Vähän yli satasivuinen runoteos käsittelee useita teemoja, osan runoista ollessa hyvinkin avoimesti henkilökohtaisia. Mietelauseenomaisissa runoissa on paljon synkkiä sävyjä, mutta myös arjen kauneuden pilkahduksia sekä toivon sävyttämää uskonnollisuutta.
Vaelsin tuiskussa ja tuulessa
syvässä lumessa
silmäripsissäni lumitähtiä
***
Äärimmäisen hädän hetkellä
rukous murtautuu esiin
niin myös ilon ja onnen aikana
Jo kypsään ikään ehtineen kirjoittajan äänessä kuuluu elämänkokemus, ehkä myös halu ohjata ja opettaa lukijaa siitä ammentaen.
Osassa runoja kirjoittaja tuo enemmän esille omaa persoonaansa, haavoittuvuuttaan sekä inhimillisyyttään. On rohkeaa tuoda herkän runomuotoisen ilmaisun kautta omaa kokemusmaailmaansa tällä tavalla esille – onhan kirjoittaja hoitamiensa piispanvirkojen myötä ollut enenevässä määrin julkisuuden henkilö 1970-luvun lopulta lähtien.
Lapsena tein
muovailuvahasta hahmoja
kun kyllästyin niihin
tein uusia
kaiken muokkaamisen jäljiltä
värit sekoittuivat
nyt olen itse vahaa
moneen kertaan muovattua
värit sekoittuneina harmaaksi massaksi
omaksi itsekseni
Hieman yllättäen useissa runoissa toistuva teema on voimakas kaipuu menneeseen.
Teokselle nimen antanut runo on jätetty kirjan viimeiseksi. Kirjassa läpikäytyjen tunnetilojen ja irrallistenkin tuokiokuvien jälkeen on aika palata kotiin, taksilla rautatieasemalta, lämpimän kohtaamisen kautta.
Syyskuussa ilmestynyt teos on julkaistu arkkipiispan siviilinimellä Leo Makkonen. Kirja on tilattavissa muun muassa kustantamo Icasoksen verkkosivuilta ja se on saatavilla myös äänikirjana.
Leo Makkonen
Mogadishun taksiasema
Icasos
2023
116 s.