Katso uutta ja ihmeellistä salaisuutta!
Korvissani kaikuu Paimenen laulu, ei hentona melodiana, vaan taivaista kaikuvana valtavana veisuna. Enkelit laulavat. Arkkienkelit liittävät äänensä harmoniaan. Kerubit veisaavat riemullista ylistystään. Serafit ylistävät hänen kunniaansa. Kaikki ovat liittyneet yhteen ylistämään tätä pyhää juhlaa nähdessään Jumalan maan päällä ja ihmisen taivaassa. Hän, joka on ylhäältä, asuu nyt täällä alhaalla meidän pelastuksemme tähden. Ja hän, joka ennen oli alhainen, on nyt korotettu jumalallisella armolla.
Tänään Betlehem muistuttaa taivasta. Ylhäältä tähdistä kaikuvat enkeläänet ja auringon tilalla kaiken kietoo syliinsä Vanhurskauden aurinko. Äläkä kysy miten tämä tapahtuu; sillä missä Jumala tahtoo, siellä luonto antautuu. Sillä hän todella tahtoi ja hänellä oli valta; niinpä hän astui alas, hän lunasti ja kaikki asiat kääntyivät kuuliaisuudessa Jumalan puoleen. Tänä päivänä Hän, joka on, syntyy; ja Hän, joka on, tulee joksikin mitä hän ei ole. Sillä ollessaan Jumala, Hän tuli ihmiseksi, mutta hän ei suinkaan jättänyt taakseen jumaluuttaan, joka hänelle kuuluu. Eikä hän menettänyt mitään jumalallisuudestaan tullessaan ihmiseksi eikä hän tullut ihmisestä Jumalaksi millään lailla enentymällä. Vaan ollen Sana hän tuli lihaksi, ja hänen luontonsa pysyi muuttumattomana, sillä Jumalassa muutosta ei ole.
Niinpä kuninkaat saapuivat paikalle ja he ovat nähneet Kuninkaan, joka on tullut maan päälle. Tämä kuningas ei tuonut mukanaan enkeleitä, arkkienkeleitä, valtoja, voimia tai istuimia vaan astui uudelle ja yksinäiselle polulle syntyessään tahrattomasta kohdusta.
Koska tätä taivaallista syntymää ei voi sanoin kuvata, ei myöskään hänen tulonsa meidän keskuuteemme näinä päivinä salli liian uteliasta tarkastelua. Vaikka tiedän, että tänään neitsyt synnytti, ja uskon, että Jumala on lähtenyt Isästä ennen aikojen alkua, olen oppinut kunnioittamaan tätä syntymää hiljaisuudessa ja hyväksymään, että sitä ei pidä luodata monisanaisella uteliaisuudella.
Sillä Jumalan tapauksessa emme etsi luonnonjärjestystä, vaan laskemme uskomme Hänen voimansa varaan, Hänen, joka kaiken tekee.
Mitä siis sanoisin teille ja mitä kertoisin? Näen äidin, joka on synnyttänyt. Näen lapsen, joka on astunut maailman valoon syntyessään. Mutta hänen syntymänsä tapaa en saata ymmärtää.
Luonto lepäsi, kun Jumalan tahto teki työtään. Mikä sanomaton kunnia! Ainosyntyinen, Hän, joka on ollut ennen kaikkia aikoja, Hän, jota ei voi koskettaa tai nähdä, Hän, joka on yksi, vailla kehoa, on nyt laittanut ylleen minun ruumiini, joka on näkyvä ja turmelukselle altis. Minkä takia? Että tulemalla meidän joukkoomme hän voisi opettaa meitä ja johdattaa meitä kädestä pitäen sellaisten asioiden äärelle, joita ihmiset eivät kykene näkemään. Sillä ihmiset uskovat, että heidän silmänsä ovat luotettavampia kuin heidän korvansa, ja niinpä he epäilevät kaikkea mitä eivät näe ja näin Hän on päättänyt näyttää itsensä kehollisessa olemassaolossa hälventääkseen kaiken epäilyn.
