Konevitsan luostarin kirjastoa ei onnistuttu pelastamaan kokonaisuudessaan sodan jaloista, mutta jonkun verran kirjoja kuitenkin säilyi. RIISAn harvinaiskirjojen kokoelma sisältää 17 kirjaa ja käsikirjoitusta, jotka ovat peräisin Konevitsan luostarista. Joukossa on evankeliumi, jonka painostiedot kertovat, että ”Keisarinna Anna Ioannovnan käskystä, pyhimmän hallitsevan synodin siunauksella painetaan tämä kirja Pyhä evankeliumi pyhässä Kiovan luolaluostarissa, joka on suoraan synodin hallinnon alainen, Romanin ollessa luostarin arkkimandriittana. Vuonna 7241 maailman luomisesta, vuonna 1733 Kristuksen syntymästä, yhdennentoista indiktion aikana, heinäkuussa”.
Sametilla päällystetty ja messinkilukkoinen evankeliumi on kuulunut korkeasukuiselle henkilölle, mistä kertoo kirjaa läpi kulkeva venäjänkielinen omistuskirjoitus: ”Tämä pyhä evankeliumi on edesmenneen prinsessa Jekaterina Antonovnan kirja”. Lause johdattaa yhden eurooppalaisen aatelisperheen kauheaan kohtaloon.
Herttuaperhe karkotettiin
Katariina Antonovna of Brunswick-Lüneburg (1741, Pietari - 1807, Tanska) oli herttua Anton Ulrich Prinz von Braunschweig-Wolfenbüttelin ja herttuatar Anna Leopoldovnan (os. Mecklenburg-Schwerin) vanhin tytär.
Katariinan kahden kuukauden ikäisestä veljestä tuli Venäjän keisari Iivana VI vuosina 1740–1741, ja heidän äitinsä Anna Leopoldovna julistettiin sijaishallitsijaksi. Kun Pietari Suuren tytär Elisabet järjesti v. 1741 palatsivallankaappauksen ja julisti itsensä keisarinnaksi, Katariinan perhe karkotettiin Arkangelin Holmogoryyn. Pikku Iivanaa pidettiin vangittuna Pähkinäsaaren linnassa, missä hän menetti järkensä ja eli 23 vuotta päivänvaloa näkemättä, kunnes hänet surmattiin vuonna 1764 keisarinnan käskystä.
Vuonna 1780 keisarinna Katariina II vapautti Katariina Antonovnan sisaruksineen ja lähetti heidät Tanskaan kuningatar Juliana Marian luo. Venäjän hallitus maksoi perheen elatuksesta. Tanskaan lähetettiin vuonna 1802 pietarilaisen Aleksanteri Nevskin lavran pappismunkki Feofan. Hän oli Katariina Antonovnan perheen palveluksessa ja teki myös lähetystyötä 1804 saakka, minkä jälkeen jatkoi Pietarissa lavran akatemian vararehtorina.
Voidaan olettaa, että evankeliumi päättyi Konevitsan luostariin Feofanin kautta. Konevitsan luostarissa oli toinenkin Katariina Antonovnan kirja, hänen omakätisesti kopioimansa käsikirjoitus Otteita Synaksarionista*, josta kerrotaan vuonna 1869 julkaistussa Konevitsan luostarin historiassa. Siinä oli merkitty, että prinsessa kirjoitti käsikirjoitusta Tanskassa Horsens-nimisessä kaupungissa ”ollessaan vanha, noin 70-vuotias”. Käsikirjoituksen nykyistä paikkaa emme tiedä.
Aikalaisten kertomuksista tiedetään, että prinsessa oli hurskas ihminen ja halusi tulla nunnaksi. Vuonna 1803 hän jopa kirjoitti keisari Aleksanteri I:lle pyytäen lupaa palata Venäjälle, mutta hän ei saanut pyyntöönsä vastausta.
Kiovan luostarin perintöä
Katariina Antonovnan kirja on alttarievankeliumi, jossa on Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien tekstit kirkkoslaavin kielellä. Kuhunkin evankeliumitekstiin on liitetty evankelistan elämäkerta, sisällysluettelo ja esipuhe sekä piirros evankelistasta. Evankeliumitekstin jälkeen on kirkkovuoden kalenteri, jossa luetellaan kuukausittain päivittäiset evankeliumitekstit.
Kirjan kuvittaja on merkittävä ukrainalainen taiteilija Averkii Kozachkovskii, joka teki grafiikanvedoksia Kiovan luolaluostarin painotalon kirjoille vuosina 1721–1787. Taiteilija on signeerannut gravyyrit slaavin tai latinan kielillä. Kozachkovskii hallitsi mezzotinto -syväpainomenetelmän. Se oli keksitty Saksassa 1600-luvulla, mutta oli vielä harvinainen Ukrainan ja Venäjän alueilla 1700-luvun ensimmäisessä puoliskossa. Tämän kirjan evankelistojen kuvia pidetään hänen parhaimpina teoksinaan.
Kiovan luolaluostarissa painetut kirjat ovat hyvin arvokkaita, sillä luostarin tulipalot vuosina 1772 ja 1849 tuhosivat luostarin kirjaston. Myöskin vuonna 1917 vallankumouksen jälkeen moni kirja tuhottiin. RIISAn harvinaisten kirjojen kokoelma sisältää 24 kirjaa, jotka on painettu Kiovassa. Näistä vanhin on papin käsikirja vuodelta 1620.
* Synaksarion sisältää kullekin vuoden päivälle pyhän/pyhien elämäkerran, joka/jotka liturgisen järjestyksen mukaan luetaan kunkin päivän aamupalveluksessa.
Pääkuvan kuvaaja: Ilona Pelgonen