Jäsentilastot eivät kerro kaikkea – kirkon merkitys on lukuja suurempi

Tarkastelun pohjana on viimeisin Suomen ortodoksisen kirkon julkaisema jäsentilasto. Ukrainalaisten osalta luvut perustuvat Filantropian eri lähteistä kokoamiin tietoihin, ja joitakin näkökulmia on pyydetty suullisesti muutamista seurakunnista. Jäsenlukujen kehityksen vertailukohtana ovat kohtalaisen kasvun 2–5 prosentin ja hyvän kasvun 5–10 prosentin rajapyykit.

Esimerkkiseurakunniksi on valittu Tampereen, Turun ja Saimaan ortodoksiset seurakunnat, joiden jäsenmäärä kasvaa tällä hetkellä. Lisäksi mukaan on valittu Helsingin, Joensuun ja Kuopion ortodoksiset seurakunnat, joiden jäsenmääräinen kehitys on tällä hetkellä negatiivista. Näiden laajoilla alueilla toimivien seurakuntien jäsenmäärä edustaa pääosaa kirkon jäsenistöstä (42 951), josta noin puolet kuuluu Helsingin seurakuntaan.

Prosenttiluvut on suhteutettu seurakuntien jäsenmäärään vuoden 2024 lopun mukaan. Kuolleisuus esitetään yleisenä kuolleisuuslukuna, joka lasketaan keskiväkiluvun mukaan 1000 henkeä kohden. Kokonaisjäsenmäärissä kuolleisuus on huomioitu prosentteina suhteessa seurakuntien jäsenten määrään viime vuoden lopussa.

Tarkoitus ei ole arvottaa esimerkkeinä käytettyjä seurakuntia. Kirkko on yksi Kristuksen ruumis kaikkine seurakuntineen, jossa ilot on tarkoitettu yhdessä jaettavaksi ja murheet yhdessä kannettaviksi. Kaikissa seurakunnissa myös ahkeroidaan hengellisen kasvun hyväksi.

Uudet ortodoksit ja kirkon jättäneet jäsenet

1. Kastetut

Esimerkkiseurakunnissa kastettujen määrällinen vaihteluväli oli 0,21–0,51 prosenttia. Lukumäärinä kastettuja oli eniten suurimmissa seurakunnissa, Helsingissä (45) ja Joensuussa (30). Muissa määrä vaihteli 7–19 kastetun välillä. Yhteensä kastettuja oli 133.

Prosentuaalisesti kasteita oli eniten Turussa ja Joensuussa, molemmissa likimain puolen prosentin verran. Muut jäivät tämän alle. Tilastot ovat tältä osin epätarkkoja, sillä osa kastetuista on saatettu merkitä kirkkoon liittyneisiin.

Kastemäärät olivat vaatimattomia, eivätkä ne ulottuneet lähellekään kahden prosentin kohtalaisen kasvun rajaa. Kasvun laimeus liittynee syntyvyyden laskuun. Tämä voi johtua osin myös kasteperinteeseen sitoutumisen vähittäisestä heikkenemisestä. Lisäksi monet kirkkoon liittyjät on kastettu aiemmin, jolloin heidän osuutensa ei kasvata kastetilastoja.

2. Kirkkoon liittyneet

Kaikkien kuuden seurakunnan kirkkoon liittyneiden määrät vaihtelivat 0,79–5,49 prosentin välillä. Lukumäärinä liittyneitä oli 46–544 uutta jäsentä (yhteensä 1098 eli 2,56 prosenttia).

Lukumääräisesti eniten liittyneitä oli Helsingin seurakunnassa, mutta jäsenmäärään suhteutettuna kasvu oli suurinta Turun, Tampereen ja Saimaan seurakunnissa. Turku ylitti selkeästi hyvän kasvun viiden prosentin rajan. Tampere ja Saimaa sijoittuvat yli neljän prosentin kasvullaan lähelle hyvän kasvun alarajaa.

Helsingin seurakunnassa ylitettiin selvästi kohtalaisen kasvun kahden prosentin raja. Joensuu ja Kuopio jäivät alle prosenttiin, mutta silti näihin molempiin seurakuntiin liittyi liki viisikymmentä uutta jäsentä. Esimerkiksi Joensuussa tämä on näkynyt jumalanpalveluksiin osallistumisessa.

