Lintulan luostarin nunna Ksenia ymmärtää, kuinka haasteellista etenkin ”tavallisen” seurakuntalaisen on säilyttää mielenrauhansa, kun kaikista tiedotusvälineistä vyöryy pelkkää sotaa ja muita synkkiä uutisia. Lisäksi tämä kaikki tapahtuu juuri, kun olemme laskeutuneet suureen paastoon.
– Katumuksen sijaan ajatukset saattavat lukkiutua sotaan. Mitä me kristittyinä voimme tehdä? Yksi tehtävä on ylitse kaiken: meidän on rukoiltava rauhaa. Rukoilemme sitä luostarissa yhteisesti, rukoilemme omissa keljoissamme, rukoilemme työtä tehdessämme. Aito rukous on kuitenkin mahdotonta, jos itse hukumme sodan uutisvyöryyn, nunna Ksenia sanoo.
– On raivattava tilaa rukoukselle. Nyt paaston aikana voimme rajoittaa sotatapahtumien seuraamista ja korvata sen päivän mittaan pienillä rukoushuokauksilla: Herra Jeesus Kristus, armahda meitä ja maailmaasi.
Monille uutistapahtumien jatkuvasta seurannasta on voinut muodostua jonkinlainen turvatekijä: vaikka uutiset ovat negatiivisia, ainakin tiedän, mitä on meneillään. Inhimillisten psyyken hallintakeinojen sijasta nunna Ksenia kehottaa turvaamaan Jumalaan.
– Aito rukous on mahdotonta, jos itse hukumme sodan uutisvyöryyn, nunna Ksenia sanoo. Kuva: sisar Juliana
– Jumala tietää sodan ja tapahtumien käänteet paremmin kuin parhainkaan tiedustelutieto. Laskekaamme maailma rukouksessa Hänen käsiinsä. Ja ennen kaikkea olkaamme itse pieniä rauhan majakkoja tässä sodan täyttämässä maailmassa, nunna Ksenia sanoo.
Myös Lintulan luostarin pappina toimiva arkkimandriitta Andreas muistuttaa, että rauha on uskomme tärkeä ulottuvuus.
– Profeettojen julistuksessa Jumalan sanotaan tekevän rauhan liiton. Sen tuo odotettu Messias, Rauhanruhtinas, joka itse on rauha, ja jonka kärsimys vaikuttaa rauhan toteutumisen. Kristittyinä meidän on oltava valmiit jatkuvasti toimimaan rauhan edistämiseksi, vaikka sotien ja eripuraisuuden syyt poistuvat lopullisesti vasta Jumalan valtakunnan saapuessa.
Nunna Ksenian tavoin isä Andreas painottaa, että luostareissa rukoillaan rauhan puolesta jatkuvasti – olipa maailmantilanne mikä tahansa.
– Rukoilemme rauhaa kaikissa jumalanpalveluksissamme. Liturgia alkaa rauhan ektenialla ja päättyy ambonin takaiseen rukoukseen, jossa pyydämme rauhaa maailmalle, kirkoille, tasavallan presidentille, kaikelle esivallalle ja koko kansalle.
– Lintulan luostarissa tunnemme suurta myötätuntoa sodan jaloissa kärsiviä kohtaan, ja nyt erityisesti sodassa kärsivää Ukrainan kärsivää kansaa kohtaan. Luostarin historiaan sisältyy pakolaisuuden ja siirtolaisuuden kokemus vuosilta 1939–1946 ja siitä toipuminen, elpyminen. Luottamus Jumalaan on kantanut vaikeidenkin aikojen läpi, isä Andreas sanoo.
Paitsi sota-ajan ja evakkoon joutumisen kokemusten kautta, Lintulan luostarilla on erityinen yhteys Ukrainaan myös toisella tavalla: luostarilla on ollut ukrainalainen igumenia Mihaila (k. 1976) ja muitakin ukrainalaisia sisaria aikoinaan.
Isä Andreas siteeraa pyhittäjä Serafim Sarovilaista: "Hanki sielun rauha, niin tuhannet ympärilläsi pelastuvat.”
