Kristuksen kaste -ikonin esipiirros
Kulttuuri

Kirkkomme aarteita: Kristuksen kaste ikuistettiin ensin ikonin esipiirustukseen

Hiilipiirustus Kristuksen kaste on Ivan Abramovin ikoniverstaalta Kosmajärveltä, josta Lars Pettersson (1918–1993) hankki sen vuonna 1942.
02.01.2024 - 14:47 | Teksti: Ilona Pelgonen | Kuva: RIISA, Marika Minkkinen, Joni Ylimäki
Esipiirros Kristuksen kaste -ikoniin

Esipiirustus on yksi kolmestakymmenestä viidestä, jotka professori Petterssonin lapsenlapsi, taidehistorioitsija FT Susanna Pettersson lahjoitti Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn kokoelmiin vuonna 2009. Nämä esipiirrokset ovat sekä Abramovien tekemiä että vanhempia, 1700–1800-luvun vaihteesta.

Jatkosodan aikana Pettersson komennettiin Äänisniemelle, jossa hän dokumentoi ja tutki kirkollista arkkitehtuuria. Pettersson julkaisi keräämänsä materiaalin pohjalta väitöskirjan vuonna 1950. Hän toimi Helsingin yliopiston taidehistorian professorina vuosina 1951–1981.

Ikonimaalari Ivan Abramov 1940-luvulla
Oiva Helenius: ikonimaalari Ivan Abramov 14.12.1942 ja 28.1.1943. Kuva: Marika Minkkinen.  

Vanhauskoisten perintöä

Kosmojärven kylä sijaitsee Itä-Karjalassa Äänisniemellä. Talonpoika Ivan Mihejevitš Abramov (1869–1949) oli oppinut ikonimaalausta isältään Mihei Ivanovitšilta (1830–1912). Heidän taitonsa olivat lähtöisin Danilovin Uikujoen 1600-luvulla perustetusta luostarista, josta tuli vanhauskoisten huomattavin keskus.

Suureksi osaksi vanhauskoisten ansiota on se, että ikonimaalauksessa säilyi paljon vanhoja, muualta jo hävinneitä piirteitä. Vuonna 1855 luostari lakkautettiin, ja ilman työtä jäänyt luostarin ikonimaalari Ivan Averkijev asui jonkin aikaa Abramovin talossa. Tällöin Mihei Ivanovitš, joka oli myös vanhauskoinen, oppi häneltä ikonimaalauksen alkeet.

Vuoden 2015 tutkimukset paljastivat, että Abramov-sukunimi otettiin perheessä käyttöön vasta vuonna 1859. Ennen sitä Mihei Ivanovitšin sukunimi oli Kolubov.

Isä ja poika Abramov maalasivat ikonostaaseja, seinämaalauksia kirkkoihin ja tšasouniin. He myös uudistivat vanhoja ikoneja sekä kopioivat vanhoja kirjoja. 

Petterssonin käynnin aikana Abramovin talossa oli 277:n irtolehden hiilipiirustuskokoelma. Hiilipiirustusten käyttö on ollut yleistä ortodoksisessa ikonimaalauksessa 1500-luvulta lähtien. Niiden avulla siirrettiin kuva-aihe vanhasta ikonista uudelle ikonilaudalle.

Ensin vanhan ikonin kaikki tärkeimmät viivat pensselöitiin hiilivellillä. Sitten laitettiin puhdas paperi ikonin pinnalle, ja kuva tarttui paperiin negatiivina. Paperi painettiin vuorostaan uudelle, pohjustetulle ikonilaudalle, jolloin hiilipiirustus siirtyi siihen. Kun piirustus oli siirretty uudelle laudalle, se kaiverrettiin hiiliviivoja seuraten neulalla liitupohjustukseen. Sen jälkeen kuivunut hiilijauhe puhallettiin pois. Tuoretta hiilipiirustusta voi käyttää neljään tai viiteen ikoniin, minkä jälkeen ääriviivat oli siveltävä hiilivellillä uudelleen.

