Haminalainen Esa Hankia huomasi loppuvuodesta 2022 Aamun Koiton Facebook-sivulla Lintulasta otetun valokuvan, jonka taustalta hän tunnisti äitinsä Lily Hankian (1916–1991) maalaaman taulun. Esa Hankia kommentoi kuvaa sivuille ja eipä aikaakaan, kun Aamun Koitto otti häneen yhteyttä ja pyysi kertomaan lisää Lily Hankian yhteistyöstä Lintulan ja Valamon kanssa.
Lily Hankian kiinnostus ortodoksista uskoa kohtaan heräsi 1970-luvun ryhmämatkoilla Heinävedelle Valamoon ja Lintulaan. Hän oli tuolloin jo kokenut taiteilija ja muotokuvamaalarina meritoitunut, mutta luostarien asukkaat muotokuvien aiheina olivat hänelle vielä sananmukaisesti tyhjä taulu.
– Ehkä äiti jollakin luostarivierailulla otti asian puheeksi ja asia lähti sitä kautta toteutumaan, muistelee Esa Hankia.
Esa kertoo nuorena miehenä vierailleensa äitinsä mukana Heinävedellä.
– Äiti oli sellainen originelli taiteilijatyyppi. Sellaiseksi häntä luonnehti myös arkkimandriitta Simforian, joka johti Valamoa äitini siellä työskennellessä.
Korona-aika luostarivierailun esteenä
Esa Hankian tarkoituksena oli jo ennen taulun huomaamista Facebook-sivulta koota lapset sekä lastenlapset yhteen ja viedä heidät isoäidin töitä katsomaan, mutta korona-aika sotki suunnitelman.
Vierailusta oli jo alustavasti sovittukin arkkimandriitta Sergein kanssa, ja Hankian perhekunnan oli tarkoitus päästä vierailemaan myös sellaisissa tiloissa, joihin satunnaiset kävijät eivät pääse.
– Äitini maalaamia muotokuvia on Lintulassa nunnien ruokasalissa, eikä sinne voi mennä ilman että asiasta on etukäteen sovittu. Valamossakaan äitini maalaamat muotokuvat eivät ole vapaasti kävijöiden nähtävillä, kertoo Esa Hankia.
Heinävedellä Lily Hankia pääsi maalaamaan jo korkeaan ikään ehtineitä Laatokan Valamon sekä Petsamon munkkeja. Petsamon veljestöön kuulunut munkki Akaki oli tuolloin jo täyttänyt sata vuotta.
– Äidin piti välillä herätellä nukahtanutta munkkia, jotta maalausrupeama pääsi jatkumaan, muistelee Esa Hankia.
Lily Hankia on maalannut muotokuvan myös arkkimandriitta Simforianista ja kahdesta muusta luostarin asukkaasta. Munkki Akakin muotokuvan kohtalo oli lopulta varsin dramaattinen.
– Arkkimandriitta Sergei kertoi minulle munkki Akakin hakanneen muotokuvansa myöhemmin kepillä rikki. Taulun jäänteet ovat kuitenkin yhä luostarissa tallella.
Sotavuosien kotiäidistä taiteilijaksi
Kiinnostava kysymys on, kuinka sota-ajan nuoresta perheenäidistä lopulta kehittyi taidemaalari ja munkkien muotokuvien ikuistaja. Nuori lempääläläinen neitonen Lily Linnea Lindell tapasi 1930-luvun loppupuolella luutnantti Aarne Hankian (1909–1977), ja tapaaminen oli ensimmäinen askel elinikäiseen avioliittoon johtaneella polulla. Nuoripari avioitui vuonna 1938, jolloin luutnantti Hankia palveli Savonlinnan sotilaspiirin esikunnassa. Pian perheeseen syntyi tytär Tuula eli Tytti.
Talvisodassa luutnantti Hankia palveli patteristoupseerina Kenttätykistörykmentti 12:ssa vaimon ja pienen tyttären ollessa evakossa Kulennoisissa. Jatkosotaan kapteeniksi ylennetty tykistöupseeri lähti vaimon odottaessa perheenlisäystä. Poika Arto syntyi syksyllä 1941 Kontiolahdella. Rauhan jo palattua maahan syntyivät kaksospojat Esa ja Timo vuonna 1945 Riihimäellä.
Jatkosodassa patteristonkomentajana Kenttätykistörykmentti 2:ssa palvellut Hankia jatkoi majuriksi ylennettynä sotilasuralla sotien jälkeen. Tämä tarkoitti perheelle toistuvia muuttoja. Sotien ajan sekä useita vuosia sotien jälkeenkin kotiäitinä perhettä hoitaneen Lilyn mieli alkoi palaa takaisin taiteen pariin.
Kiinnostus taidekoulutukseen viriää
Lily Hankian varhaiset taiteelliset pyrinnöt saivat aikanaan jäädä perheen alkaessa kasvaa. Ensimmäisinä Haminan vuosina 1948–1954 Lily palasi taiteen pariin ja alkoi kehittää lahjakkuuttaan kuvanveistäjä Sulo Mäkelän (1896–1978) oppilaana sekä Haminan Taideseuran kursseilla. Lily suuntautui aluksi kuvanveistoon, mutta materiaalina käytetyn kipsin pöly puhkaisi astman, jolloin Lily vaihtoi kuvanveiston maalaustaiteeseen.
