Hagiografioiden ensisijaisena tarkoituksena on kertoa pyhän henkilön esimerkillinen elämäkerta ja innoittaa lukijaa seuraamaan uskonmukaista elämää. Tästä syystä hagiografiat ovat tyyliltään hyvin ylistäviä, ja niihin on usein lainattu sopivia yksityiskohtia muista elämäkerroista tarinan värittämiseksi. Lähdekriittisyyden sijaan keskiaikainen pyhän elämäkerran kirjoittaja piti tärkeänä uskonnollista sanomaa – ja miksei hyvää tarinaakin.
Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen muistoa vietetään 30. elokuuta. Hänen hagiografiansa kirjoitti Aleksanterin oma oppilas Irodion 12 vuotta pyhän kuoleman jälkeen. Pääpiirteittäin Aleksanteri Syväriläisen hagiografia osuu kohdilleen myös hänestä sittemmin tehtyjen historiallisten elämäkertojen kanssa.
Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläinen syntyi Laatokan kaakkoispuolella sijaitsevassa Mantereen kylässä kesäkuun 15. päivänä vuonna 1448. Lapsi nimettiin Aamokseksi profeetta Aamoksen mukaan, jonka muistopäivänä hän oli syntynyt. Lapsuudesta saakka Aamos oli kiinnostunut luostarielämästä ja päätti lähteä salaa kilvoittelemaan Valamoon. Aamos vihittiin munkiksi vuonna 1474, ja hän sai luostarissa nimekseen Aleksanteri.
Aleksanteri kilvoitteli Valamossa vuosia, kunnes hän sai luvan lähteä viettämään erakkoelämää Syvärin joen varrelle. Erakon luo saapui muita kilvoittelijoita, joista alkoi kehittyä yhteisö, josta muodostui luostari. Veljestön kasvaessa Aleksanteri vihittiin papiksi, hänet valittiin luostarin igumeniksi ja hän rakensi kivikirkon luostarin yhteyteen Pyhän Kolminaisuuden kunniaksi.
Aleksanteri tapasi munkkina ollessaan paljon vierailijoita, ja monet hänen oppilaistaan perustivat myöhemmin omat luostarinsa. Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläinen kuoli 85 vuoden ikäisenä vuonna 1533.
Historiallisessa elämäkerrassa ja hagiografiassa on kuitenkin myös eroja, kuten esimerkiksi siinä, että lähtikö Aleksanteri kilvoittelemaan jo lapsena vai vasta aikuisena miehenä. Hagiografiassa kerrotaan myös useista ihmeistä sekä Pyhän Kolminaisuuden ilmestymisestä Aleksanteri Syväriläiselle.
Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kokoelmissa oleva pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen elämäkerta on tehty 1700-luvun puolivälissä. Kirja sisältää 167 lehteä ja 53 värikästä akvarellimaalausta, jotka jo itsessään ovat yksittäisiä taideteoksia.
Meidän aikaamme säilynyt käsikirjoitus todistaa pyhittäjän kunnioituksesta. Se myös kertoo luostareissa eläneestä käytännöstä kopioida kirjoja käsin ja kuvittaa ne taidokkaasti. Kirja on nähtävissä kokoelmanäyttelyssä. Sen lisäksi se on saanut uuden elämän digitaalisessa muodossa miltei 300 vuotta valmistumisensa jälkeen, mikä mahdollistaa arvokkaan teoksen selailun museossa.
Pääkuva 1 ylhäällä: Pyhä Kolminaisuus ilmestyy Aleksanteri Syväriläiselle. Tämän näyn jälkeen Aleksanteri alkoi suunnitella Pyhän Kolminaisuuden kirkon rakentamista ja luostarin perustamista Syvärin erakkolaan.
Pääkuva 2 ylhäällä: Aleksanteri vihitään papiksi ja igumeniksi veljestön pyynnöstä. Elämäkerrassa tuodaan eri tapausten myötä esille Aleksanterin hyvät taidot luostarin johtajana.
Lähteet:
Arkkimandriitta Sergei 2011. Valamon Luostarin aarteet.
Fihlman, Ensio 2004. Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläinen – Erakkokilvoittelijan jalanjäljillä Karjalassa ja Vepsänmaalla 1400–1500 luvulla.
Kirkkovuoden pyhät II