Summer Kinard: Missä ovat kaikki naiset? Kirkko, jota Nikean isät eivät tunnistaisi

Ensimmäiset ekumeenisen kirkolliskokouksen isät eivät tunnistaisi nykypäivän kirkkoa naisjohtajien puuttumisen takia. Piispat, jotka matkasivat Nikeaan 1700 vuotta sitten, kantoivat mukaan muistoja suurista marttyyreista, kuten pyhästä Barbarasta, pyhästä Katariinasta ja Nicomedian 20 000 marttyyrista.

Nämä piispat olivat paimenia laumoille, joita olivat koonneet yhteen suuret naissaarnaajat kuten pyhä Irene. Piispat olivat jättäneet kirkkonsa vihittyjen miesten ja naisten hoitoon: mies- ja naisdiakonien, mies- ja naiseksorkistien, portinvartijoiden, opettajien, kirjastonhoitajien, laulajien, neitsyiden ja leskien hoitoon. Näitä laumoja ruokkivat pyhät naiset, jotka lukivat ja tulkitsivat kirjoituksia miespuolisten kollegoidensa rinnalla[1]. 

Kirkkoja, joissa he kokoontuivat, pitivät kaunistettuina ja hyvinvoivina naispuoliset suojelijat ja johtajat. Heidän pyhät kirjansa oli kirjoitettu teini-ikäisten kristittyjen tyttöjen kauniilla käsialalla; he kopioivat rivejä, joita heidän uskolliset isoäitinsä olivat kirjoittaneet ennen heitä. Juhlapäivinä jalosukuiset naiset toivat kirkkoon ihania tekstiilejä, ja palvelijattaret toivat kukkia. Kirkkojen ympäristön kadut kaikuivat kristityistä veisuista, joita lauloivat naiset ja lapset. Isien kaupunkien kylpylät ja pesulat ja leipomot ja kirjoitussalit ja hallit ja torit olivat täynnä vakaumuksellisia naisia, jotka kertoivat joka päivä hyvää sanomaa, kuten luotettavat mirhankantajat ennen heitä.

Piispat olivat jättäneet kirkkonsa vihittyjen miesten ja naisten hoitoon: mies- ja naisdiakonien, mies- ja naiseksorkistien, portinvartijoiden, opettajien, kirjastonhoitajien, laulajien, neitsyiden ja leskien hoitoon. Näitä laumoja ruokkivat pyhät naiset, jotka lukivat ja tulkitsivat kirjoituksia miespuolisten kollegoidensa rinnalla

Kristittyjen naisten todistuksen ja palvelevan johtajuuden takia tuhansittain pakanoita kääntyi joka vuosi. Kaupungeissa oli pyhäkköjä suurille naismarttyyreille ja ihmeidentekijöille kuten pyhälle Agathalle, joita kunnioittivat yhtä lailla kristityt ja pakanat. 

Sillä aikaa, kun kunnianarvoisat isät pitivät kokoustaan, pyhä Nina julisti evankeliumia Georgiassa. Kun isät väittelivät ja rukoilivat ortodoksisen uskon puolesta, naiset kotona lauloivat veisuja, kopioivat ja opettivat kirjoituksia, ruokkivat köyhiä, hoitivat ja paransivat sairaita ja julistivat Kristusta Jumalan todellisena Poikana. 

Naiset ja lapset muodostivat suurimman osan isien laumoista, ja he olivat eläneet elämänsä ja kohdanneet vainoja kuten apostolit ennen heitä, koska olivat uskoneet naisten todistukseen. Heidän uskoaan ei sotkenut tarrautuminen valtaan, pikemminkin he jäljittelivät Jumalan itsensä nöyryyttä, kun hän tuli ihmiseksi Pyhän Hengen kautta Neitsyt Mariasta. Erityisiin palvelustehtäviin valmistavia vihkimyksiä järjestettiin erityisissä yhteisöissä, ja niihin osallistui miehiä ja naisia, jotka omistautuivat lujasti tehtäväänsä siellä, missä asuivat ja elivät.

Me elämme aikana, joka on hyvin kaukana noista ajoista – vuosisatoja sen jälkeen, kun 1200-luvulla naisilta kiellettiin diakoninvihkimys katolisessa lännessä[2], ja suuressa osassa ortodoksista itää naisten diakoninpalvelus hukkui sotiin ja sortohallituksiin. 

