Aamun Koitto lähetti kymmenen ajankohtaisia aiheita käsittelevää kysymystä niille toimessa oleville kirkkomme piispoille, joita ennakkoon pidetään mahdollisina ehdokkaina uudeksi arkkipiispaksi: Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenille, Oulun metropoliitta Elialle ja Haminan piispa Sergeille. Heidän lisäkseen toimessa on joulukuussa 2024 eläköityvä Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo.
Kysymykset käsittelivät muun muassa omia vahvuuksia, mahdollisia säästökohteita, Venäjän ortodoksista kirkkoa, naisten asemaa kirkossamme ja mahdollisia piispainkokouksen kehitystarpeita sekä sosiaalista mediaa.
Aamun Koitto on käsitellyt arkkipiispan vaalin etenemistä 26.9.2024 julkaistussa jutussaan.
Suomen ortodoksisen kirkon seuraavan arkkipiispan vaali toimitetaan kirkolliskokouksessa torstaina 28.11.2024 Valamon luostarissa. Uusi arkkipiispa asetetaan toimeensa Uspenskin katedraalissa 15. joulukuuta toimitettavassa liturgiassa. Palvelusta voi seurata myös suorana verkkolähetyksenä.
Näin he vastasivat:
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni:
1.Millaisia valmiuksia Teillä on mielestänne toimia arkkipiispana?
Olen koulutukseltani teologian lisensiaatti ja käynyt apulaispiispana ollessani johtamisen erikoisammattitutkinnon, josta sain tiettyjä valmiuksia sekä apulaispiispan että hiippakuntapiispan tehtäviin. Ulkomaisten koulutuspaikkojeni kautta minulle on muodostunut varsin hyvä kansainvälinen verkosto.
2. Kirkolliskokouksessa 2024 etsitään muun muassa säästökohteita. Mistä Teidän mielestänne tulisi säästää tiukassa taloustilanteessa?
Ainoa kohde, josta todella voidaan säästää ovat henkilöstömenot. Ortodoksinen kirkko Suomessa lienee, jos ei nyt työvoimavaltaisin suhteessa väestöpohjaan, niin ainakin siinä suhteessa kärkipaikoilla oleva. Lienee paikallaan arvioida, tarvitsevatko kirkon hiukan yli 50 000 jäsentä jatkossa kolmea hiippakuntaa kiinteistöineen ja henkilökuntineen. Voidaan myös tarkastella, ovatko keskushallintoon viime vuosikymmeninä perustetut toimet yhdistettävissä muihin jo olemassa oleviin tehtäviin tai voisiko ne lakkauttaa. Kirkon lehden ja tiedotuksen osalta voidaan varmasti tehdä myös tuntuvia säästöjä.
3. Miten luonnehtisitte Venäjän ortodoksisen kirkon asemaa ortodoksisessa maailmassa tällä hetkellä? Millaisena näette kirkon ulkomaansuhteet tulevaisuudessa?
Moskovan patriarkaatin kirkkopoliittinen asema ei ole muuttunut, eli se on edelleen kirkollisessa arvojärjestyksessä viides patriarkaatti. Oman kirkkomme ulkomaansuhteet säilynevät samanlaisina kuin ovat olleet ja ovat linjassa äitikirkkomme kanssa.
4. Näettekö Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksen toiminnassa kehitystarpeita ja jos, millaisia?
Tähän mennessä piispainkokouksessa ei juurikaan ole keskusteltu, ja monet päätökset on tehty varsin vaatimattomalla valmistelulla. Piispainkokous ei ainakaan kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana ole pitänyt yhtään suunnittelukokousta kirkon tulevaisuuden linjasta.
5. Oletteko aktiivinen sosiaalisessa mediassa? Seuraatteko sosiaalista mediaa? Miksi tai miksi ette?
En ole sosiaalisessa mediassa. Se on käsittääkseni seurakunnallisesti hyvä viestintäkanava, mutta oman työni kannalta en ole katsonut sitä tarpeelliseksi. Jo pelkästään itsesuojeluvaistoni estää minua seuraamasta sosiaalisen median juupas–eipäs -keskusteluja, jotka ovat omasta näkökulmastani kirkon työntekijälle puhdasta ajanhukkaa.
