Yhteyttä ja osallisuutta sanotaan Raamatussa usein ”muistamiseksi”.
Jumala muistaa ihmisen: ”Mutta Jumala ei unohtanut Nooaa…” (1. Moos. 8:1, vrt. ”Ja suo hänelle iankaikkinen muisto”). Toisaalta ihminen muistaa Jumalan.
Myös pelastushistorian tapahtumien muistaminen luo ihmisen ja Jumalan yhteyden.
Kristus on pukenut Kirkon ja Jumalan yhteyttä rakentavan sakramentin, eukaristian, muotoon: ”Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” (Luuk. 22:19-20).
Pelastus on siis muistamista, kun taas kadotuksen oireena on hengellinen muistamattomuus.
Ehtoollinen on ylitse muiden
Muistamisella on ollut merkitystä iät ja ajat: on muistettu jumalia ja henkiä, mutta myös vainajia – eli kaikkia, joilla uskottiin olevan valta vaikuttaa elävien kohtaloihin. Heille tuotiin lahjat, toimitettiin uhrit, heitä ylistettiin veisuin ja riitein, ja heidän kunniakseen järjestettiin pidot ja muistoateriat.
Kristillisessä perinteessä tärkein muistoateria on eukaristia, jossa koko seurakunta muistelee eläviä ja kuolleita, pelastettuja ja syntiensä anteeksiantamista kaipaavia sisaria ja veljiä.
Varhaiskristillisessä kirkossa eukaristiaa on usein toimitettu marttyyrien haudoilla tai agape-rakkauden aterioiden päätteeksi. Sakramentti ja muistoateria yhdisti elävät ja kuolleet, ihmisen ja Jumalan. Myöhemmin sakramentti ja yhteinen ateria erkanivat toisistaan.
Pakanalliset juuret
Ortodoksiseen muistoateriaan kuuluu usein ryyni- tai riisipuuro eli koliva. Siihen saatetaan lisätä rusinoita, viinirypäleitä, granaattiomenan siemeniä, pähkinöitä tai muita sadon antimia. Kolivan reseptejä on varmaan olemassa yhtä monta kuin sitä valmistavia.
Ruokalajin historian alku on esikristillisissä ajoissa. Ryyni- tai papupuuron valmistaminen ja syöminen kuului antiikin aikana hedelmällisyysriitteihin, joilla pyrittiin lepyttämään jumalia hyvän sadon toivossa. Antiikin Kreikassa sitä valmistettiin myös maalis-helmikuun vaihteessa päivänä, jolloin uskottiin vainajien sielujen pääsevän hetkeksi tähän maailmaan.
Koliva (kreik. Κόλλυβα) tunnettiin myös Bysantissa. Tosin symbolinen merkitys kolivan valmistukseen käytettäville aineksille (ryyni tai siemen viittauksena ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään, hunaja ja makeiset viittauksena paratiisiin) tuli aikanaan yrityksestä kristillistää turhan vahvasti hedelmällisyys- ja vainajakultteihin liittyvä ruokalaji.
Uskon todistusta
Kristillisessä perinteessä kolivaa valmistetaan ja syödään aterian yhteydessä: 1) Herran ja pyhien suurina juhlina, 2) vainajien muistoaterioiden yhteydessä sekä 3) suuren paaston ensimmäisen viikon perjantaina.
Vanhimmat kolivan siunaamisrukoukset ovat 800-luvulta. Nykyään koliva siunataan panihidan tai litanian, eli vainajien muistolle toimitettavien jumalanpalvelusten, jälkeen.
Osallistumalla muistoateriaan ortodoksit eivät pyri lepyttämään vainajia, vaan todistavat uskostaan. Muistoateriaan osallistuvat sulkevat yhteisöönsä myös poisnukkuneet veljensä ja sisarensa jakamalla symbolisesti heidän kanssaan tärkeimmän elinehtonsa, eli ruoan.
Näin muistoateria julistaa voittoa kuolemasta ja uskoa ikuiseen elämään Kristuksessa.
Muistoateria ennakoi Jumalan valtakunnan todellisuutta, jota apostoli kuvailee seuraavasti: ”Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.” (1. Tess.4:16-17)
Samoslainen koliva
500 g rikottua vehnää, esim.bulguria tai kokonaisia jyviä
sopiva määrä (esim. noin 250 g) erilaisia pähkinöitä ja manteleita rouhittuna
vaaleita rusinoita, 200 g pussi (kreikkalaisessa ohjeessa ei tällekään ole tarkkaa määrää)
1-2 granaattiomenaa tai enemmän jos siemeniä on niukalti
1-1,5 pkt murokeksejä
kanelia, hunajaa tai tummaa sokeria
koristeluun: tomusokeria, karamellipäällysteisiä manteleita (tai samanmuotoisia valkoisia karamellejä), isoja hopeanonparelleja.
Keitä vehnä hunajalla tai sokerilla maustetussa vedessä ja anna kuivua ritilälle laitetun keittiöpyyhkeen päällä yön yli. Vehnän tulee olla täysin kuivunutta. Kuivaus ei onnistu kattilassa, rakenne tulee liian tahmeaksi eikä vesi haihdu riittämiin.
Sekoita leivontavadissa tms riittävän suuressa astiassa vehnän joukkoon pähkinät, mantelit, rusinat ja granaattiomenan siemenet. Mausta kanelilla.
Laita seos tarjoiluastiaan ja peitä pinta pieneksi rouhituilla murokekseillä. Pinnan tulee peittyä kokonaan keksirouheella ettei tomusokeri vety. Peitä keksipinta paksulti tomusokerilla ja painele tiiviiksi. Koristele ristikuvioin. Koristelumalleja löytyy vaikka netistä.
Gluteenittoman saa vaihtamalla vehnän riisiin ja keksit gluteenittomiin.
Kuvituskuva ylhäällä: Kolivan historian alku on esikristillisissä ajoissa. Ryyni- tai papupuuron valmistaminen ja syöminen kuului antiikin aikana hedelmällisyysriitteihin.