Viron suurimmalla saarella Saarenmaalla Reomäen kylässä, noin kymmenen kilometrin päässä Kuressaaresta, sijaitsee Johannes Edelläkävijän ja apostoli Andreaan luostari, joka aiemmin tunnettiin Edelläkävijän skiittana. Silloin skiitan äitiluostari oli Kreikan Anatolin kylässä Kissavosin vuorella sijaitseva pyhän Johannes Edelläkävijän luostari.
Skiitta perustettiin vuonna 2009 Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanoksen pyynnöstä. Paikaksi valikoitui Reomäen entinen pappila aivan pyhän apostoli Andreaan kirkon vieressä. Vuonna 1873 rakennettu kirkko oli päässyt neuvostovuosina huonoon kuntoon. Kunnostustöitä on jatkettava edelleen, sillä esimerkiksi kivikirkon rappaukset putoilevat seiniltä niin sisä- kuin ulkopuolella.
Ensimmäiset nunnat perustivat päärakennukseen pyhän Johannes Edelläkävijän kappelin. Villiintynyt puutarha muuttui heidän käsissään hyötypuutarhaksi. Pihalla oli parhaimmillaan kymmeniä mehiläispesiä. Skiitassa kävi suomalaisiakin matkailijoita, pyhiinvaeltajia ja talkoolaisia.
Pyhän Johannes Edelläkävijän skiitassa asui puolenkymmentä nunnaa aina vuoteen 2023 asti, jolloin viimeiset neljä nunnaa palasivat äitiluostariinsa Kreikkaan. Luostari jäi tyhjilleen yli vuoden ajaksi.
Kilvoituselämän alkoi uudelleen – nyt itsenäinen luostari
Lintuvuoren tsasounan toimintaa tukeva Lintuvuori ry järjesti vuosien 2023–2024 taitteessa ensimmäisen pienkeräyksen Reomäen skiitan hyväksi, ja 5.3.2024 skiitan kilvoituselämä käynnistyi uudelleen ensimmäisen kuuliaisuussisaren myötä.
Kuuliaisuussisar vihittiin viitankantajanunnaksi 22.6.2024. Nunna Porfyrian vihkimisen toimitti skiitan hengellinen isä pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslainen. Tilaisuudessa oli mukana korkeasti siunattu Pärnun ja Saaren piispa Aleksanteri, jonka alaisuuteen skiitta kuuluu. Tilaisuuteen osallistuivat myös kolme sisarta Kreikasta Akritohorin luostarista, joka on Ksenofontoksen luostarin sisarluostari.
Vuoden 2024 marraskuun puolivälissä Reomäen skiitta rekisteröitiin uudella nimellä ja siitä tuli täysin itsenäinen luostari. Reomäen luostarin uusi virallinen nimi on “Reomäen kunniallisen Edelläkävijän ja Kastajan Johanneksen ja apostoli Andreas Ensinkutsutun pyhä luostari".
Isä Damaskinoksen mukaan yhteys Kreikkaan on edelleen vahva.
– Meillä yhteydet ovat luonnollisesti Athosvuoren Ksenofontoksen luostariin, jonka veljestön jäsen olen, ja oman igumenimme arkkimandriitta Aleksioksen perustamaan Akritohorin pyhän Johannes Kastajan luostariin. Siellä myös sisar Porfyria on käynyt luostarielämää oppimassa. Niin Ksenofontoksesta kuin Akritohorista saamme myös käytännöllistä tukea.
Lintuvuori ry aikoo tukea Reomäen luostaria myös jatkossa. Kuka tahansa voi osallistua tähän työhön esirukoilemalla tai esimerkiksi lahjoittamalla pienkeräyksiin.
“Erityisesti liikuttaa ihmisten innostus luostaritoiminnan elpymisestä”
Sisar Porfyria (maallikkonimeltään Maria Susuna) toimi Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa Myllypuron pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen kappelin kanttorina aina vuoden 2023 lokakuuhun asti. Vuoden 2024 kesäkuussa hänet vihittiin viitankantajanunnaksi, josta seuraava vihkimysaste on Reomäen luostarin seuraaman athosvuorelaisen perinteen mukaisesti suuri skeema.
– Erityisesti pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen kanonisoinnin yhteydessä aloin kuulla Jumalan kutsua voimakkaammin. Ilmaisin ajatukseni silloiselle rippi-isälleni ja nykyiselle vanhukselleni pappismunkki Damaskinokselle. Halusin nimenomaan kilvoitella hänen hengellisessä ohjauksessaan, koska en halunnut päästää hänestä irti luostariin menemisenikään myötä. Niin sitten Viron apostolinen ortodoksinen kirkko täysin meidän toiveistamme tietämättä pyysi vanhus Damaskinosta perustamaan uudestaan Reomäen luostarin, ja minä sain olla luostarin uuden sisariston ensimmäinen nunna.
– Varsinaisen päätöksen tekeminen ei ollut vaikeaa, koska tunsin niin oman taipumukseni kuin Jumalan kutsunkin niin vahvana, ja olin löytänyt ohjaajavanhuksen, johon pystyin luottamaan täydellisesti. Ja sitten vielä linkittyminen Athosvuoren kilvoitusperinteeseen niin vanhus Damaskinoksen kuin Akritohorin nunnaluostarinkin kautta tuntui niin suurelta siunaukselta, etten voinut kuin pitää itseäni kelvottomana ja samalla etuoikeutettuna päästä kokemaan tämä kaikki.