6. Näettekö, että uskonnollinen ääriajattelu olisi uhkana Suomen ortodoksiselle kirkolle? Jos, niin millä tavalla tilanteeseen tulisi vaikuttaa?
Ääriajattelu liittyy nähdäkseni niihin uskontoihin, joilla on samasta opista kaksi tai useampia toisistaan vastakkaisia tulkintoja ja niille tulkinnoille vahvat johtajat. Näin ei ortodoksisessa kirkossa ole. Kirkon opin muuttumattomuus ja toisaalta kuvitelma, että kirkko olisi myös muulla tavalla muuttumaton, saattaa toki innostaa ääriaineksia. En näe tätä kuitenkaan minään vakavana uhkana.
7. Ovatko naiset ja miehet mielestänne riittävän tasa-arvoisessa asemassa Suomen ortodoksisessa kirkossa? Jos eivät, miten tilannetta tulisi muuttaa? Jos ovat, millä perustelette kantanne? Pitäisikö tyttöjen voida toimia ponomareina? Pitäisikö naiskanttoreita vihkiä laulajiksi, entä pitäisikö muut kirkon naispuoliset työntekijät siunata tehtäviinsä?
Miehet ja naiset ovat seurakuntalaisina aivan tasa-arvoisia. Mitä tulee papiston asemaan tai naisten vihkimyksiin, niin nykyistä käytäntöä voisi muuttaa vain itsenäisten paikalliskirkkojen synodi. Pienellä autonomisella kirkollamme ei ole siihen valtaa, vaikka joku voi niin ymmärtämättömyyttään kuvitella. Jo nyt sekä papit että kanttorit sekä pyhäkköjen isännöitsijät siunataan tehtäviinsä sukupuolesta riippumatta. Joillekin naispuolisille kirkon isännöitsijöille olen antanut siunauksen siivota alttarin ja Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostariin olen yhdelle nunnalle ja yhdelle viitankantajanunnalle antanut siunaukseni toimia alttariapulaisena.
8. Jos tulette valituksi, mitkä olisivat ensimmäisiä vierailukohteitanne ulkomailla?
Kylään voi mennä vain sinne, minne kutsutaan, kutsumaton vieras on sen sijaan kuokkavieras.
9. Pitääkö arkkipiispan osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja missä määrin?
Mikäli valitulla arkkipiispalla olisi siihen kompetenssia, niin viisaat kannanotot toisivat näkyvyyttä kirkolle. Kuitenkin kirkollisen vaikuttajan on ymmärrettävä pitäytyä omalla alueellaan eikä puuttua esimerkiksi politiikkaan. Mikäli vaikuttaja avaa suunsa kaikista mahdollisista asioista, niin kukaan ei lopulta kuuntele.
10. ”Saako” tai voiko arkkipiispalla olla vapaa-aikaa?
Arkkipiispaa, kuten muitakin kirkon palkkaa nauttivia työntekijöitä ohjaa vapaa-ajan suhteen työaikalaki.
Oulun metropoliitta Elia:
1.Millaisia valmiuksia Teillä on mielestänne toimia arkkipiispana?
Piispan tehtäviin kuuluu opettaminen, hallinto ja jumalanpalvelusten toimittaminen. Minulla on opettajan ja teologin koulutus, ja olen toiminut 15 vuotta opettajana. Edelleen koen opettamisen omakseni.
Mielellään tuon esille myös työni seurakuntapappina ja kirkkoherrana, koska niissä tehtävissä tutustuin paitsi hallintoon, myös seurakuntatodellisuuteen.
Jumalanpalvelukset ovat keskeinen osa kirkkomme elämää. Rakastan niiden toimittamista, koska siinä paikassa koen tekeväni juuri sitä, mihin ihminen on luotu: Jumalan ylistämiseen.
