Tuupovaaran Koveron kylässä, Töriseväntien alkupäässä sijaitseva Pyhittäjä Herman Alaskalaisen tsasouna on saatu vuonna 1996 lahjoituksena Elina Karjalaiselta (1927 - 2006). Hän oli Uppo-Nallen äitinä tunnettu kirjailija ja toimittaja, jonka kotipihassa Kuopion Jännevirralla ollut pieni ja soma hirsinen tsasouna siirrettiin Koveroon. Kylässä vaaran laella on ollut ensimmäinen tsasouna jo 1500-luvulla, ja sen jälkeen niitä on ollut muutamia myöhemminkin, mutta ne ovat historian melskeissä tuhoutuneet.
Pyhittäjä Herman Alaskalainen oli Valamon luostarin munkki, joka lähti lähetystyöhön Alaskaan 1700-luvun lopulla ja perusti sinne Uuden Valamon luostarin.
– Koveron tsasounassa ollut pieni, alle kymmenen senttimetrin pituinen Uppo-Nalle on kaiketi lähtenyt lähetystyöhön pyhittäjä Herman Alaskalaisen esimerkin innoittamana noin kymmenen vuotta sitten. Se oli jo aikaisemmilla matkoillaan kovin nuhjaantunut. Tsasounaa Kuopiosta haettaessa pientä Uppista ei vielä ollut – se vain ilmestyi joitakin aikoja tsasounan siirtämisen jälkeen ikonin eteen, muistaa Koverossa asuva emeritus matkapappi, rovasti Vesa Takala.
Rajaseudulla ahkerasti kiertäneenä ja ristisaattoperinnettä elvyttäneenä "reissupappina” isä Vesa ymmärtää hyvin lähetysmatkoille ja pyhiinvaelluksille kaivanneen Uppo-Nallen sielunelämää. Isompikokoisena ollessaan Uppo-Nalle oli tiettävästi Niina-nimisenä käynyt pyhiinvaelluksella Uuden Valamon luostarissa Heinävedellä vuonna 1984. Lämminhenkisen seikkailijan vierailu on todennettavissa Vesa Takalan ottamasta valokuvasta, jossa Niina-nalle on Takalan tyttären Johannan kanssa luostarin majatalon askeettisessa huoneessa.
Kaksi uutta Uppista
Se ihan alkuperäinen, vuonna 1977 syntynyt Uppo-Nalle oli ollut ensin nimeltään Alfons, joka ajelehti osittain upoksissa kokonaisen vuoden maailman merillä vihaisen pikkupojan laivasta laidan yli heittämänä. Sitten se kellui likomärkänä rantaan, jossa oli valkeaa hiekkaa ja pieni Reeta-tyttö. Hän oli toivonut ikiomaa ystävää, jota helliä ja syleillä – ja löysi Uppo-Nallen. Sitä ei saa kuivattaa liikaa, koska sen jälkeen se ei olisi enää Uppo-Nalle. Sympaattinen, loruileva lelunalle kirjoittaa loppusointurunoja, pelkää peipposia ja haaveilee julkaisevansa runokirjan Uponneen kansan lauluja.
Koveron tsasounan jumalanpalveluksiin osallistuvat nykyisin takarivin tarkkailijoina sekä ensimmäistä tsasouna-nallea isompi pehmolelu Uppo-Nalle että paperimassasta tehty Uppis, jotka tulivat pyhäkköön uppo-oudoilta mailta vuonna 2014. Tsasounan nykyisen pehmo-Uppiksen kaulassaan kantama ikoni antaa viitteitä vierailusta Laatokan Valamossa. Pikku-Uppis lienee vaeltanut vielä kauemmaksi kilvoittelemaan, ehkäpä Alaskan Uuteen Valamoon asti.
Tsasouna-nallet ovat kaksin-kolminkertaisesti isompia kuin Koveron tsasounaan ensimmäisenä asettunut ja sittemmin reissuilleen kadonnut pikkuinen Uppo-Nalle. Tosin voihan olla, että sen ruokahalu on raskaassa lähetystyössä ollut pohjaton kuin papin säkki ja Uppis on siksi kasvanut ja tullut suurempana takaisin. Nalle lienee patvinut eli lihonut, jos ja kun sitä on varmasti pidetty matkoillaan kuin piispaa pappilassa. Henkinen ja fyysinen kasvu voivat liittyä myös päälle nelikymppisen Uppo-Nallen luonnolliseen keski-ikäistymiseen.
Ikänsä puolesta Uppis ei ole vielä museokamaa, mutta Museo Leikkiin ja Helsingin kaupunginmuseoon se on jo tallennettu. Niiden kokoelmista löytyy 32 senttimetrin pituiset pehmonallet eli samankokoiset kuin mikä asustelee Koverossa. Pyhäkön nykyiset Uppo-Nallet muistuttavat, että Koveron tsasouna on aina avoinna kenen tahansa tulla ja mennä, mutta vierailijoilta ne edellyttävät kunnioittavaa käyttäytymistä.
– Pieni Uppis jatkaa vaellustaan jossain, missäpä kierteleekään maita ja mantuja, etsineekö ystäviä kaipaavia pieniä tyttöjä ja poikia. Jos sen näette, pyytäkää kaveria palaamaan kotitsasounaansa, että saamme kuulla kertomuksia sen retkistä, sillä määränpäätä tärkeämpiähän ovat muistot ja sattumukset matkan varrelta.
Juttu on julkaistu aiemmin Pogostan Sanomissa.
Pääkuva ylhäällä: Tsasounan nykyisen pehmo-Uppiksen kaulassaan kantama ikoni antaa viitteitä vierailusta Laatokan Valamossa.