Pieni poika ojentaa kättää torjuakseen ahdistelijan
Ajassa

Salailu mahdollistaa seksuaalisen hyväksikäytön – kirkkomme haluaa laatia selkeät toimintaohjeet ahdistelun estämiseksi

Toimintaohjeessa on otettava huomioon erityisesti lapset, vanhukset ja haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt.
| Teksti: Susanna Somppi | Kuva: iStock

Suomen ortodoksiselle kirkolle on määrä laatia toimintaohje lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tai aikuiseen kohdistuvan seksuaalisen häirinnän estämiseksi. Kirkollishallitus perustaa työryhmän toimintaohjeen laatimiseksi.

Toimintaohjetta on määrä noudattaa mahdollisissa hyväksikäyttö- ja häirintäepäilyissä seurakunnissa ja kirkon keskushallinnossa. Toimintaohje koskee myös luostareita, ortodoksista seminaaria ja kirkon kanssa yhteistyösopimuksen tehneitä järjestöjä. Edellä mainitut tahot raportoivat ohjeen käyttöönotosta hiippakunnan piispalle.

Toimintaohjeessa on otettava huomioon erityisesti lapset, vanhukset ja haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt. Toimintaohje on käännettävä seurakunnissa käytettäville yleisimmille kielille ja sen on oltava helposti saatavilla.

Kirkollishallituksen on määrä hyväksyä toimintaohje 30.4.2022 mennessä. Valmis toimintaohje julkaistaan kirkon ja seurakuntien verkkosivuilla.

Valtaosa jää pimentoon

Etenkin lapsille ja nuorille on tärkeää tietää, kehen voi olla yhteydessä seksuaalisen hyväksikäytön tai -häirinnän tapahtuessa.  Haasteeksi muodostuu hyvin usein se, että häirinnästä ei uskalleta kertoa, ja se jää tästä syystä tunnistamatta. Näin ollen on mahdotonta arvioida täsmällisesti, kuinka paljon seksuaalista ahdistelua esimerkiksi omassa kirkossamme esiintyy. Tunnusomaista on, että yleensä julki tulee vain jäävuoren huippu.

– Olisin hyvin yllättynyt, ellei kirkkomme piirissä ilmenisi lainkaan seksuaalista ahdistelua. Näin voisi olettaa jo ulkomailla ja toisissa kirkkokunnissa ilmenneiden tapausten perusteella. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa Euroopan Neuvoston arvio siitä, että 90% seksuaalisesta häirinnästä ei koskaan tule ilmi, sanoo tutkija ja opettaja Margarita Gerouki.

Gerouki on perehtynyt seksuaalivalistukseen, ja hän on myös koostanut aiheeseen liittyvää opetusmateriaalia.

– Seksuaalivalituksen yksi tärkeä aihe on seksuaalisen hyväksikäytön ehkäiseminen.

Ota puheeksi rajat

Margarita Gerouki on ollut laatimassa muun muassa "Leikin Frixoksen kanssa” -kirjaa, jonka päämääränä on estää seksuaalista hyväksikäyttöä. Kirja tarjoaa opettajille ja muille lasten kanssa työskenteleville keinoja ottaa puheeksi keho ja rajat, sekä tarjoaa apua siinä, miten voi paljastaa salaisuuksia, jotka koetaan epämiellyttäviksi ja vaivaannuttaviksi.

World Association for Sexual Health -järjestö palkitsi kirjan Excellency and Innovation in Sexuality Education 2019 -palkinnolla.

– Sysäys kirjan kirjoittamiselle oli hyvin surullinen tapaus synnyinpaikkakunnallani Kreetan Rethimnossa 2011, jolloin kaikkiaan 36 poikaa joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Tässä tapauksessa hyväksikäyttäjä oli poikien koripallojoukkueen valmentaja.

Gerouki painottaa, että ”saalistajat” hakeutuvat hyvin mielellään paikkoihin, joissa he pääsevät tekemisiin etenkin lasten ja nuorten kanssa – tai muiden haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten, kuten vammaisten tai vanhusten, kanssa. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi urheiluseurat, seurakunnat, harrastuspiirit, koulut ja hoitolaitokset.

"Mallikansalainen" ulospäin

Lasten ahdistelija on tyypillisesti ”kunniallinen” yhteisön jäsen, joka nauttii luottamusta. Yli 80% uhreista tuntee ahdistelijansa hyvin. Ahdistelija käyttää hyväkseen uhrinsa tarpeita luodakseen heihin luottamuksellisen suhteen. Tyypillisesti uhri on lapsi, joka saattaa olla jollakin tavalla haavoittuva: taloudellisesti, kehityksellisesti, psyykkisesti tai sosiaalisesti.

Gerouki painottaa, että ”saalistajat” hakeutuvat hyvin mielellään paikkoihin, joissa he pääsevät tekemisiin etenkin lasten ja nuorten kanssa – tai muiden haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten, kuten vammaisten tai vanhusten, kanssa.

– Tyypillinen uhriksi joutuva lapsi tai nuori saattaa janota huolenpitoa, hellyyttä tai huomiota. Mikäli oma perhe ei kykene tarjoamaan riittävää turvaa ja huolenpitoa, lapsi tai nuori voi olla helppo uhri hyväksikäyttäjälle.

– Jotta ahdistelu on mahdollista estää, on hankittava tietoa ilmiöstä, ja opetettava lapsia ja nuoria tunnistamaan omat rajansa ja kertomaan ahdistelusta aikuiselle. Työpaikoilla on syystä luoda selkeät säännöt lasten ja hoitajien tai opettajien välisille kontakteille.

– Aikuisina meidän on tunnettava ahdistelijoiden toimintatavat, joiden avulla he pyrkivät lähestymään lapsia, olipa kyse sitten reaali- tai digimaailmasta. Meidän on lisäksi kyettävä tunnistamaan hyväksikäytön hälytysmerkit samoin kuin hyväksikäytön seuraukset lasten ja nuorten terveyteen ja hyvinvointiin. Lisäksi tulisi tunnistaa ne lapset ja nuoret, jotka ovat haavoittuvassa asemassa. On osattava kuunnella lapsia, minkä lisäksi tulisi olla rohkeutta ilmiantaa ja raportoida hyväksikäyttötapaukset.

– Aikuisina meidän on tunnettava ahdistelijoiden toimintatavat, joiden avulla he pyrkivät lähestymään lapsia, olipa kyse sitten reaali- tai digimaailmasta.

– Meidän tulee opettaa tunnistamaan ne kehonsa osat, jotka ovat yksityisiä, ja joihin ei saa kajota. Samoin lasten ja nuorten on opittava tunnistamaan ja puolustamaan omia rajojaan niin elävässä elämässä kuin digimaailmassakin. Samoin heitä on opetettava tunnistamaan, millaiset suhteet ovat normaaleita lasten ja aikuisten välillä, ja millainen käytös ei ole hyväksyttävää tai soveliasta.

– On myös erittäin tärkeää painottaa lapsille ja nuorille, että hyväksikäyttö ei ole koskaan heidän syynsä tai heidän vastuullaan, vaan vastuu on yksinomaan aikuisella. Lisäksi heidän on tiedettävä ne turvalliset aikuiset, kenelle he voivat kertoa ahdistelusta.

Vaikka aihe on vaikea, sitä ei pidä vältellä.

– Salailu ja vaikeneminen ovat omiaan lisäämään seksuaalista ahdistelua. Meidän on oltava tarpeeksi vahvoja voittamaan mahdolliset häpeän tunteet, ja ottamaan puheeksi ahdisteluun liittyvät asiat lastemme kanssa, Gerouki vetoaa.