Ihmiset sanovat minun olevan ulospäin suuntautuva, ja minulla on laaja kielitaito. Puhun useita kieliä (muun muassa ruotsia, englantia, saksaa ja tsekkiä), koska olen opiskellut ja asunut 12 vuotta ulkomailla. Olen kymmenen piispana olovuotenani solminut paljon yhteyksiä Suomessa ja maailmalla, niin ortodoksisissa kuin ekumeenisissakin piireissä.
Olen ehkä varovainen sanelemaan asioita: uskon keskustelevaan johtajuuteen. Kirkkomme työntekijät ovat hyvin koulutettuja ja myös motivoituneita. Piispana haluan jatkossakin tukea ja kannustaa heitä. Esihenkilön tehtävä on huolehtia siitä, että seurakuntien työntekijöillä on mahdollisuus tehdä työtään hyvin.
2. Kirkolliskokouksessa 2024 etsitään muun muassa säästökohteita. Mistä Teidän mielestänne tulisi säästää tiukassa taloustilanteessa?
Aloittaisin siitä, mihin säästöjä ei tule kohdentaa: lapset ja nuoret. Heihin on jatkossa panostettava vielä enemmän, jos mahdollista. Säästöjä syntyy todennäköisesti jo siitä, että jatkossa meillä on kolme piispaa nykyisen neljän asemesta.
Säästämistä voisi harkita aloitettavan myös ylhäältä. Voi kysyä, onko meidän piispojen palkkojen todella oltava suurempia kuin kirkkoherrojen, joilla on suuri vastuu ja paljon töitä.
3. Miten luonnehtisitte Venäjän ortodoksisen kirkon asemaa ortodoksisessa maailmassa tällä hetkellä? Millaisena näette kirkon ulkomaansuhteet tulevaisuudessa?
Kirkollemme luontevat suhteet ovat omaan patriarkaattiimme Konstantinopoliin ja sen alaisiin kirkkoihin Virossa, Liettuassa ja Skandinaviassa.
Venäjän kirkon osalta on valitettavasti todettava, että vaikka sota Ukrainassa loppuisi, ja vaikka Venäjän kirkon johto vaihtuisi, ei paluuta entisiin suhteisiin voi läheskään heti tapahtua. Siellä niin valtion kuin kirkonkin koko johtava eliitti on sitoutunut ”Venäläinen maailma” -ideologiaan. Se tekee kanssakäymisen kirkkojemme välillä vaikeaksi.
4. Näettekö Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksen toiminnassa kehitystarpeita ja jos, millaisia?
Varmasti siinä on kehittämistä. Asiaa täytyy pohtia piispainkokouksessa, kaikki esipaimenet yhdessä. Piipainkokouksen roolista on syytä käydä myös laajempaa keskustelua kirkkomme piirissä. Arkkipiispan tulee olla aloitteellinen, koska hän johtaa piispainkokousta.
5. Oletteko aktiivinen sosiaalisessa mediassa? Seuraatteko sosiaalista mediaa? Miksi tai miksi ette?
Seuraan sosiaalista mediaa ja käytän sitä harkitusti viestinnän välineenä. Monelle kirkkomme jäsenelle se on tällä hetkellä merkittävä kanava tavoittaa ihmisiä. Huomenna käytössä voi olla muita kanavia.
6. Näettekö, että uskonnollinen ääriajattelu olisi uhkana Suomen ortodoksiselle kirkolle? Jos, niin millä tavalla tilanteeseen tulisi vaikuttaa?
Tunnistan uhkakuvan, mutta myös mahdollisuuksia kirkollemme. Mikään ei voi voittaa kirkkoa, jonka pää on itse Kristus. Kirkon on jatkuvasti kirkastettava opetustaan, että Jumalan valtakunnan kirkkaus tulee siitä selkeästi esiin.
7. Ovatko naiset ja miehet mielestänne riittävän tasa-arvoisessa asemassa Suomen ortodoksisessa kirkossa? Jos eivät, miten tilannetta tulisi muuttaa? Jos ovat, millä perustelette kantanne?
