Rantueen kirkon sisäkuva
Kulttuuri

Pieni kirkkokierros -näyttely vie aikamatkalle menetetyn Karjalan ja Petsamon pyhäkköihin

Kirkkomuseo RIISAn Pieni kirkkokierros -näyttelyssä on esillä pienoismalleja menetettyjen alueiden ortodoksisista kirkoista ja rukoushuoneista. RIISAn kokoelmissa on myös kyseisiin kirkkoihin liittyvää esineistöä ja arkistoaineistoa. Näyttely on avoinna 1.9.2024 saakka.
| Teksti: Ilona Pelgonen | Kuva: RIISAn valokuva-arkisto, Pavel Jakovlev
Rantueen kirkon sisäkuva

Näyttelyssä on nähtävillä myös edelleen olemassa olevia kirkkoja, joista yksi on Sortavalan pyhän Nikolaoksen kirkko Riekkalan saarella Rantueen kylässä.

Sortavalan alueen pyhän Nikolaoksen kirkko mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499–1500.

Akateemikko Nikolai Ozeretskovskij mainitsee vuoden 1785 matkakertomuksessaan, että ”venäläistä kirkkoa ei ole kaupungissa (Sortavalassa), vaan se sijaitsee kaksi virstaa kaupungilta ja on hyvin ränsistynyt. Kirkossa on melko paljon seurakuntalaisia, 660 miestä ja 580 naista. He kaikki ovat karjalaisia eivätkä osaa venäjää. Siksi pappi tulkkaa jumalanpalvelusta heidän kielelleen, joilla ei vielä olemassa kirkonkirjoja”. 

Menetetyn Karjalan pyhäkkö valokuvassa
M.Popov: Sortavalan Rantueen kirkko, 1800-luku.

Vuonna 1873 Sortavalaan rakennettiin uusi Pietarin ja Paavalin kirkko, jonka pienoismalli on myös esillä RIISAn näyttelyssä. Rantueen pyhän Nikolaoksen kirkon kellontorni oli putoamaisillaan, joten kirkko purettiin ja paikalle pystytettiin uusi, samanlainen kirkko 1891. Rahoituksen tähän järjesti sortavalainen mesenaatti Elisabeth Hallonblad (o.s. Siitoin (1831–1907), joka oli karjalaisesta, ortodoksisesta kauppiasperheestä. Remontin yhteydessä kirkkoon siirrettiin ikoneja Sortavalan puretusta vanhasta Pietarin ja Paavalin kirkosta.

Arkkipiispa Antoni vihki uuden Nikolaoksen kirkon 2.7.1892. Jumalanpalvelukset toimitettiin tässä lämmittämättömässä kirkossa 6. joulukuuta ja 9. toukokuuta, sekä muina päivinä seurakuntalaisten pyynnöstä. Kirkkoa remontoitiin myös vuonna 1926.

Sodan jälkeen alue luovutettiin Neuvostoliitolle, eikä kirkosta saatu evakuoitua mitään. Kirkon kellontorni purettiin ja rakennuksessa toimivat kerhotalo, kirjasto ja varasto. Vuodesta 1993 lähtien kirkko on kuulunut Laatokan Valamon luostarille.

RIISAn kokoelmaan kuuluu Rantueen kirkon 1700-luvun ehtoollisesineitä ja sakramenttilipas, sekä kirkon "kuninkaan ovet", jotka ovat esillä kokoelmanäyttelyssä. Nämä esineet oli luovutettu Valamon luostarin vuonna 1912 perustettuun muinaismuistokokoelmaan, ja ne onnistuttiin sen takia evakuoimaan muiden Valamon museoesineiden kanssa.

Menetetyn Karjalan pyhäkkö valokuvassa
Rantueen kirkko ennen sotaa.

Suomi menetti alueet 1944

Pienoismallien esikuvat ovat ortodoksisia kirkkoja ja tšasounia alueilta, jotka Suomi menetti Neuvostoliitolle Moskovan rauhansopimuksessa 1944.

Näyttelyssä olevat kirkkojen pienoismallit edustavat erilaisia arkkitehtuurityylejä tai niiden yhdistelmiä. Esille asetettavat pienoismallit on valikoitu niiden ainutlaatuisen arkkitehtuurin, muutoin kauniin ulkonäön tai maisemoinnin perusteella.

Pienoismallit on teettänyt Iisalmessa toiminut Evakko Säätiö ja ne on valmistanut mikkeliläinen Malliakopio Ky. RIISA on saanut pienoismallit kokoelmiinsa lahjoituksena Kuopion ortodoksiselta seurakunnalta. Pienoismallit on rakennettu 1:100 suhteella.

Kirjoittaja on Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn amanuenssi.

Pääkuva ylhäällä: Rantueen kirkon sisäkuva. Kuvassa seisoo Sortavalan seurakunnan kirkkoherra Vasili Sobolev.

Menetetyn Karjalan pyhäkkö valokuvassa
M. Popov: Siitoisten hautapatsas Rantueen kirkon vieressä, 1800-luku.
Menetetyn Karjalan pyhäkkö valokuvassa
Kirkon alttaritaulu "Sallikaa lasten tulla luokseni" oli taiteilija Vasili Vereštšaginin maalama.
Vanhan pyhäkön kuninkaan ovet
Rantueen kirkon kuninkaan ovet kuuluvat RIISAn kokoelmanäyttelyyn.
Rantueen kirkon sisäkuva vanhassa valokuvassa
Rantueen kirkko vuonna 1942. Kuvassa vasemmalla on pappismunkki Paavali sotilaspuvussa.
Rantueen kirkko nykyään
Kirkko nykyään. Kuva: Pavel Jakovlev