Testamenttilahjoitus kirkolle, seurakunnalle tai luostarille – näin kannattaa toimia

Testamentin tekeminen mahdollistaa jäämistön jakamisen perinnön jättäjän omien toiveiden ja arvojen mukaisesti. Koko omaisuuden voi lahjoittaa testamentilla vain, jos perittävällä ei ole lapsia tai heidän jälkeläisiään. Testamentilla on myös mahdollista asettaa ehtoja jäämistön tai sen osan saamiseksi.

Jos vainaja ei ole laatinut testamenttia, jäämistö jaetaan siten kuin laissa säädetään. Jos lakimääräisiä perillisiä tai testamenttia ei ole, perintö menee perintökaaren mukaan lähtökohtaisesti Suomen valtiolle. Testamentin laatiminen ei myöskään ole sillä tavoin lopullista, etteikö sitä voisi tarvittaessa myöhemmin muuttaa tai jopa peruuttaa. Muutokset testamenttiin on tehtävä samoja muotomääräyksiä noudattaen kuin alkuperäistä testamenttia tehtäessä, eli esimerkiksi kahden todistajan läsnä ollessa.

Testamentilla on mahdollista muistaa esimerkiksi omaa kotiseurakuntaa, luostaria tai Suomen ortodoksista kirkkoa. Jokainen testamenttilahjoitus on saajalleen arvokas. Testamenttilahjoitus voi olla tietty summa rahaa, tietty esine tai asia, koko omaisuus tai sen osa. Mikäli testamentin tekijä haluaa muistaa Suomen ortodoksista kirkkoa, lahjoitus ohjautuu kokonaisuudessaan seurakunnan, kirkon tai luostarin työhön. Kirkko, seurakunnat ja luostarit eivät yleishyödyllisinä yhteisöinä joudu maksamaan perintöveroa. Testamentattavan omaisuuden käyttökohteen voi myös jättää testamentin saajan päätettäväksi. Testamentin tekijä voi myös ottaa etukäteen yhteyttä testamentin saajatahoon lahjoituksen käyttökohdetta pohtiessaan.

Testamentin oikeaksi todistamisesta ja säilyttämisestä

Testamentin todistajiksi tarvitaan kaksi vähintään 15-vuotiasta henkilöä. He eivät saa olla testamentin tekijän lähisukulaisia eivätkä testamentissa nimettyjä edunsaajia tai muutenkaan testamentista hyötyviä henkilöitä. Testamentin todistajat varmentavat allekirjoituksillaan, että asiakirja on testamentti.

Heille ei kuitenkaan tarvitse näyttää testamentin sisältöä. Nimenselvennyksen ja allekirjoituksen lisäksi on yleensä vähintään ammatti ja asuinpaikka hyvä lisätä testamenttiin.

Testamentti tulee säilyttää turvallisessa paikassa, esimerkiksi pankin tallelokerossa. Joissakin tilanteissa myös seurakunta on voinut ottaa testamentin säilytettäväkseen, jos testamenttaaja on näin tahtonut.

Pätevän testamentin tekeminen edellyttää lain vaatimien muotoseikkojen täyttymistä. Suositeltavaa on tämän vuoksi käyttää asianajo- tai muun lakitoimiston palveluita testamentin laatimisen tukena. Näin testamentista tulee varmimmin perinnönjättäjän tahdon mukainen ja selkeä. Testamentin voi tehdä 18 vuotta täyttänyt henkilö. Testamentti tehdään kirjallisesti ja allekirjoitetaan. Kirjallisen asiakirjan voi laatia myös käsin. Testamentin tekijän on todistettavasti itse allekirjoitettava testamenttinsa.

Jos yllättävän sairauden tai muun pakottavan syyn vuoksi ei ole mahdollista laatia kirjallista testamenttia, on mahdollista tehdä myös suullinen testamentti kahden todistajan ollessa yhtä aikaa läsnä tai todistajittakin omakätisesti kirjoitetulla ja allekirjoitetulla asiakirjalla.

Tällä tavalla tehty ns. hätätilatestamentti kuitenkin raukeaa, jos testamentin tekijällä esteen lakattua on kolmen kuukauden ajan ollut tilaisuus määrätä jäämistöstään perintökaaren muotomääräysten edellyttämällä tavalla.

Tes­ta­men­tin toi­meen­panosta

Testamentin tekijän kuoltua kuo­lin­pe­sän osak­kaat vas­taa­vat läh­tö­koh­tai­sesti kuo­lin­pe­sän hal­lin­nosta. Myös tes­ta­men­tin saaja on kuo­lin­pe­sän osakas. Testamentissa voidaan nimetä myös erillinen testamentin toimeenpanija, jolle annetaan valtuudet hallita kuolinpesää. Toimeenpanijan valtuudet alkavat testamentin lainvoimaiseksi tulosta. Toimeenpanija voi edustaa kuolinpesää ja hoitaa pesänselvitystä, mutta hänen toimivaltaansa voidaan rajoittaa testamentissa.

Ennen kuin tes­ta­men­tin määräykset voidaan panna täytäntöön, tulee siis var­mis­tua tes­ta­mentin lain­voi­mai­suudesta. Tes­ta­men­tin lain­voi­mai­suus tar­koit­taa sitä, että tes­ta­ment­tia ei läh­tö­koh­tai­sesti voida enää rii­taut­taa.

Tes­ta­mentti saa lain­voi­man sen jäl­keen, kun testamentin moittimisen mää­rä­aika on ku­lu­nut umpeen tai kun kaikki pe­ril­li­set ovat hy­väk­sy­neet tes­ta­men­tin. Tes­ta­men­tin saaja, esimerkiksi seurakunta, antaa tes­ta­mentin tie­doksi pe­ril­li­sille haas­te­mie­hen vä­li­tyk­sellä tai muu­ten to­dis­teellisesti. Li­säksi pe­ril­li­sille on an­net­tava oi­keaksi to­dis­tettu jäl­jen­nös tes­ta­men­tista. Tie­dok­sian­non li­säksi pe­ril­li­siltä voi­daan pyytää testamentille kirjallinen hyväksyntä. 

Kirjoittaja on Suomen ortodoksisen kirkon palvelukeskuksen juristi.