– Erityisesti minua liikuttaa ihmisten into nähdä luostaritoiminnan uudelleen elpyvän. Luostarin paikka on kaunis. Olen kiitollinen siitä, että saan elää täällä, ja samoin olen kiitollinen edelliselle sisaristolle kaikesta valmistelutyöstä, jota he täällä tekivät. Täällä käy paljon ohikulkijoita erityisesti kesällä. Monelle tämä on aivan ensimmäinen kosketus ortodoksisuuteen, joten olemme myös todellisia lähetystyöntekijöitä.
Sisar Porfyrian kuuliaisuustehtävänä on kirkkotekstiilien, kuten pappien viittojen ja jumalanpalveluspukujen sekä alttaripeitteiden, ompeleminen. Tähän hän on saanut oppia Akritohorin luostarista. Reomäen ompelimo on tärkeä tulonlähde luostarille, joten uusia kirkkotekstiilejä tarvitsevien kannattaa olla yhteydessä sisar Porfyriaan.
Entä voiko Reomäen luostariin tulla vierailemaan tai yöpymään?
– Luostari ottaa aina innolla vieraita vastaan. Tavallisesti olemme avoinna tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin klo 9–17 ja sunnuntaisin klo 14–18. Avaamme mielellämme kirkon ovet ja tarjoamme kupin kahvia. Lisäksi meillä on pieni kirkkotavarakauppa ja pihasta saa ostaa mehiläistemme hunajaa. Kaikki ovat tervetulleita jumalanpalveluksiin, joita toimitetaan päivittäin aamuyöstä ja alkuillasta. Liturgioita on epäsäännöllisesti. Avaamme lähiaikoina kotisivut, joissa on tarkemmin tietoa jumalanpalveluksista ja mahdollisista poikkeuksista aukioloajoissa.
– Yöpymistilat meillä ovat valitettavasti rajalliset: voimme ottaa vastaan vain muutaman vieraan. Lähistöllä on kuitenkin monia majoituspaikkoja, joista Tõnise talu tarjoaa alennusta vierailijoillemme. Talkoojärjestelyihin meillä suhtaudutaan kreikkalaisen joustavasti: kaikkien yöpyvien vierailijoiden oletetaan pysyvän luostarin alueella ja osallistuvan luostarin päiväohjelmaan sekä auttamaan töissä. Oikeastaan kaikki vähänkään pidempään meillä viipyvät ovat eräänlaisia talkoolaisia. Ottakaa rohkeasti yhteyttä vierailuista esimerkiksi sähköpostitse nunn.porfyria@mail.ee!
“Kirkko ilman luostareita kärsii hengellisestä hapettomuudesta”
Reomäen luostarin hengellinen isä on Athosvuoren Ksenofontoksen luostarin suomalaissyntyinen pappismunkki Damaskinos. Hän asuu osan vuoresta Athosvuorella ja osan Janakkalan Lintuvuoressa. Hänestä tuli Reomäen luostarin hengellinen isä Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanoksen pyynnöstä ja siunauksella. Myös isä Damaskinoksen luostarin igumeni antoi siunauksensa Reomäen luostarin uudelleenelvyttämiseen sisaristolla.
Isä Damaskinos näkee luostarielämän elvyttämisen yhtenä tärkeimpinä projekteina Viron kirkossa, koska kirkko ilman luostareita kärsii hengellisestä hapettomuudesta.
– Viron kirkko on noussut kirjaimellisesti raunioista Neuvostoliiton ja Moskovan patriarkaatin neuvostomiehityksen mukana tulleen sortokauden jälkeen. Viron kirkko onkin todella rakennettu kommunistien surmaamien uusmarttyyrien verelle, ja se on tämän kirkon vahvuus: köyhässä ja kärsivässä kirkossa Jumalan toiminta tuntuu jotenkin erityisen vahvana. Kuitenkin aineellisesti kirkko tarvitsee edelleen paljon apua, koska monet kirkkorakennukset ovat todella huonossa kunnossa. Toivottavasti näemme tulevaisuudessa myös miesluostarin synnyn. Kaikista eniten Viron kirkko tarvitsee kuitenkin rukouksia, kuten me kaikki ortodoksit tarvitsemme.
Lintuvuori ry järjestää toisen pienkeräyksen 29.11.2024–28.2.2025. Pienkeräyksellä pyritään keräämään 10 000 € ensisijaisesti Reomäen luostarin jumalanpalveluskalustoa ja toissijaisesti trapesan kalustusta varten. Lahjoitukset voi tehdä Lintuvuori ry:n tilille FI05 5078 0820 2406 34 viitenumerolla 1313. (Keräysnumero RA/2024/1930.)
Pääkuva ylhäällä: Lauantai 22. kesäkuuta oli suuren ilon päivä, kun yli vuoden tyhjillään olleeseen luostariin vihittiin uusi sisar, nunna Porfyria. Vihkimisen toimitti skiitan hengellinen isä, pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslainen, ja myös korkeasti siunattu Pärnun ja Saaren piispa Aleksanteri kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan. Mukana oli myös kolme sisarta Kreikasta Akritohorin luostarista, joka on Ksenofontoksen luostarin sisarluostari. Kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen nunnanvihkimys Viron apostolisessa ortodoksisessa kirkossa sitten autonomian palauttamisen vuonna 1996.
