Lasaruksia löytyy Uudessa testamentista kaksi kappaletta. Luukkaan evankeliumin kuudennessatoista luvussa kerrotaan köyhästä Lasaruksesta, joka asuu rikkaan miehen portin pielessä ja syö, mitä hänelle rikkaan talosta annetaan. Rikas mies ei Lasaruksesta piittaa. Sitten Lasarus kuoli ja niin kuoli aikanaan myös rikas mies.
Kuoleman jälkeen osat vaihtuvat: maan päällä kärsinyt Lasarus pääsee Abrahamin helmaan ja saa lohtua, kun rikas mies joutuu Haadeksen tuskiin. Siellä on liian myöhäistä katua eikä Abraham suostu lähettämään Lasarusta rikkaan miehen veljiä varoittamaan. ”Heillä on Mooses ja profeetat, kuunnelkoot heitä.”
Luukkaan Lasaruksen tarinassa köyhyys on keskeinen motiivi, mutta niin on myös kuolema ja sen jälkeen tapahtuva osien vaihtuminen.
Johanneksen Lasarus: kuollut nousee haudastaan
Myös toisen Lasaruksen tarinassa kuolema on lähellä, suorastaan keskiössä. Johanneksen evankeliumin yhdennessätoista luvussa kerrotaan Lasaruksesta, Jeesuksen rakkaasta ystävästä, Martan ja Marian veljestä, joka asuu kylässä nimeltä Betania. Kun Jeesus viimeisellä matkallaan kulkee kohti Jerusalemia, hän saa viestin, että Lasarus on kuolemaisillaan.
Vaikka Jeesus tietää Lasaruksen taistelevan kuolemaa vastaan, hän ei kiiruhda auttamaan, vaan kertoo oppilailleen Lasaruksen nukkuvan. Kertomuksessa on monta vaihetta. Ymmärtämättömät oppilaat luulevat, että kyse on parantavasta unesta, mutta Jeesus tietää Lasaruksen vaipuvan kuoleman uneen. Betanian lähellä Martta tulee Jeesusta vastaan. Martta ja Jeesus käyvät keskustelun ylösnousemuksesta. Toivoton Martta tunnustaa kyllä uskovansa ylösnousemukseen, mutta vasta päivien lopulla: silloin Lasarus nousee ylös. Jeesus korjaa Martan käsityksen, kertoo, että Lasarus nousee ylös pian.
Martta palaa kotiin, ja nyt lähtee Maria Jeesusta vastaan. Itkevä Maria syyttää Jeesusta ja hänen poissaoloaan Lasaruksen kuolemasta. Myös Jeesus joutuu tunnekuohun valtaan, ja hänet ohjataan Lasaruksen haudalle. Hauta on luola, jonka eteen on vieritetty kivi – kuulija, joka muistaa pääsiäisen tyhjän haudan kertomukset, saa mieleensä Jeesuksen haudan. Jeesus käskee siirtää kiven pois haudan ovelta, ja näin tehdään. Seuraavaksi hän huutaa kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!”
Kuollut astuu haudastaan kädet ja jalat käärinliinoilla sidottuina. Jeesus käskee vapauttaa Lasaruksen kääreistään ja päästää hänet menemään. Näin tapahtuu, ja monet uskovat Jeesukseen. Myöhemmät legendat kertovat, että Lasarus ei koskaan enää nauranut.
”Yksi mies koko kansan puolesta”
Johanneksen Lasarus-kertomuksessa huomio kiinnittyy juutalaisten johtajien huoleen tapahtumien kulusta. Lasaruksen herättämisen seurauksena aletaan suunnitella Jeesuksen surmaamista. Tässä yhteydessä ylipappi Kaifas lausuu kuuluisat sanansa: ”On parempi, että yksi mies kuolee kansan puolesta kuin että koko kansakunta tuhoutuu.” Pienen kansan johtajat pyrkivät turvaamaan kansansa aseman Rooman varjossa.