Mielestäni kaikki kirkon työntekijät, myös vapaaehtoiset, tulee siunata tehtäviinsä. Naisten kohdalla on ollut historian kuluessa selkeää epäröintiä, jopa pelkoa. Tämä näkyy muun muassa pyhien kalenterissa naisten harvalukuisuutena (poislukien marttyyrit) ja joidenkin liturgisten tekstien sisällössä. Korjattavaa riittää. Piispainkokouksen on hyvä tehdä asiassa suunnitelma, jonka mukaan edetään.
8. Jos tulette valituksi, mitkä olisivat ensimmäisiä vierailukohteitanne ulkomailla?
Äitikirkkomme Konstantinopolissa on ensimmäinen kohde. Seuraavina ovat Viro ja Tukholma, myös Liettua. Muutoinkin omaan patriarkaattiimme kuuluvat kirkot tai hiippakunnat ovat luonnollisia kumppaneitamme. Pidän tärkeänä, että yhteydet Ukrainan autokefaaliseen kirkkoon vahvistuvat.
Kirkkomme lähetystyö on jo kauan suuntautunut Itä-Afrikkaan, Aleksandrian patriarkaatin alueelle. Sinne on nytkin luontevat yhteydet Filantropian kautta. Pidän tätä yhteyttä suuressa arvossa etenkin, kun myös Aleksandrian kirkko on aivan hiljattain joutunut kärsimään Venäjän kirkon tunkeutumisesta alueelleen.
9. Pitääkö arkkipiispan osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja missä määrin?
Kyllä pitää. Tietty säästeliäisyys on hyväksi, koska silloin pienen kirkkomme arkkipiispan ääni kuuluu hyvin. Arkkipiispa on arvojohtaja.
10. ”Saako” tai voiko arkkipiispalla olla vapaa-aikaa?
Arkkipiispan on hyvä näyttää muille työntekijöille esimerkkiä siinä, että lomia ja vapaapäiviä pidetään. Toki arkkipiispa on koko ajan saavutettavissa ja tulee tarvittaessa töihin vapaaltakin. Työssä jaksaminen edellyttää lepoa. Piispan työhön kuuluu myös paljon sellaista, mikä ei näy ulospäin.
Haminan piispa Sergei:
1. Millaisia valmiuksia Teillä on mielestänne toimia arkkipiispana?
Toimin lähes neljännesvuosisadan Valamon luostarin johtajana. Valamo on yksi kirkkomme hengellisistä keskuksista, mutta sitä voidaan pitää myös keskisuurena yrityksenä, jossa työskentelee sekä luostarin veljestö että palkattu henkilöstö. Pitkä kokemukseni esimiestehtävistä ja haastavien tilanteiden ratkaisuista on kokemuspääomaa, josta olisi hyötyä myös arkkipiispan tehtävässä.
Luostarivuosien aikana minulle syntyi suhteita eri ortodoksisiin paikalliskirkkoihin niiden päämiesten ja papiston vieraillessa Valamossa. Konstantinopolin patriarkka Bartolomeoksen kutsusta olen ollut mukana hänen seurueessaan virallisella vierailulla Georgian ortodoksiseen kirkkoon. Olen vieraillut patriarkaattimme keskuksessa useita kertoja viime vuosina, joten olen siellä tunnettu. Vuosien varrella olen ollut monien pyhiinvaellusryhmien hengellisenä matkanjohtajana muun muassa Pyhällä Maalla ja Jerusalemissa, Italiassa Roomassa, Kreikassa, Ukrainassa, Venäjällä ja Puolassa. Amerikan ortodoksisen kirkon vieraana olen ollut arkkipiispa Leon delegaatiossa. Kaikilta näiltä matkoilta on jäänyt yhteyksiä. Olen luonteeltani rauhallinen, lempeä ja harkitseva, mutta tarvittaessa pystyn tekemään nopeita ja tiukkoja päätöksiä. Piispana olen osallistunut Helsingissä useisiin ekumeenisiin tapahtumiin arkkipiispan estyneenä ollessa.