Tilastotietoa katekumeeniopetuksen kautta liitetyistä ei ole, mutta esimerkiksi Tampereen ja Joensuun seurakunnissa pidettyjen kurssien kautta kirkkoon liittyi yhteensä noin 70 uutta jäsentä.

3. Kirkosta eronneet

Kirkosta eroamisten vaikutus vaihteli -1,14 ja -3,23 prosentin välillä. Turussa eronneiden osuus oli yli kolme prosenttia, mikä selvästi verotti seurakunnan kasvua. Vanavedessä tulivat Tampere ja Helsinki yli kahden prosentin laskusuunnalla. Muissa kirkosta eroaminen jäi alle kahden prosentin. Vähäisintä se oli Joensuussa.

Edellisvuoteen verrattuna kirkosta eroaminen kiihtyi kuluneena vuotena kaikissa esimerkkiseurakunnissa Joensuuta ja Tamperetta lukuun ottamatta, joissa eroamisten määrä hieman loiveni, vaikka olikin miinusmerkkinen. Määrällisesti kirkosta eroamisia oli eniten Helsingissä (-451), Turussa (-107) ja Tampereella (-98). Muissa lukemat liikkuivat -34 ja -74 jäsenen välillä. Yhteen laskettuna näistä seurakunnista erosi -835 jäsentä.

Passiivisten jäsenten – jotka luultavasti eroavat kirkosta eniten – osallistumisaktiivisuuden kasvattaminen on haastavaa. Osallistumisaktiivisuutta voidaan jossain määrin edistää kehittämällä toimintaa.

4. Kastettujen, kirkkoon liittyneiden ja kirkosta eronneiden yhteismäärät

Kun lasketaan yhteen kastetut ja kirkkoon liittyneet sekä vähennetään summasta kirkosta eronneet, jäsenmäärän kasvu vaihteli 0,13–2,78 prosentin välillä. Kuopiossa jäsenmäärä väheni -0,17 prosenttia.

Positiivisin tulos oli tältä osin Turussa, ja heti perään Tampereen ja Saimaan seurakunnissa, jotka ylittivät selkeästi kahden prosentin kohtalaisen kasvun rajan. Helsingissä kasvua oli hieman yli puoli prosenttia, ja Joensuussa sen alle.

Yhteenlaskettuna kirkon jäsenmäärä kasvoi näiden seurakuntien kastetut, kirkkoon liittyneet ja kirkosta eronneet huomioiden 396 jäsenellä.

Kirkkoon liittyneet ukrainalaiset

1. Ukrainalaisten määrällinen vaikutus

Ukrainalaisten kirkkoon liittyneiden osuus vaihteli esimerkkiseurakunnissa 0,03–2,09 prosentin välillä, mikä tarkoitti yhteensä 325 uutta jäsentä.

Saimaan seurakunnassa ukrainalaisten liittyneiden osuus ylitti kahden prosentin kohtuullisen kasvun rajan. Turussa ja Tampereella liittyneitä oli hieman alle kaksi prosenttia. Helsingissä kasvu oli jonkin verran yli puoli prosenttia, Kuopiossa hieman yli yhden prosentin kymmenyksen. Joensuussa lukema oli alin.

Lukumäärinä eniten seurakuntaan liittyneitä ukrainalaisia oli Helsingissä, 132 uuden jäsenen verran. Tampereella liittyneitä oli 83 ja Turussa 63. Muiden kasvu oli 2–37 liittynyttä, vähiten Joensuussa.

Kirkon jäsenyys kiinnosti myös muuta väestöä, mutta luvut ovat pienempiä. Kastettujen ja kirkkoon liittyneiden määrät, joista on vähennetty kirkosta eronneet ja ukrainalaisten osuus olisivat tuoneet viiden seurakunnan osalta kasvua 0,03–0,88 prosenttia. Kuopiossa jäsenmäärä olisi laskenut -0,32 prosenttia.

Ilman ukrainalaisten osuutta kasvu olisi Turun ja Tampereen seurakunnissa jäänyt alle prosenttiin. Saimaan seurakunnassa kasvu olisi ollut hieman puolen prosentin yllä. Joensuussa suunta olisi ollut niukasti positiivinen prosentin kymmenyksen verran, ja alinta Helsingissä. Ilman ukrainalaisten osuutta yhdenkään esimerkkiseurakunnan jäsenmäärän kasvu ei olisi ylittänyt kohtalaisen kasvun kahden prosentin rajaa.