Johanneksen juutalaiset ovat vihamielistä, Jeesuksen, hänen oppilaidensa ja seuraajiensa piirin ulkopuolista väkeä. Kuva ei ole historiallisesti oikea. Jeesus ja hänen seuraajansa olivat juutalaisia, eikä Jeesus ilmeisesti ulottanut toimintaansa oman kulttuurinsa ulkopuolelle. Sen sijaan vuosikymmeniä myöhemmin kirjoitetussa Johanneksen evankeliumissa juutalaiset kuvataan ulkopuolisena, pahantahtoisena joukkona. Näin evankeliumin kirjoittaja rakentaa kristittyjen identiteettiä suhteessa juutalaisiin.
Yksi vai kaksi Lasarusta?
Luukkaan ja Johanneksen Lasarus-kertomuksissa on isoja eroja, ja kertomusten Lasarukset ovat eri hahmoja. Luukkaan Lasarus on koditon kerjäläinen, Johanneksen Lasaruksella on koti Betaniassa ja kaksi siskoa, Martta ja Maria. Kummankin nimi on kreikkalaistettu versio heprealaisesta nimestä Eleazar, ”Jumala on auttanut”.
Lasaruksilla on myös paljon yhteistä. Kummankin tarina kertoo kuolemasta ja tuonpuoleisesta. Luukkaan Lasarus ohjaa vielä eläviä armeliaisuuteen köyhiä kohtaan rikkaan miehen varoittavalla esimerkillä. Johanneksen Lasarus on ylösnousemuksen esikuva ja Jeesuksen suurimman ihmeteon kohde. Kummankin Lasaruksen tarinassa usko on keskeisessä roolissa.
Niinpä tutkijan mielessä herää kysymys, voiko Luukkaan ja Johanneksen Lasarus-kertomuksilla olla yhteyksiä. Uuden testamentin tutkimuksessa yksi iso kysymys koskee evankeliumien suhteita toisiinsa. Vaikka Lasarukset näyttävät olevan eri henkilöitä, voi olla, että niillä on yhteyksiä. Jos nuorimman evankeliumin eli Johanneksen kirjoittaja tunsi varhaisempia evankeliumikertomuksia, hän on voinut työstää tuntemansa materiaalin pohjalta oman, dramaattisen ja teologisen Lasarus-kertomuksensa. Sanoohan isä Abraham Luukkaan vertauksessa rikkaalle miehelle tuonelassa, etteivät tämän veljet uskoisi, vaikka joku nousisi kuolleista – ja Johanneksen kertomuksessa käy juuri näin. Mahdotonta ei ole sekään, että Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien kirjoittajat kuulivat erilaisia suullisia kertomuksia kauan sitten eläneestä Lasaruksesta.
Lasarus antiikin maailmassa ja myöhemmin
Lasarus-kertomusten syvin merkitys on niiden sanomassa. Lasaruksen herättäminen on Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen suurin ihmeteko: Lasarus sai kokea kuolleista heräämisen jopa ennen Jeesusta.
Jo antiikin kristityille Lasarus oli tärkeä hahmo. Siitä kertovat varhaisimmat kristittyjen tekemät kuvat. Ne ovat peräisin 200-luvulta ja ne löytyvät katakombien seiniltä freskoina. Myöhemmin 300-luvulla valmistettiin sarkofageja, koristeellisia, kivisiä ruumisarkkuja. Niin katakombien seinäfreskoista kuin rikkaiden kristittyjen sarkofageista löytyy kuvia Lasaruksen herättämisestä. Kuvissa korostuu Jeesuksen rooli parantajana ja elämän tuojana. Kertomus Lasaruksesta ja varhaiset Lasarus-kuvat julistavat ylösnousemusta, toivoa ja uskoa kuoleman voittamiseen.
Perimätiedon mukaan Lasarus toimi myöhemmin elämässään silloisen Kitionin (nykyisen Larnakan) piispana Kyproksella 30 vuotta. Lasaruksen hautapaikalla sijaitsee Pyhän Lasaruksen kirkko.
Isä Tuomas Kallonen käsittelee upealla tavalla Lasaruksen lauantain sanomaa opetuspuheessaan.
Pääkuva ylhäällä: Lasaruksen kuolleista herättäminen. Duccio di Buoninsegna (1310–11)