Pappi_Simo_Haavisto_kirkossa
Arki & ihmiset

Tykkäyksiä ja sinkoilevia sydämiä – netissä on menossa striimattu jumalanpalvelus, joka taisi tulla jäädäkseen

Jumalanpalvelusten suoratoistoista on tullut koronarajoitusten myötä osa ortodoksisten seurakuntien arkipäivää. Mitä internet merkitsee seurakunnille ja mihin uskonnon digitalisoituminen voi johtaa?
| Teksti: Miikka Kivinen | Kuva: Tiina Sormunen

Nurmeksen ortodoksisessa kappeliseurakunnassa palveluksia on suoratoistettu eli striimattu koronan vuoksi suunnilleen vuosi, kuten monessa muussakin seurakunnassa. Lähes jokainen palvelus striimataan. Joskus sattuu myös kommelluksia.

”Striimatun palveluksen aikana haluaisi tietysti, että kaikki on mahdollisimman kaunista ja seesteistä. Mutta eikös juuri silloin putoa vaikka pinkka papereita. Kerran olen kaatanut suitsutusastian telineen alttarissa ´rumps´”, seurakunnan pappi isä Simo Haavisto naurahtaa.

Ortodoksipappi_striimaa_jumalanpalvelusta_puhelimella
Kuva: Tiina Sormunen

”Kotikutoisen rukiista”

Lähetykset kuvataan papin tai kanttorin työkännykällä, eikä erillistä mikrofonia ole. Yleensä pappi napsauttaa itse kameran päälle.

”Tämä on meillä tämmöistä hyvin paikallista ja kotikutoisen rukiista tämä tuotanto vielä”, isä Simo sanoo.

Kanttori Tiina Sormunen ja isä Simo ovat saaneet myös striimauskoulutusta. Isä Simo uskoo, että suorat nettilähetykset ovat tulleet tarpeeseen.

”Moni on sanonut, että tänä ahdistavana aikana on saanut paljon evästä siitä, että on voinut seurata striimattuja palveluksia.”

Isä Simon mukaan internet on ollut koronarajoitusten aikana seurakunnan luultavasti tärkein väylä näkyä, opettaa ja tiedottaa.

Merkittävimmät kanavat ovat kotisivujen lisäksi Facebook ja YouTube. Tallenteina voi katsoa esimerkiksi Raamattuvisaa sekä pyhäköitten esittelyjä ja kuorojen esityksiä. Netin hän laskee myös lähetystyön välineeksi.

”Meidän katselija- ja kuuntelijakuntamme on yllättävän laaja, ihan Amerikkaa myöten”, isä Simo kertoo.

Maailma on median kyllästämä

Uskonnon ja median tutkimukseen erikoistunut apulaisprofessori, FT Johanna Sumiala Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta kertoo maailman digitalisoitumisen lisääntyvän jatkuvasti. Kirkot ja uskonnot eivät ole irrallaan tästä kehityksestä. Elämästämme on tullut yhä mediakyllästeisempää.

”Kaikki tämä [sosiaalinen maailma] rakentuu pitkälti siihen, että käymme tykkäilemässä, klikkailemassa ja postailemassa”, Sumiala kärjistää.

Sumialan mukaan ero digitaalisen ja ei-digitaalisen maailman välillä ei ole enää merkityksellinen etenkään nuorille, jotka ovat syntyneet älypuhelinten ja sovellusten maailmaan. Kun jumalanpalvelusta voi halutessaan seurata kuulokkeet korvilla vaikkapa metrossa, ei tästä vapaudesta välttämättä haluta luopua.

”Ajatus siitä, että pitäisi olla kello kymmeneltä Uspenskin katedraalissa voi tuntua hankalalta ja rajoittavalta”, Sumiala havainnollistaa.

Toisaalta Sumiala näkee, että ihmiset kaipaavat vastavoimaa aikamme hybridimediaympäristölle. Hän uskoo, että kirkkorakennukset, jumalanpalvelukset sekä tarve toisten läsnäoloon ja uskonnon yhteiseen harjoittamiseen tulevat säilymään vastaisuudessakin.

Pappi_Simo_Haavisto_kirkossa
Kuva: Tiina Sormunen

Uusia mahdollisuuksia

Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian osaston vieraileva tutkija, TT Ari Koponen on sitä mieltä, että striimatut palvelukset ovat tulleet jäädäkseen. Hän kuitenkin korostaa, että kyseessä ovat taltioinnit elävästä jumalanpalveluksesta, eivät niiden korvike. Toisaalta Koponen näkee striimauksissa myös mahdollisuuksia:

”Pyhän kokemus, johon tavallisesti on liittynyt kirkkoon tai seurakunnan tapahtumaan meneminen, on saattanut tuntua banaalimmalta keittiönpöydän ääreltä."

"Toisaalta tämä ´arkinen pyhyys´ voi olla hedelmällinen voimakin: uskonelämän ei tarvitse rajoittua vain pyhäpäiviin”, Koponen sanoo.

Koponen on myös Paimen-Sanomien päätoimittaja ja Ortodoksisten Nuorten Liiton toimitussihteeri. Hän oli mukana laatimassa Suomen ortodoksisen kirkon ja Itä-Suomen yliopiston kyselytutkimukseen perustuvaa, viime vuonna julkaistua raporttia Lähentymistä ja etääntymistä korona-aikaan. Siinä selvitettiin muun muassa striimattuihin palveluihin osallistumista poikkeusolosuhteissa.

”Toivon, että uusi tilanne herätti nimenomaan mahdollisuuksiin. Kirkon on oltava mukana myös internetissä, ei vain välttämättömyyden pakosta, vaan kristillisten perusperiaatteiden nojalla palvella ihmisiä siellä missä he ovat.”

Kaikki eivät pääse nettiin

Kaikilla ei kuitenkaan ole pääsyä verkkoon. Ari Koposen mielestä myöskään heitä ei pidä unohtaa esimerkiksi etäpalveluja järjestettäessä.

”Mielestäni nämä eivät ole vaihtoehtoisia vaan toisiaan täydentäviä palvelun muotoja.”

Esimerkiksi sakramentaalista elämää olisi Koposen mukaan kuitenkin vaikeaa, ellei mahdotonta, siirtää kokonaan nettiin. Koposen mukaan myös kirkollinen ruohonjuuritason keskustelu käydään nykyisin netissä. Sen etuna on tietty demokraattisuus ja moniäänisyys.

”Haittoina ovat tietysti samat asiat kuin nettikeskustelussa ylipäätään: kasvoton keskustelu johtaa usein ohipuhumiseen, agendojen ajamiseen ja ristiriitoihin. Toisaalta kirkon piirissä ei ole muodostunut mitään pysyvää foorumia tasapuoliselle keskustelulle."

Kaiken kaikkiaan Koponen näkee tulevaisuuden valoisana.

”Katsoisin, että suomalainen ortodoksia voi jatkaa myönteistä kehitystään kohti moniäänistä ja modernia yhteisöä myös internetin kautta.”