2. Ukrainalaisten alueellisen väestömäärän vaikutus

Eri seurakuntien väliset erot liittymismäärissä selittyvät osittain, kun liittyneiden lukumäärä suhteutetaan alueilla asuvien ja väestörekisteriin kirjattujen ukrainalaisten määrään.

Viime vuoden lopun tilastojen mukaan ukrainalaisia asui esimerkkiseurakuntien toiminta-alueilla 900–14282 asukasta (kaikki yhteenlaskettuna 34223 asukasta), vähiten Joensuun ja eniten Helsingin seurakuntien alueilla. Kotipaikkaoikeuden saaneista ukrainalaisista näihin kuuteen seurakuntaan liittyi 0,22–1,74 prosenttia (yhteensä 325; kaikki edeltävät vuodet yhteen laskien jäseninä oli vuoden 2024 lopussa 688 ukrainalaista).

Ukrainalaisten liittymismäärä suhteessa kotipaikkaoikeuden saaneiden määrään oli viime vuonna prosentuaalisesti suurinta Saimaan seurakunnan toiminta-alueella, hieman alle kaksi prosenttia. Tampereella, Helsingissä ja Turussa osuus oli prosentin tuntumassa. Kuopiossa määrä oli puoli prosenttia. Joensuun seurakunnan alueella asuvista liittyneitä oli vähiten, selvästi alle prosentin.

Tampereen seurakunnan alueella ukrainalaistyötä tehtiin vahvasti Vaasassa. Helsingissä toiminnan tueksi vihittiin ukrainalainen pappi, minkä myötä kasvu on vahvistunut (ks. Ukrainalainen yhteisö kasvaa vauhdilla – muutamassa viikossa yli 50 uutta seurakuntalaista). Viime vuoden osalta yksikään näistä kuudesta seurakunnasta ei kuitenkaan saavuttanut kahden prosentin kohtalaisen kasvun rajaa.

Luvut kertovat työn ja tavoittavuuden haasteista, mutta myös onnistumisista. Hyvän kasvun viiden prosentin rajaan on silti vielä matkaa.

3. Ukrainalaiset, jotka eivät ole vielä liittyneet kirkkoon Suomessa

Kirkon tilastoista ei käy ilmi niiden ukrainalaisten (ortodoksien tai muiden) määrät, jotka eivät vielä ole Suomen ortodoksisen kirkon jäseniä, mutta jotka osallistuvat toimintaan tai ovat diakonia-avun piirissä. Esimerkiksi Joensuussa oli kuluneena vuonna diakonia-asiakkaina ja/tai kielikahvilan toiminnassa mukana noin 150 ukrainalaista, joista iso osa oli ilman kotipaikkaoikeutta. (Ks. Kielikahvila PakinaPaikka avautuu Joensuussa 15.8.).

Tilastoista ei voida päätellä, missä määrin edellisten vuosien työ on kantanut hedelmää. Esimerkiksi Kuopion seurakunnassa aloitettiin vuonna 2022 Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan alkamisen jälkeen mittava ukrainalaisten vastaanottotoiminta. Siitä, kuinka paljon tämä toiminta on vaikuttanut kirkkoon liittymisiin vuosina 2023–2024, ei ole tilastollista tietoa. Mahdolliseksi liittymiset tulivat, kun ensimmäiset ukrainalaiset saattoivat hakea kotikuntaoikeutta oleskeltuaan vuoden Suomessa. (Ks. Seurakunta riensi apuun, kun Ukrainan pakolaisia alkoi virrata Kuopioon: “Autossani on vaippoja ja vaatteita”). Vastaavia esimerkkejä löytyy todennäköisesti myös muista seurakunnista.

Kirkkoon liittyvät ukrainalaiset ovat luultavasti pääosin jo ennestään ortodokseja. Tällöin he vertautuvat seurakuntien välillä muuttaneisiin kirkon jäseniin. Tilastoissa voisi olla tarpeen esittää erikseen ukrainalaisten osuus, mikäli pakolaistilanne säilyy entisenkaltaisena. Tällainen vertailu antaisi enemmän tietoa kirkon jäsenmäärän kehityksestä muun väestön osalta.