– Sisäisestä rauhasta kumpuaa ihmisten, valtioiden ja kansojen keskinäinen rauha. Sotia ja väkivaltaa on langenneessa maailmassa ollut aina, Kainin veljenmurhasta alkaen. Kun pahan valta kasvaa ympärillämme, on tärkeää pitää yllä rukouksen liekkiä, toivon kipinää. Jumalan valtakunta on todellisuutta, vaikka se ajassa ja maailman tapahtumien keskellä kulkeekin hauraiden ihmissydänten kautta, isä Andreas sanoo.
Jotta mielen tyyneys ja paaston tarkoitus olisivat saavutettavissa, Valamon luostarin igumeni, arkkimandriitta Mikael korostaa niin ikään etsiytymistä Jumalan läheisyyteen.
– Mitä tiiviimmin ihminen kiinnittyy elämänsä lähteeseen eli Luojaansa, sitä vähemmän merkityksellisiltä erilaiset tapahtumat hänelle näyttäytyvät, sanoo isä Mikael.
– Kun ihminen on tiiviisti kiinnittynyt ainoaan ikuiseen, muuttumattomaan ja turvalliseen, eli Jumalaan, niin silloin ei ole kovinkaan suurta merkitystä sillä, jos seinä kaatuu hänen päällensä tai taivas putoaa hänen niskaansa. Useimmille meille on kilvoittelussa vielä matkaa tehtävänä ennen kuin pääsemme sellaiseen mielenrauhaan, etteivät mitkään meitä lähellä tai meistä kaukana olevat tapahtumat järkytä sitä – mutta silti voimme kilvoitella sitä kohti.
Myös isä Mikael suosittelee rukousta mielenrauhan tavoittamiseksi.
– Rukous sulattaa huolemme, ja voimme rukouksessa antaa itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme Kristuksen Jumalan haltuun.
Niin haasteelliselta kuin se joskus tuntuukin, ortodoksikristityn ei pitäisi sortua vihaamaan.
– Kun pyydämme Jumalaa armahtamaan meitä, sisällytämme siihen koko maailmaan ja teemme sen, mitä parhaiten kykenemme tekemään koko maailman pelastuksen eteen. Kauhistelemalla kaikkea ympärillämme olevaa pahaa emme saa aikaan mitään hyvää, saati sitten sillä, että yhdistämme oman vihamme muiden vihaan, isä Mikael sanoo.
Sekä Valamon että Lintulan luostarit joutuivat evakkoon toisen maailmansodan melskeissä. Valamon oma pyhä, pyhittäjä Johannes Valamolainen, on kuvannut omia kokemuksiaan sodan aikana. Hän istui keljassaan lukemassa Pyhää Evankeliumia, kun ikkunalasit helähtelivät säpäleiksi Valamon saaren pommituksissa.
Isä Mikael kertoo:
– Pyhittäjä Johannes Valamolainen joutui kokemaan yhdessä muiden Valamon veljestön jäsenien kanssa vaikeita aikoja ja suuria muutoksia, mutta hän oli löytänyt sellaisen yhteyden Luojansa ja ainoan muuttumattoman ja pysyvän kanssa, että hän saattoi ottaa vastaan vaikeat tapahtumat tyynesti ja kirjoittaa niistä pian tapahtumien jälkeen seuraavaa: “Jumalan armosta jäin henkiin, vaikka nukunkin laverilla, mutta mieleni on rauhallinen, enkä edes ajattele Valamoa, aivan kuin en koskaan edes olisi siellä elänytkään. - - - Jätin Valamon rauhallisesti, Valamon pommituksen kestin hyvillä mielin. Hälytysten aikana en juossut piileskelemään suojaan, vaikka sellainen meillä olikin kirkossa, vaan istuin keljassani ja luin Pyhää Evankeliumia. Pommien jylinästä rakennus tärisi, ikkunoiden sirpaleet lentelivät ja ovet avautuivat, mutta minulla oli jonkinlainen sisäinen vakuutus siitä, että jäisin eloon.”
Myös isä Mikael muistuttaa, että tälläkin hetkellä jatkuvat luostareissa päivittäiset palvelukset, samoin jatkuu munkkien ja nunnien yksityinen rukous – niin kuin kaikkina aikoina ja kaikkina päivinä.