Pappeus antaa perspektiiviä katsoa maailmaa ortodoksisuuden kautta. Rovasti Olavi Merraksen neuvo ihmisille, erityisesti nuorille ortodokseille on selvä:
– Opettele ja ymmärrä lause: ”Ortodoksisuus on tapa olla olemassa”. Ota selvää asioista ja ymmärrä, mitä ortodoksinen kirkko elämästä ja traditiosta opettaa ja neuvoo, mihin suuntaan se ihmisiä perinteessään kuljettaa. Se on olennaista, hän sanoo.
Ortodoksiuus puhuttelee monia. Tänä päivänä Merras kannustaa etenkin tekniikan äärellä viihtyviä nuoria tutkimaan vaikkapa televisiosta ja netistä löytyvää tietoa. Kirjojen luku on hänen mukaansa ikävä kyllä liian monelta unohtunut.
– Tärkeintä on, että on itse kiinnostunut selvittämään. Jumalanpalvelukset ovat aina elämää rikastava asia.
Ehkä tämän päivän internet avartaa näkemään myös sen, kuinka maailmanlaajuisesta traditiosta ortodoksisuudessa on kysymys. Olavi Merras on taustaltaan karjalainen. Hän on syntynyt Kuopiossa, mutta äiti oli syntyjään Suistamolta ja isä Sortavalasta. Hän iloitsee vierailustaan Suistamon kirkolle, jossa äidin kotitalo ja kotikirkko ovat edelleen kuin ihmeen kautta pystyssä. Myös isän asuintalo on yhä olemassa, lähellä Suomen ortodoksisen kirkon entistä keskustaloa.
Ortodoksisuuden kahtiajako surettaa
Tämän päivän kahtia jakaantunut ortodoksinen maailma surettaa rovastia.
– Meidän ortodoksiselle kirkollemme ja yhteiselle uskon todistuksellemme tämä aika on haasteellinen. On surullista, että kaksi ortodoksista maata, Venäjä ja Ukraina, sotivat tällä hetkellä keskenään.
– Jokaisen ortodoksin kannattaa huomioida sodan olemassaolo eikä hyväksyä sitä, vaan kantaa oma rukouksensa maailman rauhan hyväksi. On myös arvokasta tuoda epäkohta esille yleisissä keskusteluissa, Merras muistuttaa.
Aina ei Suomessa ortodoksin ääni kuulu, mikä luo kirkolliselle elämälle omat haasteensa. Yhteisö on pieni. Yhteisöllisyys ja tasavertainen yhteys kaikkien välillä on kuitenkin tärkeää.
Olavi Merras kertoo esimerkin lapsuudestaan, jolloin hän oli isänsä kanssa automatkalla Keski-Suomessa.
– Eksyimme matkalla ja menimme pyytämään apua läheisestä talosta. Hämmästyin todella, kun näin talon huoneessa ikonin, jonka edessä paloi lampukka. Se kertoi itselleni siitä, että Suomessa on koteja, joissa ortodoksinen elämäntapa on osa arkista, jokapäiväistä elämää, odottamattomienkin vieraidenkin saapuessa yllättäen taloon.
Karjalainen kulttuuri ja sen tavat ovat aina olleet luonnollinen osa Merraksen elämää, osa omia juuria. Hän kuitenkin muistuttaa siitä, ettei Suomen ortodoksinen kirkko ole vain karjalaisten vaan kaikkien yhteistä traditiota eteenpäin kantava kirkko.
– Ortodoksinen traditio on kaikille tasavertaisesti yhteinen, Merras muistuttaa.
– Meidän tulee huomioida myös heidät, jotka ovat aikuisena liittyneet ortodoksiseen kirkkoon. Heidän taustansa on erilainen. Eivät he suinkaan liity etniseen karjalais- tai venäläisryhmään vaan ortodoksiseen kirkkoon.
Ja kansainvälisyys on tänä päivänä kaikkia koskettava asia.
– Eri puolilla maailmaa kulkiessa voi huomata, ettei ortodoksisuus ole kovin yksimuotoista. Kulttuuri vaikuttaa aina uskonnon harjoittamiseen ja antaa sille oman arvokkaan rikkautensa, Merras sanoo.
Hengellinen yhteisö syntyy
Oman osansa suomalaiselle ortodoksiselle elämäntavalle Olavi Merras on antanut 1990-luvulla Lahden seurakunnan kirkkoherrana toimiessaan ja perustamalla puolisonsa sekä muutamien muiden henkilöiden ja yhteisöjen kanssa Heinolan kaupunkiin Juliana-yhteisön. Se on tänä päivänä avoinna kaikille yhteisöelämästä kiinnostuneille sukupuolesta, iästä tai uskonnosta riippumatta. Yhteisö kuitenkin vaalii ortodoksista perinnettä, sijaitseehan se seurakunnan mailla. Viereinen Heinolan Kristuksen taivaaseen astumisen kirkko kutsuu kaikkia yhteisen jaettuun rukoukseen.
– Ajatus yhteisöstä syntyi Valamossa, jonka pihamaalla istui joukko ihmisiä. Mietimme, että olisi hienoa, jos lähempänä Helsinkiä olisi paikka, jossa ihmiset saisivat jakaa elämää ja rukousta yhdessä. Tuntui, että silloin oli tarvetta hengelliselle yhteisölle, muistelee Merras.
Ajatus kantoi käytännön tasolle. Lahden seurakunnalla oli Heinolassa käytettävissään iso tontti. Sen toiseen päähän rakentuivat nykyisen yhteisön rakennukset, kymmenen vuokra-asuntoa. Vaikka tänä päivänä yhteisö kutsuu nettisivuillaan tykönsä kaikkia, oli yhteisö alkujaan ajateltu erityisesti naisille.
Tänä päivänä rovasti Olavi Merras ei ole enää yhteisön hallinnossa mukana. Hän nauttii levollisesti eläkepäivistään. Vuodet ovat hänen mielestään kulkeneet ohi kuin itsestään.
– Elämä soljuu nyt rauhallisesti; välillä käydään vaimon kanssa kävelyllä, kerran viikossa vesijumpassa, viikonloppuisin kirkossa. Palvelen jumalanpalveluksissa sen verran kuin jaksan.
Kesällä puuhaa riittää perheen Sulkavan kesämökillä.
Viime kesänä rovasti Olavi Merras vietti 80-vuotissyntymäpäiviään kolmeen kertaan; ensin kesämökillä perheen kanssa, sen jälkeen seurakuntalaiset tarjosivat Lahden kirkossa syntymäpäiväkahvit ja lopuksi järjestettiin vielä sukulaisten vastaanotto Tikkurilan Kristuksen taivaaseen astumisen kirkon seurakuntasalissa.
Monia armorikkaita vuosia isä Olaville!