Seurakuntien elämään osallistuvat ukrainalaiset ortodoksit, jotka eivät virallisesti ole kirkon jäseniä Suomessa, ovat sekä voimavara että mahdollisuus hengellisen ja määrällisen kasvun kannalta. Samalla on tarpeen etsiä edelleen keinoja, jotka rohkaisevat liittymään kirkon jäseniksi. Jäsenyyden tavoitteen tulee olla kuitenkin hengellisen avun ja tuen tarjoamisessa ja kirkkoon sitoutumisen vahvistamisessa, ei jäsenmäärän kasvussa.

Muuttoliike ja seurakuntien kuolleisuusluvut

1. Seurakuntiin muuttaneet ja poismuuttaneet

Esimerkkiseurakuntien sisään- ja poismuuttaneiden yhteenlaskettu osuus toi jäsenkasvua 0,06–1,04 prosenttia, joista alin prosentti oli Joensuussa, ylin Tampereella. Muissa yhteisvaikutus jäsenmäärään oli alle puoli prosenttia.

Lukumääräinen yhteistulos vaihteli 1–47 jäsenen välillä (yhteensä 119 jäsentä). Jos poismuuttoja ei huomioida, määrällisesti seurakuntaan muuttaneita oli Helsingissä yli kolmesataa ja muissa seurakunnissa sadan molemmin puolin.

Seurakuntiin muuttaneet voivat rikastuttaa kohdeseurakunnan elämää ja vastakohtaisesti heikentää lähtöseurakunnan toimintaa. Muuttajat eivät kuitenkaan ole uusia kirkon jäseniä. Muutot kertovat enemmän alueiden vetovoimasta sekä työ- ja elämäntilanteen muutoksista kuin seurakuntatyön tuloksista.

Muuttojen osalta tähän joukkoon ei voida seurakuntatyöllä juuri vaikuttaa. Tämä ei sulje pois osallistumisen vahvistamisen mahdollisuutta.

2. Kuolleisuus

Suomen vuoden 2023 yleinen kuolleisuusluku oli 11,0 (uusin luku ei ole vielä saatavilla, mutta ennakkotiedon mukaan luku laski viime vuonna jonkin verran). Kokonaisuudessaan Suomen ortodoksisen kirkon viimevuotinen yleinen kuolleisuusluku oli 13,5 eli korkeampi kuin Suomessa keskimäärin.

Yleisen kuolleisuusluvun mukaan esimerkkiseurakunnat asettuvat seuraavaan järjestykseen: Helsinki (10,2), Tampere (10,6), Turku (11,0), Joensuu (15,2), Saimaa (15,9) ja Kuopio (21,4). Kolmessa ensimmäisessä kuolleisuus oli suurin piirtein Suomen yleisellä tasolla. Kolmessa jälkimmäisessä kuolleisuus oli selvästi suurempaa sekä Suomen että koko kirkon lukemiin verrattuna. Erot viittaavat luultavasti seurakuntien ikärakenteeseen.

Lukumäärinä suurinta kuolleisuus oli Helsingin (-223), Kuopion (-116) ja Joensuun (-95) seurakunnissa. Muissa kuolleita oli 28–47 jäsenen välillä. Kokonaisvaikutus oli -545 jäsentä.

Syntyvyyden vähentyessä ja väestön ikääntyessä on odotettavissa, että kuolleiden osuus vaikuttaa seurakuntien jäsenmäärään entistä voimakkaammin. Vaikutusta voi kompensoida muun muassa liittyneiden osuus.

Kuolleiden osuus on asia, johon seurakuntatyöllä ei voida vaikuttaa kuin ehkä välillisesti elämänlaatua ylläpitämällä. Jokaisen ihmisen elämällä on rajallinen aikansa.

Vaikka kuolleiden osuus vaikuttaa seurakunnan jäsenmäärään ja sitä kautta esimerkiksi verotulokertymään, kyseessä ei ole hengellisen työn näkökulmasta katsottuna ensisijaisesti jäsenten menettämisestä. Kirkko huolehtii kuolevista ja rukoilee edesmenneiden ainutlaatuisten ihmispersoonien puolesta eri toimituksissa, ja uskoo lähtökohtaisesti ihmisen siirtymiseen ikuiseen elämään ja taivaalliseen, riemuitsevaan seurakuntaan.

