Näyttelyssä esillä olevat metropoliitta Arsenin maalaamat pyhäinkuvat esittävät Kristusta ja Jumalansynnyttäjää. Tuttujen Kristus Kaikkivaltias- ja Tihvinäläisen Jumalanäidin ikonien lisäksi esillä on muutamia harvinaisempia malleja.
– Ikonini ovat ”tämän ajan pyhäinkuvia” eli siis postmoderneja, koska niissä on vaikutteita eri maiden ja aikojen ikoneista. Teokseni on maalattu perinteiseen tapaan temperatekniikalla, ja ne ovat pääosin viime vuoden ja tämän vuoden tuotantoa. Osa ikoneista on tehty vanhoihin riisoihin eli koristeellisiin metallivaippoihin, mikä piirroksen osalta rajasi sommittelua, metropoliitta Arseni kertoo.
Kreikkalaista alkuperää oleva ikoni-sana merkitsee kuvaa. Kristillisessä kontekstissa sanalla ymmärretään kirkolliseen liturgiseen käyttöön tai kotirukouksia varten maalattua, veistettyä, metallista valettua tai tekstiilityönä tehtyä pyhäinkuvaa. Se voi esittää Kristusta, Jumalansynnyttäjää Neitsyttä Mariaa, pyhiä enkeleitä, kirkon pyhien joukkoon liittämiä henkilöitä tai niitä tapahtumia, joita vuoden kierrossa kirkossa juhlitaan.
– Ikonilla on siis aina liturginen yhteys, eikä se ole Raamatun tekstien kuvitusta, vaikka useimmat juhla-aiheet perustuvat Raamatussa kerrottuihin, Kristukseen liittyviin tapahtumiin. Poikkeuksen tästä muodostavat kirkkojen seinämaalaukset, joilla on oma opetuksellinen tehtävänsä ja jotka voivat esittää myös pyhien ihmeitä ja elämänvaiheita, metropoliitta Arseni toteaa.
Ikonin tulee yhtäältä herättää rukouksen mieltä ja toisaalta opettaa. Rukouksellinen henki ikoniin syntyy täsmällisellä piirroksella ja harmonisella värityksellä. Opetusfunktio puolestaan toteutuu ikonin attribuuttien ja sisällön kautta, jossa myös kirjaimet ja tekstit omaavat merkittävän roolin.
Ikonit edustavat sekä perinnettä että ilmentävät syntyaikaansa. Vuosisatojen saatossa on niin Venäjällä kuin Kreikassakin kehittynyt paikallisia tyylillisiä ilmaisuja, joista taidehistoriassa puhutaan koulukuntina. Todellisuudessa sellaisia ei ikonimaalauksessa ole ollut siinä mielessä kuin niitä oli lännessä, vaan kyse on alueellisista tavoista toteuttaa aihe sekä siitä, minkälaisia materiaaleja paikallisesti saatiin.
Profaanin taiteen vaikutus alkoi näkyä ikonografiassa vasta 1600-luvulta alkaen. Ensin barokin, sitten klassismin, 1800-luvun lopulle tultaessa akateemisen realismin ja viimeisenä kansallisromantiikan vaikutukset näkyvät selkeästi ikonografiassa, tosin hiukan maallista taidetta myöhemmin.
– Oman aikamme ikoneja voisi kutsua postmoderneiksi. Niille on tyypillistä sekatyylisyys eli lainaukset eri kulttuureista ja aikakausista sekä pastissit.
Metropoliitta Arseni, siviilinimeltään Jorma Heikkinen, (s. 14. heinäkuuta 1957 Lapinlahti) on Suomen ortodoksisen kirkon piispa, ikonimaalari sekä Jyväskylän yliopiston taidehistorian tohtorikoulutettava. Hän toimii tällä hetkellä Kuopion ja Karjalan hiippakunnan metropoliittana.