Profeetta Elian kirkon kuorolaiset Helsingissä odottavat hartaasti pääsiäisyötä kuten kaikki muutkin ortodoksit, mutta heillä on vielä erityinen jännitysmomentti: sopraanoa laulavan Outi Koiviston munakori.
Tänäkin vuonna se on täynnä toinen toistaan koristeellisempia pääsiäismunia lahjaksi kuorolaisille ja muille ystäville. Ja mitkä värit!
Kuvataiteilija Outi Koivisto harrastaa pisanka-munien maalaamista, erityisesti suuren paaston aikaan. Silloin on hyvä istahtaa kaikessa rauhassa vanhan, tammipuisen työpöydän ääreen ja maalata.
– Pisankojen askarteleminen auttaa keskittymään rukouselämään, aivan kuten ikonien maalaaminenkin, Koivisto kertoo.
Työpöytä sijaitsee perheen kotona Helsingin Kalasatamassa. Parasta maalausaikaa ovat illat, jolloin teini-ikäiset tytär ja poika tekevät koulutöitä tai harrastavat omissa huoneissaan.
Puoliso, taidekasvattaja Mikko Koivisto näppäilee ehkä ukulelea tai jotakin muuta useista kielisoittimistaan.
Perheen kissat, valkoharmaa Lester Young, harmaaraidallinen Miles Davis, ja musta Jiji seuraavat perheenjäsenten touhuja tai viihtyvät omissa kissamaisissa puuhissaan. Kuten arvata saattaa, perhe pitää jazzmusiikista.
Mukana tekstiä
Pisanka-pääsiäismunat ovat ikivanha slaavilainen perinne, joka on hyvin suosittu esimerkiksi Ukrainassa, Puolassa ja Serbiassa. Nimi tulee slaavilaisten kielten kirjoittaa-verbistä, sillä kuviot piirretään ohuilla terillä pikkutarkasti.
Outi Koiviston työväline rakentuu lyijykynästä, jonka päässä olevaan pyyhekumiin hän pistää nuppineulan. Nupin koko vaihtelee sen mukaan, kuinka hienoa jälkeä hän haluaa munan pintaan piirtää.
Ensi töikseen Koivisto on kuitenkin sytyttänyt kynttilän. Pikkuruisessa kupissa liekin yläpuolella sulaa nokare mehiläisvahaa, johon Koivisto kastaa nuppineulan pään.
Toisessa kädessä hänellä on tyhjennetty kananmuna. Aluksi Koivisto laittaa vahaa reikään, josta muna on tyhjennetty. Sitten hän piirtää erilaisia kasviornamentteja, ilotulitusta muistuttavia kuvioita ja milloin mitäkin.
Joskus hän saattaa kirjoittaa munan pintaan useilla eri kielillä pääsiäistervehdyksen ”Kristus nousi kuolleista!”
– Pidän teksteistä. Myös grafiikantöissäni on välillä mukana tekstiä.
Outi Koiviston varastosta löytyy myös erityinen vahalla piirtämiseen tarkoitettu työväline, kistka, jossa pieni vahasäiliö yhdistyy piirtokärkeen. Sillä saa tarkkarajaisia kuvia kuten myös vaikkapa vanhanaikaisen mustekynän terällä. Jotkut käyttävät kuulakärkikynää.
Symbolit ikivanhoja
Slaavien mailla munat koristellaan ristien lisäksi useilla erilaisilla symbolikuvioilla, joista monet periytyvät jopa ajalta ennen kristinuskoa – muna kun on useissa eri kulttuureissa symboloinut uutta elämää ja myös maailman syntymistä.
Esimerkiksi erilaiset kasvinosat toimivat elämän, kasvun ja uudelleen syntymisen vertauskuvina. Aurinko tarkoittaa elämää ja onnea.
Meandereita eli nauhoina jatkuvia viivaornamenttikuvioita piirsivät jo antiikin kreikkalaiset. Kuvio on saanut nimensä Fryygiassa nykyisen Turkin alueella virtaavan, mutkittelevan Maiandrosjoen mukaan.
Meanderit symboloivatkin vettä eli ikuisuutta, kuolemattomuutta ja puhdistautumista.
– Munan pinnassa meanderi on usein jatkuva spiraali, Outi Koivisto kertoo.
Kristinuskoon liittyviä vertauskuvia ovat kala ja Kristuksen – ihmisten kalastajan – kalaverkko.
Pakanallisina aikoina geometrinen kolmio kuvasi ilmaa, tulta ja vettä. Kristinuskon myötä se merkitsee Pyhää Kolminaisuutta.
Vehnän tähkä symboloi hyvää terveyttä ja runsasta satoa.
– Pisanka-lahjalla toivotetaankin taloon kaikkea hyvää: onnea, terveyttä ja vaurautta, Koivisto sanoo.
Slaavilaisissa maissa eri alueilla ja jopa perheillä on omia, selkeästi erottuvia maalaustyylejä. Symboliikkaa sisältävät myös värit.
Keltainen viittaa sadonkorjuuseen, kuuhun ja tähtiin. Vihreä on luonnon heräämisen ja toivon väri. Punainen symboloi verta, onnea ja toivoa. Sininen viittaa taivaaseen ja musta ikuisuuteen.