Olen myös vastaanottanut hiippakunnassamme useita vierailulla olleita ulkomaisia piispoja arkkipiispan pyynnöstä. Viime toukokuussa olin Helsingin uskontojohtajien viikon kestäneessä seminaarissa Omanissa, jossa pohdimme rauhan ja yhteistyön teemoja eri uskontojen näkökulmista. Tämä ryhmä on jatkanut edelleen kokoontumisiaan. Helsingin katolisen piispan kanssa meillä on ollut useita tapaamisia ja hyvää yhteistyötä. Monissa ekumeenisissa ja uskontojen välisissä rauhantapahtumissa ja marsseilla olen ollut kirkkomme edustajana puhumassa ja rukoilemassa rauhaa Ukrainaan.
2. Kirkolliskokouksessa 2024 etsitään muun muassa säästökohteita. Mistä Teidän mielestänne tulisi säästää tiukassa taloustilanteessa?
Säästökohteina voisivat olla esimerkiksi kokousmatkat, eli silloin, kun on mahdollista, kokoukset tulisi toteuttaa esimerkiksi Teams-kokouksina, jolloin säästetään sekä rahaa että osallistujien aikaa.
3. Miten luonnehtisitte Venäjän ortodoksisen kirkon asemaa ortodoksisessa maailmassa tällä hetkellä? Millaisena näette kirkon ulkomaansuhteet tulevaisuudessa?
Venäjän ortodoksinen kirkko katkaisi rukousyhteyden Konstantinopolin Ekumeenisen patriarkaatin ja samalla Suomen ortodoksisen kirkon kanssa, kun Konstantinopolin patriarkaatti päätti myöntää autokefalian Ukrainan ortodoksiselle kirkolle vuonna 2018.
Venäjän kirkko on katkaissut suhteensa kaikkien niiden kirkkojen kanssa, jotka ovat hyväksyneet Ukrainan autokefaalisen kirkon aseman. Aleksandrian patriarkaatin alueella Afrikassa Venäjän kirkko on laittomasti ja kanonien vastaisesti siirtänyt papistoa ja seurakuntia Moskovan patriarkaatin alaisuuteen, mikä hajottaa ortodoksisten kirkkojen ykseyttä.
Suomen ortodoksisella kirkolla ei ole tällä hetkellä mitään yhteistyötä Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa. Kirkkomme on tuominnut Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan ja patriarkka Kirillin sotaa tukevat lausunnot. Venäjän kirkko on paljolti eristäytynyt muusta ortodoksisesta maailmasta eikä suhteiden palautuminen ole näköpiirissä pitkään aikaan. Suomen ortodoksisen kirkon tulee pitää yllä aktiivisia suhteita etenkin omaan Konstantinopolin patriarkaattiin, mutta myös muihin ortodoksisiin paikalliskirkkoihin.
4. Näettekö Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksen toiminnassa kehitystarpeita ja jos, millaisia?
Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksen on hyvä jatkossa pitää tiiviimpää yhteyttä – eikä vain virallisten kokousten, vaan myös vapaamuotoisempien tapaamisten ja keskustelujen kautta.
Arkkipiispa vastaa kirkon ulkomaan suhteista, mutta piispainkokouksen olisi hyvä yhdessä arkkipiispan kanssa sopia ennakolta mahdollisista virallisista vierailuista paikalliskirkkoihin tai kirkkoomme vierailulle kutsuttavista esipaimenista ja muutoinkin ulkomaan suhteista.
5. Oletteko aktiivinen sosiaalisessa mediassa? Seuraatteko sosiaalista mediaa? Miksi tai miksi ette?
Olen Facebookissa nimellä Sergei Rajapolvi ja teen päivityksiä sinne kuvien kera muun muassa paimenmatkoistani. Seuraan aktiivisesti Facebookia, koska sitä kautta ajankohtaiset kirkolliset uutiset eri puolilta ortodoksista maailmaa ja paikalliskirkostamme tulevat nopeasti esille.
6. Näettekö, että uskonnollinen ääriajattelu olisi uhkana Suomen ortodoksiselle kirkolle? Jos, niin millä tavalla tilanteeseen tulisi vaikuttaa?
