Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim luovutti toukokuussa 1941 igumeni Mavrikille 4. luokan vapaudenristin kansalaisansioista. Mavriki (Mihail Efimovitš Serežin 1892–1944) toimi Konevitsan luostarin johtajana vuosina 1931–1944. Risti myönnettiin hänelle Laatokan puolustusvoimien tukemisesta 1939–1940 sotatoimien aikana.
Igumenin osaksi tuli jättää rakas luostari ja johtaa Konevitsan veljestö evakkotielle. Mavrikin elämästä ja urasta tiedetään hyvin vähän. Hän toimi I maailmansodan aikana armeijan kersanttina. Igumenin ja marsalkka Mannerheimin ystävyys oli alkanut jo tuolloin, kun Mavriki toimi Mannerheimin taistelulähettinä. Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn kokoelmiin kuuluvat esimerkiksi marsalkan venäjänkieliset kirjeet igumeni Mavrikille.
Vapaudenristin ritarikunta perustettiin vuonna 1918 Suomen senaatin päätöksellä, ja se on Suomen vanhin ritarikunta. Ritarikunnan kunniamerkit suunnitteli taiteilija Akseli Gallen-Kallela. Ristin keskellä on valkoinen heraldinen ruusu, ja sen sakaroihin on muotoiltu ohuet hakaristikuviot. Talvisodan aikana ja sen jälkeen vapaudenristin kunniamerkkejä annettiin sekä asevoimissa palvelleille että muille sotaponnisteluihin osallistuneille Suomen kansalaisille.
Vuonna 1939 sotapalvelukseen astunut Valamon luostarin pappismunkki Paavali, (Georgij Gusev, myöhemmin Yrjö Olmari, 1914–1988, Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa 1960–1987) toimi sotilaspastorina Valamon ja Mantsin lohkoilla.
Sotilaspastorit eli kenttäpapit toimittivat kenttähartauksia ja sakramentteja, suorittivat muun muassa sielunhoitoa vangeille, hoitivat kaatuneiden huoltoa ja järjestivät sankarihautajaisia. Kirkollinen valistustyö jatkui myös sodan aikana: rintamalla järjestettiin kristinoppikouluja ja levitettiin hengellistä kirjallisuutta sotilaille. Pappismunkit Paavali ja Pietari (Konevitsan luostarin igumeni 1944–54) osallistuivat myös Valamon luostarin evakuointiin.
Arkkipiispa Paavalin kunniamerkeistä RIISAssa on talvisodan muistomitali Mantsinsaari-solki, 4. luokan vapaudenristi miekkojen kera. Merkin takana on vuosiluku 1941, ja se on keltaisessa nauhassa. Keltaisessa nauhassa olevia 4. luokan merkkejä myönnettiin jatkosodan aikaan "muuten kuin vihollisen tulen alla" osoitetuista sotilaallisista ansioista. Niiden lisäksi kokoelmassa on arkkipiispa Paavalin sotilasansiomitali – Suomen puolustusvoimain komentajan myöntämä tunnustus puolustusvoimien palveluksessa olevalle henkilölle tai puolustusvoimiin kuulumattomalle henkilölle.
Vapaudenristin ritarikunnan 4. luokan ristin miekkojen kera sai myös Mikael Kasanko, joka toimi vuosina 1935–45 Sortavalan ja vuosina 1945–71 Helsingin kirkkoherrana.
Punainen nauhaväri viittaa siihen, että risti oli myönnetty sodan aikana. Muut Kasangon kunniamerkit museon kokoelmassa ovat jatkosodan muistomitali, päämajan risti sekä Pohjois-Vienan risti 1941–1944. Päämajan muistoristin oli oikeutettu saamaan henkilö, joka palveli vähintään yhden kuukauden talvisodan tai kaksi kuukautta jatkosodan aikana päämajassa tai suoraan sen alaisessa esikunnassa, joukoissa tai laitoksessa.
Pääkuva ylhäällä: Arkkipiispa Paavalin kunniamerkeistä RIISAssa on talvisodan muistomitali Mantsinsaari-solki, 4. luokan vapaudenristi miekkojen kera. Keltaisessa nauhassa olevia 4. luokan merkkejä myönnettiin jatkosodan aikaan "muuten kuin vihollisen tulen alla" osoitetuista sotilaallisista ansioista. Niiden lisäksi kokoelmassa on arkkipiispa Paavalin sotilasansiomitali. Kuva: Joni Ylimäki/RIISA