Ilottelua väreillä
Pikkutarkat maalarit hahmottelevat kuvion munan pintaan lyijykynällä. Outi Koivisto ei tee niin vaan maalaa spontaanisti.
– Hahmottelen piirtäessäni.
Koivisto on taidegraafikko, joten hänelle pisankojen maalaaminen on vastapainoa ammattimaiselle taiteen tekemiselle. Siinä prosessit ovat pitkiä ja teokset aikaa vieviä. Lisäksi hän tekee taiteellista väitöskirjaa Aalto-yliopistoon.
– Pisankani valmistuvat nopeasti. Niissä saan myös ilotella väreillä. Rakastan värejä, mutta taideteoksissani käytän paljon mustaa.
Pisanka-munat värjätään vahabatiikkitekniikalla, jolla voi kuvioida kankaitakin. Kun Koivisto on piirtänyt ensimmäiset kuviot vahalla, hän kastaa munan väriliuokseen, vaikkapa keltaiseen. Väri tarttuu kaikkiin muihin kohtiin paitsi vahattuihin. Ne jäävät valkoisiksi – tai voi muna luonnostaan ruskeakin olla.
Kylvystä toiseen
Kun keltainen väri on kuivunut, Koivisto tekee vahalla uusia kuvioita, joiden hän haluaa jäävän keltaisiksi. Sitten hän kylvettää munan seuraavalla värillä.
– Aina aloitetaan vaaleasta sävystä ja edetään järjestyksessä kohti tumminta.
Munien kuviointi ja kylvyt vuorottelevat niin kauan, että kaikki halutut värit ovat kohdillaan.
Niitä ei voi enää poistaa, jos maalarin mieli sattuisi muuttumaan. Pisanka-harrastajan kannattaakin vapauttaa itsensä perfektionismin kahleista ja hyväksyä se, mitä syntyy.
– Ettei pääsiäismunista tule suorituspaineita.
Seuraavaksi munaa kuumennetaan kynttilän liekillä niin, että vahakerrokset sulavat ja ne voi pyyhkiä paperilla pois.
Ensin täytyy kuitenkin poistaa vahatulppa reiästä, ettei kuumennettava muna poksahda rikki.
Lopuksi munan voi lakata, jotta pinta säilyy hyvänä.
Työkalut tehtävän mukaan
Väriaineet, pigmentit, Outi Koivisto ostaa taidetarvikekaupoista jauheena pusseissa. Jauheen hän sekoittaa veteen, johon lisää lorauksen etikkaa. Munia voi värjätä myös kasviväreillä samaan tapaan kuin lankoja.
Pisankoja valmistetaan yleensä kanan- ja ankanmunista. Koivisto käyttää kananmunia, joita hän kerää läpi vuoden. Hän tekee munaan reiän erityisellä rei’ittimellä ja imee sisällön pois pumpulla, jossa on ohut, ontto metalliputki.
Pumpun avulla munan voi vielä huuhtoa ja kuivata vaikka uunissa. Sisällön voi käyttää mihin haluaa.
– Meillä leivotaan ahkerasti pannukakkuja, Koivisto naurahtaa.
Kaupasta ostetun kananmunan pinnassa on leima, joka haalistuu auringossa. Usein se peittyy maalikerrosten alle. Leiman saa myös poistettua etikalla, mutta sitä Outi Koivisto ei suosittele.
– Kaikenlainen käsittely silottaa kananmunan pintaa, mikä estää värejä tarttumasta kunnolla. Luonnollinen, huokoinen pinta on paras.
Kerran vahattuun kohtaan väri ei enää tartu kunnolla, vaikka vahan poistaisi. Myös rasva estää pigmentin tarttumista.
Maaseutu kaupungissa
Outi Koiviston ei tarvitse kanaloiden leimoista välittää, sillä hänellä on munia omasta takaa:
Helsinki kun on siitäkin kiva kaupunki, että vaikka toinen jalka seisoo kivierämaassa, toinen ulottuu melkein maaseudulle. Täysin urbaanista Kalasatamasta pääsee siltaa pitkin muutamassa minuutissa Mustikkamaan saarelle.
Mustikkamaa on viheraluetta, jolla sijaitsee kaupungin ylläpitämä Syötävä puisto. Se on yhteisöllinen puutarha, josta kuka tahansa saa kohtuudella kerätä satoa, kunhan osallistuu jotenkin puutarhan hoitoon – kitkee vaikka muutaman rikkaruohon.
Puiston vanha vaja toimii kanalana, jossa Koivistot ja kymmenen muuta perhekuntaa hoitavat kesäisin kymmentä kanaa ja yhtä kukkoa. Loppukeväästä kanat haetaan tuusulalaiselta tilalta, jonne ne myös syksyllä palautetaan.
Outi Koivisto nauttii kanalanpidosta kovasti.
– Tarvitsen maalla olemista, ja rakastan myös puutarhanhoitoa.
Kun Outi Koivisto vie suuren paaston pisanka-munasatonsa pääsiäisyön palvelukseen siunattavaksi, on ovella jo uusi kasvukausi. Kukapa tietää, minkälaisia ornamentti-ideoita Syötävän puutarhan kasveista syntyy tuleviin pisanka-muniin!
Kuvituskuva ylhäällä: Pisanka-munat ilahduttavat väriloistollaan.
Pääkuva 2: Vahakuvion voi hyvin piirtää sopivan kokoisella nuppineulalla.