Kirkossamme on ollut havaittavissa viime vuosina fundamentalistista ääriajattelua tietyissä piireissä. En kuitenkaan näkisi sitä suurena uhkana kirkollemme. Piispainkokous seuraa kuitenkin tilanteiden kehittymistä ja tarvittaessa hiippakunnan piispan tehtävänä on puuttua paikallisesti ilmenevään, yleisortodoksisesta opetuksesta poikkeavaan opetukseen. Piispainkokous voi myös tarvittaessa lähettää paimenkirjeitä.
7. Ovatko naiset ja miehet mielestänne riittävän tasa-arvoisessa asemassa Suomen ortodoksisessa kirkossa? Jos eivät, miten tilannetta tulisi muuttaa? Jos ovat, millä perustelette kantanne? Pitäisikö tyttöjen voida toimia ponomareina? Pitäisikö naiskanttoreita vihkiä laulajiksi, entä pitäisikö muut kirkon naispuoliset työntekijät siunata tehtäviinsä?
Jos verrataan naisten asemaa Suomen ortodoksisessa kirkossa ja muissa ortodoksisissa paikalliskirkoissa, niin voi todeta, että meillä naisten tasa-arvo on toteutunut monin verroin paremmin. Meillä on tänä päivänä naisia korkeissa kirkon hallinnon tehtävissä kuten kirkolliskokouksen, kirkollishallituksen, seurakuntien valtuustojen ja neuvostojen jäseninä.
Myös keskeisissä koulutus- ja opetustehtävissä kuten Itä-Suomen yliopistossa, Valamon opistossa ja Filantropian palveluksessa on naisia. Kanttoreistamme suurin osa on tänä päivänä naisia. Tämä ei ole ollut tavanomaista esimerkiksi 1960-luvulla, jolloin seurakuntien luottamushenkilöt olivat poikkeuksetta kaikki miehiä. Eli kehitystä on tapahtunut.
Suomen ortodoksisen kirkon perinteessä pojat ja miehet ovat olleet yleensä ponomareina, mutta poikkeuksena Lintulan luostarissa nunnat, ja joissakin pienissä tsasounissa naiset ovat toimineet isännöitsijöinä ja samalla auttaneet pappia huolehtien suitsutusastiasta, valmistaneet jälkiviinin ja pyyhkineet suuta ehtoollista jaettaessa. Elettyäni itse yli kolmekymmentä vuotta munkkiluostarissa olen tottunut vahvasti siihen perinteeseen, että miehet ovat alttarissa. Ymmärrän toki myös mainitut poikkeustapaukset. Naiskanttorit ja muut kirkon naispuoliset työntekijät ja seurakuntien luottamushenkilöt siunataan tehtäviinsä jo nyt useissa seurakunnissamme, ja sen tulisi olla vakiintunut tapa.
8. Jos tulette valituksi, mitkä olisivat ensimmäisiä vierailukohteitanne ulkomailla?
Jos tulen valituksi arkkipiispaksi, ensimmäiset vierailukohteeni ulkomailla olisivat Konstantinopolin patriarkaattimme, Viron apostolinen ortodoksinen kirkko ja Ruotsin suomalainen seurakunta.
9. Pitääkö arkkipiispan osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja missä määrin?
Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispan pitää ottaa kantaa tärkeisiin ajankohtaisiin aiheisiin ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, mutta pienen vähemmistökirkon edustajana hänen ei tarvitse jatkuvasti ottaa osaa kaikkeen keskusteluun.
10. ”Saako” tai voiko arkkipiispalla olla vapaa-aikaa?
Arkkipiispalla saa ja pitää olla myös vapaa-aikaa ja lomaa kuten muillakin kirkon työntekijöillä.
Kuvituskuva 1 ylhäällä: Uspenskin katedraalin kupoli. Kuva: Miro Järnefelt
Kuvituskuva 2 ylhäällä: Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous vasemmalta oikealle: Haminan piispa Sergei, Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo ja Oulun metropoliitta Elia. Kirkkomme toimessa olevat piispat kuvattiin marraskuussa 2023 Valamon luostarin pääkirkossa. Kuva: Vladimir Sokratilin