Löydettyään neitseen pyhän ruumiin ja sielun Kristus rakensi itselleen elävän temppelin ja tahtonsa mukaan muovasi siellä ihmisen neitseestä ja tuli näin esiin tänä päivänä pukien ihmisen ylleen vailla häpeää luontomme alhaisuudesta.
Sillä eihän se, että hän laittoi ylleen jotain mitä oli itse luonut, alentanut häntä millään tavoin. Olkoon tämä kädenjälki ikuisesti kunnioitettu, sillä siitä tuli Luojamme viitta. Sillä aivan kuten silloin kun aineellinen liha ensin luotiin, ihmistä ei tehty ennen kuin Luoja oli ottanut savea käteensä, eikä nytkään tätä turmeltunutta ruumista voitu ylentää ennen kuin siitä oli tullut Luojansa vaate.
Mitä siis todella sanoisin! Ja miten kuvailisin hänen syntymäänsä teille? Tämä kaikki ihmeellisyys täyttää minut ällistyksellä. Muinainen aikojen takaa on tullut vauvaksi. Hän, joka istuu loistavalla ja taivaallisella valtaistuimella, makaa nyt seimessä. Ja Hän, jota ei voi koskettaa, jota ei voida jakaa, joka on vailla osia ja vailla ruumista, on nyt heitetty ihmisten käsiin. Hän, joka on katkonut syntisten kahleet, kapaloidaan nyt vastasyntyneiden liinoilla. Hän on säätänyt, että häpeä muuttuu arvokkuudeksi, että kunniattomuus verhotaan kunnialla ja että täydellinen nöyryytys olkoon hänen hyvyytensä mitta.
Sillä otti omakseen minun ruumiini, jotta minä kykenisin hänen Sanaansa; ottamalla lihani, antoi hän minulle Henkensä. Näin hän antaa ja minä saan, ja hän valmistaa minua elämän aarteeseen. Hän ottaa lihani pyhittääkseen minut ja hän antaa minulle Henkensä pelastaakseen minut.
Tulkaa siis viettämään tätä juhlaa. Kaikkiaan on ihmeellinen koko syntymäjuhlan kertomus. Sillä tänään on muinainen orjuus päättynyt, paholainen teljetty, pahat henget ajettu pakoon, kuoleman valta rikottu, paratiisin lukot avattu, kirous mitätöity, synti meistä karkotettu, valheet hälvennetty, totuus palautettu, lempeä puhe levitetty kaikkialle, taivaallinen elämäntapa istutettu maan päälle, enkelit viestivät ihmisille ilman pelkoa ja ihmiset taas pitävät puheita enkeleiden kanssa.
Miksi näin? Koska Jumala on nyt maan päällä ja ihminen taivaassa. Kaikkialla kaikki asiat seurustelevat keskenään. Hän tuli lihaksi. Hän ei tullut Jumalaksi. Hän oli Jumala. Niinpä hän tuli lihaksi, jotta seimi voisi ottaa tänään vastaan hänet, joita taivaat ei kykene pitämään sisällään. Hänet asetettiin seimeen, jotta hän saisi lapsukaisten ruokaa neitsytäidiltään, Hän, joka ravitsee kaiken mikä on. Niinpä kaikkien aikojen Isä käpertyy nyt pienokaisena neitseen käsivarsille ja rinnoille, jotta tietäjät voisivat nähdä hänet paremmin. Sillä tänään myös tietäjät ovat saapuneet ja se merkitsee hirmuvallan pysäyttämistä. Ja taivaatkin avasivat kunniansa osoittaen tähdellä Herran saapuneen.
Hänelle, joka on eksytyksen sekaannuksesta valmistanut meille selkeän polun, Kristukselle, Isälle ja Pyhälle Hengelle, kunnia nyt ja aina ja iankaikkisesti. Aamen.
Pääkuva ylhäällä: Vapahtajan syntymää kuvaava ikoni.
Käännös: Ari Koponen