Jäsenmäärien muutokset

Koko kirkon tasolla jäsenmäärän lasku oli toissa vuonna yli kuusisataa jäsentä (-619). Viime vuonna jäsenmäärän lasku loiveni (-350), mutta ilman ukrainalaisten osuutta (390) jäsenkato olisi ollut suurempi (-740).

Esimerkkiseurakuntien jäsenmääriin suhteutettuna kastettujen, kirkkoon liittyneiden, muuttaneiden, kirkosta eronneiden ja kuolleiden yhteismäärät vaikuttivat kahdensuuntaisesti.

Tampereella kasvu ylitti selvästi kahden prosentin kohtalaisen kasvun rajan, mutta Turku jäi siitä niukasti alle. Saimaa ylsi hieman yli prosentin kasvuun.

Kuopiossa jäsenmäärä laski pari prosenttia. Joensuussa määrä jäi miinukselle yli prosentin. Helsingissä suunta oli negatiivinen likimain kaksi prosentin kymmenystä.

Ilman ukrainalaisten osuutta jäsenmäärät olisivat laskeneet Tamperetta ja Turkua lukuun ottamatta. Tampereella positiivinen yhteenlaskettu määrällinen kasvu olisi kuitenkin hidastunut alle prosenttiin (37 jäsentä). Turussa jäsenmäärän kokonaiskasvu olisi ilman ukrainalaisia ollut edelleen myönteistä, mutta reilusti alle puoli prosenttia (4 jäsentä). Tällöin melko pienetkin muutokset esimerkiksi kirkosta eronneissa, pois- ja sisäänmuuttaneissa tai kuolleissa olisivat laskeneet tuloksen nollatasolle tai miinukselle. Tämä kertoo lukumäärien matalasta tasosta johtuvasta jäsenkehityksen tilastollisesta heilahtelualttiudesta. Joka tapauksessa näissä kahdessa seurakunnassa jäsenmäärän kehitys olisi jäänyt myös ilman ukrainalaisten osuutta varovaisen myönteiseksi.

Saimaan seurakunnassa jäsenmäärä olisi laskenut positiivisesta liki prosentin verran miinukselle. Helsingissä jäsenmäärä olisi ilman ukrainalaisia laskenut lähemmäs yhtä miinusprosenttia. Joensuussa laskusuunta olisi jatkanut yli prosentin laskuaan, mutta vaikutus olisi ollut kuitenkin pientä johtuen kirkkoon liittyneiden ukrainalaisten vähäisestä määrästä (2 liittynyttä). Kuopiossa laskusuunta olisi ilman ukrainalaisten osuutta syventynyt entisestään yli kahteen miinusprosenttiin.

Ilman ukrainalaisten osuutta yksikään kuudesta seurakunnasta ei olisi saavuttanut kahden prosentin kohtalaisen kasvun alarajaa.

Lukemat osoittavat, että esimerkkiseurakuntien (ja koko kirkon) viimevuotinen lukumääräinen kasvu lepäsi huomattavassa määrin ukrainalaisten kirkkoon liittyneiden varassa. Se, miten Ukrainan sodan päättyminen aikanaan vaikuttaa jäsenkehitykseen, jää nähtäväksi.

Kaikissa kuudessa seurakunnassa tapahtui oletettavasti myös aktiivisuuden kasvua, sillä esimerkiksi kirkkoon liittyneiden yhteenlaskettu määrä toi kasvua 2,56 prosenttia (1098 jäsentä). Tältä osin kasvu ylitti kohtalaisen kasvun kahden prosentin rajan. Ilman ukrainalaisten osuutta kasvu olisi ollut 1,80 prosenttia (773 jäsentä). Kirkon kokonaisjäsenmäärän katoa lukemat eivät riittäneet osaltaan paikkaamaan. Tämä johtui kirkosta eroamisten ja kuolleisuuden yhteisvaikutuksesta. Myös kastettujen ja kirkkoon liittyvien määrillä on merkitystä, sillä heidän osuutensa ei ollut jäsenmäärän kasvun näkökulmasta tarkasteltuna riittävää. Muuttoliikkeen vaikutus oli vähäisempää.

