juuri elämä eikä kuolema on kaiken luodun keskiakseli. Konstantinopolin patriarkka Fotios totesi 800-luvulla: ”Ei Jumala kuolemaa luonut, vaan Hän loi ihmisen yhteyteen ikuisuuden kanssa”. 

Kirkon opin mukaan kuolema on häiriö alun perin hyväksi luodussa luomakunnassa. Sen alkusyynä on ihmisen itsekkyyden ja itsekeskeisyyden synti. Kuitenkin Luoja pystyy kääntämään hyväksi ihmisen aikaan saaman pahan: Hän muuttaa ihmisen kuoleman kohtaamiseksi Luojansa kanssa ja kuolonuneen nukkumisen heräämiseksi ikuisuuteen. 

Kirkon opin mukaan kuolema on häiriö alun perin hyväksi luodussa luomakunnassa. Sen alkusyynä on ihmisen itsekkyyden ja itsekeskeisyyden synti. Kuitenkin Luoja pystyy kääntämään hyväksi ihmisen aikaan saaman pahan: Hän muuttaa ihmisen kuoleman kohtaamiseksi Luojansa kanssa ja kuolonuneen nukkumisen heräämiseksi ikuisuuteen. 

Neitsyt Marian kunnioittaminen Jumalanäitinä sai virallisesti Kirkon siunauksen vasta vuonna 431 kolmannessa yleisessä kirkolliskokouksessa. Alkuaikoina Kirkko juhli Jumalanäitiä Jumalan Pojan ihmiseksi syntymisen eli epifanian juhlakautena, joka kesti joulusta loppiaiseen. 

Kuitenkin keisari Konstantinos Suuren ”Uuden Rooman” eli Konstantinopolin pyhittäminen Jumalanäidin kunniaksi vuonna 330 todistaa, että tämä kunnioitus on saanut alkunsa huomattavasti aiemmin. Historiallisten lähteiden mukaan keisari määräsi rakentamaan kolme kirkkoa Pyhälle maalle Jumalanäidin kunniaksi. 

Vilkas keskustelu Marian kuolemasta alkoi 400-luvulla, ja vanhin Jumalanäidin kuolemaa käsittävä syyrialainen teksti onkin peräisin 400-luvun loppupuolelta. Alkukirkon käsitys Marian kuolemaan liittyvistä seikoista oli jokseenkin ristiriitainen – erityisesti Marian kuolemanjälkeisen tilan suhteen. Kirkko siis ”muistaa” Marian kuoleman ikään kuin hämärästi, eikä ortodoksinen kirkko ole konkretisoinut tapahtumien kulkua uskonkappaleen muodossa. 

Historian hämärän peitossa on myös Marian kuolinpaikka, jos kohta yleisin olettamus on Jerusalem. Eri kertomusten mukaan kuolema olisi tapahtunut Öljymäellä tai jopa Siionilla. 

Kristittyjen ilona ja lohtuna

Jumalanäidin kuolonuneen nukkuminen päivänä juhlimme Marian kuolemaa, joka hänen pyhyydestään johtuen kääntyy kristittyjen iloksi, lohduksi ja toivoksi kohdata Jumalan illattomana päivänä:

”En kutsu pyhää kuolonuneen nukkumistasi kuolemaksi, vaan poisnukkumiseksi ja tuonilmaisiin siirtymiseksi tai pikemminkin tuonilmaisiin saapumiseksi. Sillä ruumista jättämättä Sinä saavut Jumalan tykö [...] Sinä teit kuoleman kirkkaaksi, vapauttaen sen murheesta ja täyttäen sen riemulla.” (Pyhittäjä Johannes Damaskoslainen: Kolme ylistyspuhetta Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisesta)

Jumalanäiti synnytti Kristuksen, joka antoi kaikille ikuisen elämän. Omassa kuolemassaan hän siirtyi ikuiseen elämään, missä hän rukoilee Poikansa edessä koko maailman puolesta. Tässä yhteydessä juhlan troparin sanat kaikuvat aivan uudella tavalla: 

”Oi Jumalansynnyttäjä, sinä synnyttäessäsi säilytit neitsyyden ja kuolonuneen nukkuessasi et maailmaa hyljännyt. Sinä Elämän äitinä menit Elämän tykö ja rukouksillasi päästät kuolemasta meidän sielumme.”

Pääkuvat ylhäällä:
Jumalanäidin kuolonuneen nukkuminen. Maalaus. Fernando Yanez de la Almedina (1506-1510)
Jumalanäidin kuolonuneen nukkuminen. Mosaikki Choran kirkossa Istanbulissa