”Tulevaisuus haastaa meidät tulemaan lähemmäksi sitä, mitä Kirkon tulee olla. Jos onnistumme tulemaan todelliseksi rakkauden yhteisöksi, onnistumme siinä. Emme halua olla keskenään riitelevä ja nurkkakuntainen yhteisö, joksi meitä on viime vuosina tituleerattu”, Oulun metropoliitta Elia sanoo.
Hän mainitsee kehityskohteiksi muun muassa avoimuuden ja läpinäkyvyyden. Avoimen vuoropuhelun merkitystä korostaa myös Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo tervehdyksessään Aamun Koitolle näillä verkkosivuilla.
”Kirkkomme tulisi ymmärtää paremmin tätä päivää ja sen vaatimuksia, ja olla myös tietyin osin valmis sopeutumaan niihin. On kysymys kirkon perinteen ja nykytodellisuuden tasapainoilusta”, metropoliitta Elia pohtii.
”Kirkolla on vahva brändi, rooli ja merkitys. Meidän tulee vahvistaa niitä.”
Myös Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni näkee kirkossamme paljon vahvuuksia, kuten autonomisen aseman Konstantinopolin alaisena kirkkona.
”Suurin vahvuutemme on oppi ja perinne, joita ei ole muuteltu yhteiskunnan muutosten myötä. Vahvuutenamme on myös toimiva organisaatio ja viimeaikaisesta mediahuomiosta huolimatta varsin myönteinen kuva kirkosta – ja asema valtiokirkkona.”
Luottamusta rakennettava
Ortodoksisen seminaarin johtaja, pastori Mikko Sidoroff näkee kommunikoinnissa kehittämisen varaa.
”Kirkon sisällä puhutaan pääosin rakenteellisista asioista, vaikka pitäisi puhua siitä, miten olisimme todellinen Kristuksen kirkko. Jotta tähän päästäisiin, pitäisi joka taholta löytyä keskinäistä rakkautta ja kunnioitusta”, sanoo isä Mikko Sidoroff.
”Kirkkomme ongelmat eivät ole ainoastaan hallinnollisia, eikä niitä voida ratkaista hallinnollisin keinoin. Emme voi toimia niin, että aina, kun henkilöristiriitoja ilmenee, kiskaistaan lakikirja esiin.”
Isä Mikko ei kiistä, etteikö hallinnollisia ja rakenteellisia haasteita olisi.
”Luottamuksen rakentaminen ei tapahdu hallintopäätöksellä. Nyt kirkossamme keskustellaan hallinnollisten päätösten kautta – ja suora kommunikointi sakkaa."
Ulkoinen viestintä ei pelasta kirkon julkisuuskuvaa, ellei sille ole katetta todellisuudessa.
”Jos ulkoinen viestintä ja kirkon todellisuus eroavat toisistaan, kirkkomme uskottavuus murenee”, isä Mikko Sidoroff muistuttaa.
Yksi teema, johon on erityisesti toivottu avoimuutta, on apulaispiispan valinta, joka lykkääntyy huhtikuulta marraskuun kirkolliskokoukseen pandemian takia. Keskustelua tarvitaan niin apulaispiispaehdokkaista, valinnan kriteereistä sekä vaalitavasta.
Uutta jumalanpalveluselämään
Metropoliitta Arseni kaipaa lisää liturgisen elämän uudistuksia.
”Katekumeeniopetusta ja jumalanpalveluselämää on tarpeen kehittää. Monista seurakunnista puuttuu perheille suunnattu toiminta, mikä näkyy kirkossakävijöiden ikärakenteessa. Vain harvoissa paikoin toimitetaan liturgioita keskellä viikkoa arkipäivinä, vaikka ikääntyneet ja vuorotyöläiset pääsisivät niihin jopa paremmin kuin sunnuntaiaamun palvelukseen.”
Mediassa on kyseenalaistettu piispojemme kyky yhteistyöhön.
”Asiat on saatu käsiteltyä hyvässä hengessä, joten pidän piispainkokouksen tämänhetkistä toimintaa hyvänä”, Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni kuvailee.
”Mitä tulee pääkaupungin erään lehden artikkeliin, niin sehän käsitteli ilkeään sävyyn jo ratkaistuja asioita, ikään kuin ne olisivat käsillä oleva ongelma”, metropoliitta Arseni lisää.
Piispainkokous on kokoontunut viime aikoina etäyhteyksin.
”Olemme tehneet kirkkona digiloikan, mikä säästää aikaa ja voimia.”
Strategia ja arvot kunnossa
Apulaisprofessori Pekka Metso toivoo kirkolle näkyvämpää roolia yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä sitä, että asiat eivät henkilöityisi.
”Minusta on hyvä asia, että kirkolla on kasvot, ja meillä hierarkian huipulla on arkkipiispa. Mutta on osattava erottaa henkilö ja hänen asemansa: kukaan ei voi olla yksin vastuussa kaikesta, mitä kirkkomme sisällä tapahtuu."
Metso ei pidä piispojen välisiä suhteita kirkkomme ensisijaisena painopisteenä.
”Tarvitsemme koko kirkkoa koskevaa visiota. Fokus olisi syytä olla kirkon ydintoiminnoissa ja siinä, mitä tapahtuu koronakriisin jälkeen. Lisäksi toivoisin, että kirkon sisällä käytäisiin rauhallista vuoropuhelua. Satsaisin epävirallisiin keskusteluihin kokousten ulkopuolella.”
Metson mukaan kirkollamme on kelpo strategia, ja arvot ovat kohdallaan. Hän suhtautuu maltillisesti maalailuihin siitä, että Suomen ortodoksisen kirkon asema autonomisena kirkkona olisi uhattuna riitaisuuksien takia.
”Kun toteutamme omia periaatteitamme, uhkakuva tuskin toteutuu.”