Nyt hyväksytty laki sisältää kolme merkittävää muutosta. Ensinnäkin se estää Virossa toimivien seurakuntien, kirkkojen ja luostareiden johtamisen muusta maasta käsin, jos tuo maa muodostaa uhan Viron turvallisuudelle tai perustuslailliselle tai julkiselle järjestykselle Virossa. Laissa tarkoitettu uhka voi syntyä, jos uskonnollisen yhteisön hengellinen tai hallinnollinen johtaja tai toimielin on tukenut sotatoimia tai yllyttänyt sotaan tai sotavoimien laittomaan käyttöön.
Toiseksi lakiin on lisätty mahdollisuus, että seurakunta tai luostari voi irtautua kirkosta ja rekisteröityä ilman kirkon ylimmän johdon suostumusta, jos tällaista suostumusta ei ole realistista saada.
Kolmanneksi laki kieltää pappina tai kirkon johtokunnassa toimimisen henkilöltä, jolla ei ole lupaa oleskella Virossa. Tämä osa on yhteydessä Viron juuri tekemään muutokseen perustuslakiin, joka tulee kieltämään muiden kuin Viron kansalaisten äänioikeuden paikallisvaaleissa ja rajoittaa näin ollen myös monien Moskovan alaisen kirkon pappien toimia.
Laki antaa kirkoille ja seurakunnille kaksi kuukautta aikaa tehdä tarvittavat toimet, jotta ne täyttävät uuden lain vaatimukset.
Lain kohteena Viron Moskovan alainen kirkko
Laki ei mainitse yhtään uskonnollista yhteisöä nimeltä, mutta nykytilanteessa sillä pyritään rajoittamaan Venäjän luomaa turvallisuusuhkaa. Käsitystä siitä, miten Venäjä luo Virolle turvallisuusuhan nimenomaan Moskovan alaisen kirkon kautta, on Virossa tarkennettu viimeisen vuoden aikana. Toukokuussa 2024 Viro nimesi Moskovan patriarkaatin Venäjän hyökkäyssotaa tukevaksi organisaatioksi, jolloin Moskovan alaiselta Viron kirkolta vaadittiin hallinnollista itsenäisyyttä.
Epäluottamus Viron Moskovan alaisen kirkon ja Viron valtion välillä on kuitenkin jatkunut. Viron Moskovan alainen kirkko reagoi pyyntöön ja vaihtoi nimekseen Eesti Kristlik Õigeusu Kirik (EKÕK) – Viron kristillisortodoksinen kirkko* – jota valtio ei hyväksynyt. Oikeuden päätöksellä Viron kristillisortodoksinen kirkko voitti kiistan nimestä Viron valtiota vastaan, ja on nyt virallisesti EKÕK. EKÕK näkee lain rajoittavan sen uskonnonvapautta.
Nyt hyväksytyt muutokset lakiin sisältävät käsityksen, että myös hengellinen johtajuus voi toimia valtiollisen vaikuttamisen väylänä ja muodostaa turvallisuusuhan. Kysymys valtiollisen turvallisuuden ja uskonnonvapauden välisestä jännitteestä ei kuitenkaan ole yksinkertainen.
Moskovan patriarkaatti vetoaa uskonnonvapauteen
Syy Viron hyväksymään lakiin on Venäjän ja sen ortodoksisen kirkon toimissa.
Moskovan patriarkaatti on myös saanut Venäjällä aseman, jossa muiden uskonnollisten yhteisöjen toimintaedellytykset Venäjällä ovat riippuvaisia siitä, kuinka ne jakavat Venäjän ortodoksisen kirkon ja Venäjän edustamat arvot ja näkemykset. Uskonnonvapaus ei toteudu Venäjällä.
Moskovan patriarkaatti tukee Venäjän aggressiivisia pyrkimyksiä pitämällä yllä imperialistista ”venäläinen maailma” -ajattelua, johon kuuluu venäläisen ortodoksisuuden tulkinnan ja venäläisen aatemaailman edistäminen.
Puolustaessaan Venäjän valtion rajojen ulkopuolella toimivia kirkkojaan Moskovan patriarkaatti kuitenkin vetoaa uskonnonvapauden periaatteisiin, joihin se ei itse sitoudu Venäjällä. Se pelaa siis kaksilla korteilla ja pyrkii näin edistämään asemaansa Venäjän valtion ulkopuolella. Viron lakimuutos pyrkii estämään uskonnon hyväksikäyttämistä vaikuttamisen välineenä.
Uskonnonvapaus, valtio ja ortodoksisuus
Muutokset Viron laissa edellyttävät – ei ainoastaan kanonisten ja hallinnollisten, mutta myös kanonisten ja hengellisten yhteyksien katkaisemista Moskovaan. Virossa toimiva Viron apostolinen ortodoksinen kirkko (EAÕK) kuuluu Ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen. Se on valmis perustamaan itsenäisen hallinnollisen vikariaatin Moskovan alaisesta kirkosta vapaaehtoisesti tai mahdollisten valtion toimien jälkeen irrotettaville seurakunnille ja henkilöille – ja takaamaan näin kanonisen yhteyden maailmanlaajuiseen ortodoksisuuteen. Avoimia kysymyksiä kuitenkin jää.
Vaikka EKÕKn alaisen ortodoksisen seurakunnan toiminnassa muu, kuin jumalanpalveluksissa muisteltavan esipaimenen nimi ei muuttuisi sen mahdollisesti vaihtaessa EAÕKn perustamaan vikariaattiin, kyse on teknistä muutosta suuremmasta hengellisestä muutoksesta – muu näkökulma aliarvioisi ortodoksista käsitystä kirkosta ja sen rakenteesta.
Lakimuutos näyttää ymmärtävän hengellisessä virassa toimijan ammatinharjoittajana, jonka toimintaa Virossa ja sen kirkoissa voi rajata. Laki pyrkii takaamaan yksilön mahdollisuuden harjoittaa omaa uskoaan, mutta rajoittaa sitä, kenet kirkko voi nimittää tehtäviinsä. Laki asettuu osaksi Viron laajempaa kontekstia, jossa Neuvostoliiton miehityksen jälkeistä virolaista kansallista itsenäisyyttä puolustetaan kansalaisuuteen, kieleen ja uskontoon liittyvillä valinnoilla ja säädöksillä. Laki kuitenkin mahdollistaa sen, että kirkon oikeutta valita henkilöt tehtäviinsä ja kirkkojen kansainväliset yhteydet nähdään laajemminkin alisteisina valtion turvallisuudelle.
Lakiin liittyvät avoimet kysymykset antavat olettaa, että kysymykset ortodoksisen kirkon rakenteen, valtiollisen turvallisuuden ja ihmisoikeusperiaatteiden rajapinnoista eivät katoa.
*Huom. nimenmuutos on niin uusi, että suomenkielinen käännös ei ole täysin vakiintunut jutun julkaisun aikaan.
Pääkuva ylhäällä: Tallinnan Toompea-kukkulalla sijaitseva Pyhän Aleksanteri Nevskin katedraali (kuvassa keskellä) tunnetaan maan Moskovan patriarkaatin alaisen kirkon pyhäkkönä. Virossa on laadittu laki uskonnollisten yhteisöjen kansainvälisten siteiden luomasta uhasta. Kuva: A. Palu/Wikimedia Commons