Verrattaessa vuosien 2023 ja 2024 kokonaisjäsenkehitystä keskenään havaitaan, että Tampereella kasvu vahvistui 79 jäsenen verran (toissa vuonna kasvua oli 38, viime vuonna 117 jäsentä). Turussa kasvusuunta oli lievästi alavireinen -2 jäsentä (toissa vuonna 62, viime vuonna 60). Saimaan seurakunnan aiempi negatiivinen jäsenkehitys kipusi positiiviseksi (toissa vuonna -42 vähennystä, viime vuonna kasvua 18 jäsentä).

Helsingissä, Joensuussa ja Kuopiossa negatiivinen kehitys loiveni viime vuonna selvästi toissa vuoteen verrattuna. Helsingissä muutos oli 120 jäsenen verran (toissa vuonna jäsenkatoa oli -184 jäsentä, viime vuonna -64). Joensuussa jäsenkato loiveni 61 jäsenen verran (toissa vuonna -144, viime vuonna -83). Kuopiossa negatiivinen kehityssuunta kasvoi 65 jäsenen verran (toissa vuonna -54, viime vuonna -119).

Jäsenmäärien kehityksen ja kasvusuuntien muutosten valossa lukemat tarkoittavat ainakin sitä, että katekumeeniopetusta ja muuta tavoittavaa ja osallistavaa toimintaa tulee edelleen kehittää. Lisäksi muualta tulleiden integroimiseen täytyy kiinnittää yhä erityistä huomiota. Näihin seikkoihin onkin herätty viime vuosina.

Myönteisiä esimerkkejä löytyy kaikista seurakunnista

Jäsenmääräiset tilastot kertovat ainoastaan viitteellisesti seurakuntien jäsenten aktiivisuudesta. Liittyneiden voidaan kuitenkin otaksua osallistuvan vireästi jumalanpalveluksiin ja muuhun toimintaan. Aktiivisuuden säilyminen ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Passiiviset jäsenet taas ovat kirkollisveron maksajina toiminnan mahdollistajia, mutta myös mahdollisia tulevia aktiivijäseniä. Sekä aktiivisten että passiivisten jäsenten osallistumiseen voidaan oikein kohdennetulla toiminnalla vaikuttaa.

Eräs esimerkki osallistumisen vahvistamisesta on Joensuussa kerran kuukaudessa sunnuntaisin toimitettavat lastenliturgiat, jotka aloitettiin vuoden 2023 lopulla. Lapsiperheet huomioidaan sekä liturgiassa että opetuspuheessa aivan kuten lastenpääsiäisenä. Palveluksen jälkeen on ruokailu ja pientä ohjelmaa. Liturgiat ovat kaikille avoimia ja eri-ikäinen osallistujajoukko on ollut runsasta. Lapsiperheiden osallistuminen on vahvistunut. Positiivista muutosta on näkynyt myös laajemminkin kasvatustyössä. Kirkko ja jumalanpalvelukset kiinnostavat muutenkin nuorempaa sukupolvea.

Kirkkoa kasvattavaa työtä ahkeroidaan myös muissa seurakunnissa omannäköisesti. Esimerkiksi Tampereella nuorten osallistumisaktiivisuus on kasvanut aktiivisen nuorteniltojen järjestämisen ja kasvatustyön elpymisen myötä. Myös vapaaehtoistyö on kasvanut. Kirkon jäsenyyttä etsitään myös Tampereella aikaisempaa enemmän. Helsingissä iloitaan kirkkoon liittyjien määrän kasvusta ja jäsenkadon loiventumisesta. Seurakunnan alueella tehdään myös monipuolista seurakuntatyötä ja nuorisotyö on vilkasta. Samalla tavoin Kuopiossa on vireää, eteenpäin suuntautuvaa toimintaa. Myös Turun ja Saimaan seurakunnissa on monia ilonaiheita (ks. Kasvavien seurakuntien supervoimat eivät ole silkkaa sattumaa – näillä eväillä Tampereella, Turussa ja Saimaalla on onnistuttu).