Elämme nyt aikaa, jolloin Amerikan kristillisyyden on vallannut miesten autoritaarisuus ja siihen kuuluva näkemys naisista vähäisempinä olentoina. Tämän myötä taas kerran areiolaisuus on päässyt kalvamaan keskuudessamme – niin pian kuin omaksut ajatuksen, että naiset ovat ’vähäisempiä olentoja’, hylkäät ajatuksen siitä, että Jumala tuli lihaksi naisesta ja Pyhästä Hengestä. Sillä jos Jumala ei olisi ottanut päälleen lihaa täysin inhimillisestä naisesta, ihmiskuntaa ei olisi voitu pelastaa.

Elämme aikaa, jolloin ensimmäistä kertaa tallennetun historian aikana naiset jättävät järjestäytyneen  uskonnon. Yhdysvaltojen ortodoksisissa kirkoissa on nykyisin valtava enemmistö miehiä – miehiä 61 %, naisia 36 % vuoden 2025 tutkimuksen mukaan (Pew Religious Landscape). Tämä naisten puute hämmästyttäisi Nikeaan kokoontuneita pyhiä isiä. 

Millainen paimen iloitsisi siitä, että laumasta loppuvat uuhet? He näkisivät naisten niukkuuden ja naisjohtajien puutteen pahana enteenä, sillä mitkä hirvittävät väärinkäytökset voisivat ajaa uskovat naiset heidän Herransa kirkosta? Jos Jumala perusti ja koko kirkko omaksui naisdiakonaatin 1200 vuoden ajan, kuinka nämä kunnianarvoisat isät eivät itkisi naisdiakonien puutetta – he, jotka olivat palvelleet niin monien pyhien naisten rinnalla ja jopa todistaneet monien marttyyrikuolemaa?

Millainen paimen iloitsisi siitä, että laumasta loppuvat uuhet? He näkisivät naisten niukkuuden ja naisjohtajien puutteen pahana enteenä, sillä mitkä hirvittävät väärinkäytökset voisivat ajaa uskovat naiset heidän Herransa kirkosta?

Rakkaat Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen isät, me naiset olemme jatkuvasti pitäneet esillä teidän aatettanne. Kun pyhä Efraim kirjoitti naisille veisuja areiolaisuuden karkottamiseksi, me naiset lauloimme niitä joka kodissa ja kirkossa ja kaduilla, kunnes ortodoksinen usko palautettiin. 

Kun pyhä Makrina kuuli isoäidiltään lihaksi tulleesta Jumalasta, hän takertui Jumalaan, kunnes tämä antoi hänelle viisautta. Sitten hän opetti veljiänsä, pyhiä Basileios Suurta, Gregorios Nyssalaista ja Pietari Sebastelaista sekä omaa äitiään pyhää Emmeliaa ja sisartaan pyhää Theodosia Diakonissaa ja monia pyhiä naisia, jotka hän kokosi luostariyhteisöönsä, ja monia miehiä ja naisia, jotka hän toivotti tervetulleeksi ja paransi pyhillä opetuksillaan ja vieraanvaraisuudellaan.

Kun pyhä Anthousa kuuli uskosta ja pysyi siinä, hän kälynsä pyhän Sabiniana Diakonissan kanssa kasvatti tämän lapset ortodoksiseen uskoon ja antoi siten meille yhden ortodoksisuuden suurista saarnaajista ja puolustajista, pyhän Johannes Krysostomoksen.

Pyhä Brigid uskoi teidän sanojanne ja otti vastaan Kristuksen ja Hänen Äitinsä, ja loisti Jumalan tyttären tavoin ortodoksista uskoa Irlannissa. Pyhä Hilda ohjasi kirkkoa Whitbyssä teidän, isien, perustamaan uskoon ja levitti ortodoksista jumalanpalvelusta kautta koko Englannin monien niiden pyhien ja piispojen kanssa, joita hän uskollisella opetuksellaan ja viisaalla johtajuudellaan auttoi kasvamaan. 

Samoin toimivat erämaan pyhät äidit ja uskovat naiset kaikissa paikoissa ja kaikkina aikoina siitä lähtien. Rukoilkaa meidän puolestamme, rakkaat isät, että meidät piiloon joutuneet nykypäivän naiset palautetaan paikoillemme kirkossa, niin että pimeydessä istuva kansa kuulee todistuksemme ja tulee pyhään ortodoksiseen kirkkoon sanoen: ”Olemme kuulleet naisilta, että teidän keskuudessanne on Jumala, jonka voi etsiessään löytää.”