Maalaus tapahtui oravan häntäkarvoista ja sorsan sulista tehdyillä siveltimillä. Kuivuneeseen kuvapintaan hangattiin lopulta kämmenellä oliiviöljyä suojaamaan maalausta kosteudelta. Isoissa ikoneissa, jotka vaativat paljon kananmunia, Abramov-isä maalasi ainoastaan henkilökuvat temperalla ja taustat öljyvärillä. Ivan puolestaan maalasi yksinomaan öljyllä. Öljyväreillä maalatut ikonit siveltiin lopuksi lakalla.

Ikonimaalari Ivan Abramov, 13.7.1942 ja hänen vaimonsa Anastasia Aleksandrovna Abramova maalauksiin kuvattuina
Oiva Helenius: ikonimaalari Ivan Abramov, 13.7.1942 ja hänen vaimonsa Anastasia Aleksandrovna Abramova (os.Kunitsyna), 13.12.1942. Anastasia oli alueella tunnettu taitava kirjoja. Kuvanveistäjä Oiva Helenius työskenteli Petterssonin apulaisena vuosina 1942–1944. Hänen tehtävänänsä oli tehdä tarkkoja piirroksia rakennusteknisistä yksityiskohdista ja ulkoasusta. Nämä Oiva Heleniuksen piirustukset myös kuuluvat RIISA:n kokoelmiin. Kuva: Joni Ylimäki

Painokuvaikoneita 1900-luvun alusta

Siirtyminen temperasta öljyväreihin tapahtui 1800-luvun lopulla käytännöllisistä ja taloudellisista syistä. Ikonien massatuotannon myötä 1900-luvun alussa markkinoille tuli halpoja painokuvaikoneja. Vuoden 1917 jälkeen bolševikkien valtio aloitti rajun ja tehokkaan uskonnonvastaisen toiminnan. Ikonitaiteen tutkimus jatkui kuitenkin uskonnonvastaisen politiikan rinnalla, ja yllättävästi tietoja Abramoveista löytyy 1920-luvun pietarilaisten tutkimuksista. Abramovin ikonimaalaustyöpaja jatkoi työtä 1928 saakka. Sen jälkeen Ivan Abramov teki tilauksesta käsi- ja koristemaalarityötä. Pettersson mainitsee huomanneensa ullakolla ison määrän ikoneja, joita asiakkaita eivät olleet hakeneet. 1940-luvulla Abramov ei enää maalannut ikoneja huonon näkönsä vuoksi. Kirkko kylässä kuitenkin toimi ja Ivan hoiti siinä isännöitsijän tehtäviä. 

Kižin museon kokoelmiin kuuluu Abramovien kokoelma, jonka osana on myös Lars Pettersson vuonna 1989 lahjoittamia valokuvia ja pohjapiirustuksien kopioita. Kižin museossa on myös säilynyt kaksi ikonia, joissa on Abramovien signeeraus, ja muutama muu pyhäinkuva, jotka on attribuoitu heidän maalaamikseen.  

Katso lisää: Lars Petterssonin digikokoelma löytyy Kižin museosta

Pääkuva ylhäällä: Mihei Ivanovitš Abramov: Kristuksen kaste, esipiirros, 20,5 x 21 cm.

Lähteet: 

Nabokova, Irina I., Collection of Kosmozero icon painters Abramovs in the collection of the Kizhi Museum-Reservea / Iskusstvo Evrazii = The Art of Eurasia, 2022, (2), pp. 112-123. ISSN 2518-7767 (online).  

Pettersson, Lars, Muutamia hiilipiirustuksia itäkarjalaisen ikonimaalarin työpajasta, Suomen museo 1942, Helsinki, s. 31–41.

Pettersson, Lars, Äänisniemeläinen ikonityöpaja, Muinaista ja vanhaa Itä-Karjala, Helsinki, 1944, korrehtuurivedos. 

Pyhittäjä Sergei Radonezhilaisen ilmestys -ikoni
RIISA:n kokoelmiin kuuluu Leo Kasangon lahjoittama Abramov-vanhemman maalaama pyhittäjä Sergei Radonezhilaisen ilmestys -ikoni. Leo Kasanko toimi komennuksella asiantuntijana Itä-Karjalan kirkkorakennusten ja esineistön luettelointitehtävässä ja osti ikonin vuonna 1942 Ivan Abramovilta. Ikoniin kuuluu hopeinen basma. Kuva: RIISA