Väestörakenteen muutosten vaikutus

Ilonaiheista huolimatta jäsenmääriin ja sitä kautta seurakuntien talouteen kohdistuu pidemmän aikavälin haasteita, joilta ei voida sulkea silmiä. Seurakuntien jäsenkehitykseen vaikuttavat alueiden väestö- ja ikärakenne ja muut erityispiirteet.

Kasvavien alueiden ja kaupunkien kasvunäkymät ovat erilaisia kuin hiipuvilla paikkakunnilla. Jäsenistön määrän väheneminen iskee muuttotappioalueille, joissa väestö ikääntyy ja syntyvyys laskee. Tällainen muutos näkyy myös yksittäisten seurakuntien sisällä eri toiminta-alueiden välillä. Kaupunkien haasteina ovat erityisesti kirkosta eroamisten ja suurempien joukkojen tavoittamisen haasteet.

Jäsenmäärien laskut eivät vähennä ihmisten arvoa tai seurakuntatyön merkityksellisyyttä vähäväkisimmillä ja etäällä olevilla alueilla. Niistä voidaan huolehtia muun muassa palvelusten säännönmukaisuudella, maallikkopalveluksia ja -toimintaa kehittämällä ja joiltakin osin vahvistamalla oman toimen ohella palvelevien kanttorien, diakonien ja pappien roolia.

Seurakuntien kasvu on lukumääriä enemmän

Luvut kertovat jäsenmäärien kehityksestä ja talouden näkymistä sekä auttavat analyysien teossa, mutta ne kuvaavat heikosti määrällisten muutosten syitä. Toiminnan tulokset ovat vaihteluille alttiita, koska työtä tehdään ihmisten kanssa.

Seurakuntien kasvua ovat myös muut eri tavoin mitattavissa olevan kasvun muodot, kuten hengellinen ja liturginen elämä, keskinäinen yhteys, palvelualttius, kirkollisen opetuksen ja ortodoksisen elämäntavan omaksuminen sekä pyhyyden kokemus. Nämä ovat osa niistä keskeisistä kirkon elämään ja olemukseen kuuluvista asioista, jotka perustuvat osallisuuteen ja yhteyteen – olemiseen – Kristuksen kanssa.

Kohti merkityksellisyyttä

Kirkolle määrällisiä tavoitteita tärkeämpää on merkityksellisyyden vahvistuminen. Merkityksen kokemuksesta voi myös ajallaan syntyä jäsenmääräistä kasvua.

Hengellisen kasvun ja merkityksellisyyden kokemuksen taustalla on yleensä runsaasti yhdessä tehtyä seurakunnan osallistavaa toimintaa. Seurakunnista löytyy paljon yhtenä kirkkona olemisen hyvyyttä, yhteisöllistä ja todeksi elettyä elämää, joka ei ole riippuvainen rakenteeltaan erilaisten alueiden määrällisen kasvun näkymistä.

Kuten jo Uuden testamentin sivuilta voidaan havaita, seurakunnat voivat kasvaa määrällisesti “päivä päivältä” (Ap.t. 2:47). Silti myös niukan määrällisen kasvun ajat voivat olla kasvamisen ja odotuksen aikoja: “Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.” (Luuk. 12:32)

Vastauksen löytäminen siihen, mitkä erityiset toiminnat tai sen nyanssit johtavat konkreettisesti havaittavaan positiiviseen muutokseen, on haastavaa. Tämä vaikeus on läsnä, vaikka kirkon perustehtävät ovat selkeät ja hengellisen elämän keskuksena ovat pyhät liturgiat.

Vaikuttavuuden ja merkityksellisyyden kasvattaminen käytännössä niin, että se voisi heijastua jäsenmääriin, kutsuu pitkäjänteisyyteen ja vaivannäköön. Vaikka jokainen on kutsuttu Jumalan työtoveriksi omalla paikallaan, kirkon kasvu ei kuitenkaan rakennu ihmisten omien voimavarojen tai vetovoiman varaan.

Kasvun varsinaista perustaa kuvatessaan apostoli Paavali kehottaa kiinnittämään huomion ensimmäisenä kasvun antajaan ja sitten yhteisönä elämiseen ja toimimiseen sekä ihmisiin, joista kirkko muodostuu: “Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.” (1. Kor. 3:6–9)

Numerot: Marika Miinalainen

Kirkkokansaa saapumassa Uspenskin katedraalille syksyllä 2023.