Aarne Hankian sotilasuraan kuuluvien muuttojen myötä myös Lily Hankian urakehitys taiteilijana oli osittain paikkakuntiin sidottu. Hän jatkoi taideopintojaan Lappeenrannan piirustuskoulun maalauslinjalla 1950-luvulla sekä Pohjois-Karjalan Kulttuuriseminaarin maalauslinjalla seuraavalla vuosikymmenellä.
Ensimmäinen yksityisnäyttely Joensuussa
Ensimmäinen omat taidenäyttelyt toteutuivat Joensuussa 1968–1970. Suomen Taiteilijat ry:n yhteisnäyttelyyn Lily Hankia pääsi mukaan ensiksi vuosina 1969–1972. Näiden debyyttien jälkeen yksityis- ja yhteisnäyttelyt seurasivat toisiaan.
Lily Hankia työskenteli ja täydensi taideopintojaan vuosina 1970–1987 Espanjassa. Ilmasto oli siellä suopeampi astmalle kuin kylmässä kotimaassa. Siellä valmistuneet maalaukset saattoi kätevästi rullata matkatavaroihin Suomeen kuljettamista varten. Näyttelyitä hän piti esimerkiksi Torremolinoksessa, Malagassa, Fuengirolassa sekä Marbellan kuninkaallisessa pursiseurassa. Hän sai kutsun pitämään yksityisnäyttelyä myös USA:n Seattleen.
Työskentelyä Museo del Pradossa Madridissa
Uransa huipennukseksi Lily Hankia katsoo sen, että sai työskennellä Museo del Pradossa Madridissa. Museossa on maailman laajin espanjalaisen taiteen kokoelma. Espanjassa työskennellessään taiteilija ikuisti paljon paikallisia maisemia ja ihmisiä.
Lily Hankia maalasi eniten juuri maisemia, asetelmia ja muotokuvia. Hankian kotiateljee Haminassa oli suosittu paikka käydä ikuistamassa itsensä taiteilijan tekemään muotokuvaan. Hankia ei suinkaan keskittynyt muotokuvamaalarina vain pönäköihin herroihin, vaan hän on ikuistanut teoksiinsa myös lukuisia lapsia ja naisia. Hankia toteutti tilausten pohjalta todennäköisesti jopa satoja muotokuvia eikä hänen tuotantonsa koko laajuutta varmuudella tunneta.
Hyvin monet Hankian maalaamista muotokuvista koristavat yksityiskotien seiniä, ja tuotannon laajuuteen nähden julkisissa tiloissa tai kokoelmissa on varsin vähän töitä. Valamon ja Lintulan luostarien työtkin ovat muualla kuin yleisötiloissa.
Viiden sotilaan perhepiiri
Aarne ja Lily Hankian kaikki kolme poikaa hakeutuivat isänsä jäljissä sotilasuralle, ja perheen ainoa tytär oli naimisissa sotilaan kanssa. Koska perhepiirissä oli viisi sotilasta, Lily tietenkin tutustui moniin heidän kollegoihinsa ja maalasi näiden muotokuvia. Niitä on ollut nähtävillä esimerkiksi Suomenlahden merivartioston Santion merivartioasemalla sekä Haminan upseerikerholla ja varuskuntasairaalassa sekä Pohjois-Karjalan sotaveteraanipiirin tiloissa. Vuodesta 1974 alkaen Hankiat asettuivat jälleen Haminaan, ja siellä sekä Espanjassa Lily työskenteli kunnes sai iäisyyskutsun vuonna 1991.
Lilyn viimeinen sotilasaiheinen työ lienee vuonna 1977 kuolleen puolison Aarne Hankian hautakiveen toteutettu reliefi. Hautakivi Haminan Ristiniemen hautausmaalla on pariskunnan yhteinen. Mahtaako everstiluutnantti Hankia olla ainoa sotilas, jonka hautakiven reliefi on oman vaimon kätten työtä? Ylipäänsä reliefi hautakivessä on Suomessa hyvin harvinainen.
Muotokuvamaalarina Lintulassa ja Valamossa
Esa Hankia kertoo äitinsä tunteneen ortodoksiseen uskon läheiseksi ja kantaneen kaulassaan kaunista ortodoksista kultaristiä vaikka ei koskaan tullut liittyneeksi ortodoksiseen kirkkoon.
– Äitini koki, että ortodoksisuus on iloinen uskonto. Joensuun Pyhän Nikolaoksen kirkko oli hänelle läheinen ja siellä hän vieraili toistuvasti.
Palkittuihin taiteellisiin meriitteihin ja ortodoksiseen uskoon suuntautuneeseen kiinnostukseen nähden ei tunnu mitenkään erikoiselta, että Lily Hankia on kutsuttu sekä Lintulaan että Valamoon maalaamaan luostarin väen muotokuvia. Kummassakin luostarissa Lily Hankia työskenteli lyhyitä jaksoja 1970-luvun mittaan.
– Äitini tutustui ensin Lintulan luostarin silloiseen igumeniaan ja työskenteli aluksi siellä. Sieltä sana sitten kiiri Valamoon, muistelee Esa Hankia.
Nyt on korona pääosin voitettu ja ehkäpä pian koittaa se päivä, jolloin Hankian perhekunta tekee nostalgiamatkan Heinävedelle tutustumaan äidin, isoäidin ja isoisoäidin taidemaalarin uran ortodoksisiin yhteyksiin sekä siellä tallessa oleviin Lily Hankian jäämistön valokuviin.
