Alexander Marschan oli jo 1960–70 luvuilla mukana seurakunnan toimikunnassa, joka tuki lahjoituksin vähävaraisia ja yksinäisiä vanhuksia. Vuoden 2006 lopulla Alexander Marschanin aloitteesta perustettiin Helsingin ortodoksisen seurakunnan yhteyteen rahasto vanhusten parissa tehtävän työn tukemiseksi. Hänen nimeään kantavalla rahastolla on autettu monia yksinäisiä ja vähävaraisia vanhuksia Helsingin ortodoksisen seurakunnan alueella. Juuri Alexander Marschanin rahasto on nimenä tuttu monille seurakuntalaisille. Helsingin ortodoksisen seurakunnan valtuusto hyväksyy vuosittain rahaston tilinpäätökset seurakunnan tilinpäätösten kanssa. Alexander Marschan toimi Helsingin ortodoksisen seurakunnan valtuuston jäsenenä vuosina 2007–2011.
Tunnustuksena mittavasta työstä arkkipiispa Leo myönsi Marschanille Pyhän Karitsan Ritarikunnan 1. luokan komentajamerkin pääsiäisenä 2023. Kyseessä on Suomen ortodoksisen kirkon korkein tunnustus.
Äidin muistoa kunnioittamassa
Alexander Marschan halusi nimeään kantavalla rahastolla vaalia ja kunnioittaa äitinsä muistoa:
– Halusin kunnioittaa edesmenneen äitini muistoa ja elämänfilosofiaa perustamalla rahaston yksinäisten vanhusten henkisen ja aineellisen ahdingon helpottamiseksi. Auttaessaan ventovieraita ihmisiä äidilläni oli tapana sanoa, että ”Antajan käsi ei köyhdy”. Hän noudatti tätä Raamatun ohjetta ja auttoi kaikkia, jotka häneltä apua pyysivät. Äitini eli toisten hyväksi unohtaen itsensä, Marschan sanoo.
– Lääketiede on tehnyt viime vuosikymmeninä monia merkittäviä aluevaltauksia sairaanhoidon alalla. Pitkälle kehittyneen kirurgian ja lääkityksen ansiosta on pystytty parantamaan ihmisten elämänlaatua ja pidentämään elinikää. On kuitenkin hyvä muistaa, että nykyiset lääkintäkeinot ani harvoin parantavat sairasta ihmistä kokonaisvaltaisesti. Ikääntymisen myötä toipuminen jää vajavaiseksi, ja lisätaudit aiheuttavat uusia ongelmia entisten rinnalle. Ihminen haurastuu vanhetessaan, ja moni vanhus jää usein vuodepotilaaksi. Käydessäni hoivakodeissa tapaamassa yksinäisiä, avuttomia vanhuksia olen kerta toisensa jälkeen voinut aistia ihmisläheisen ja kasvotusten tapahtuvan kohtaamisen merkityksen.
Rahaston tuottoa on jaettu seurakunnan diakonian harkinnan ja päätösten mukaisesti avustuksina jo lähes kahden vuosikymmenen ajan. Tänä aikana rahasto on auttanut satoja, ellei tuhansia vanhuksia.
– Toivon ja uskon, että perustamallani rahastolla tulee olemaan vastedeskin tehtävää tällä saralla.
Hengellinen ulottuvuus on tärkeä
Tällä hetkellä Marschan toimii konsulttiyritys NestorPartnersin jäsenenä. Maailmanlaajuisen Rotary-liikkeen aate on myös tullut hänelle tutuksi ja läheiseksi jo pidemmältä ajalta. Kielitaito on Marschanin suvussa pysynyt vahvana: suomen, ruotsin, venäjän ja englannin kielten lisäksi Alexander Marschan puhuu sujuvaa saksaa.
Professori Alexander Marschan on saanut uransa aikana myös aiemmin lukusia korkea-arvoisia ansiomerkkejä ja tunnustuksia. Hän on myös saanut vastaanottaa kolmen tunnetun yliopiston kunniatohtorin arvon. Joitakin vuosia sitten hänet kutsuttiin Saksassa toimivan Euroopan luonnontieteiden akatemian jäseneksi ja varapuheenjohtajaksi vastuualueenaan Suomi.
– Arvostan erityisen paljon Uspenskin katedraalissa pääsiäisenä saamaani tunnustusta, koska se antoi minulle sitä hengellistä ulottuvuutta, jota ihminen niin usein kaipaa.
Alexander Marschan on sekä tutkijana että yritysmaailmassa pitkään mukana olleena hankkinut erityisosaamisensa perehtymällä poliittisten ja taloudellisten muutoksiin maailmalla. Hän on seurannut erityisesti Neuvostoliitossa ja myöhemmin Venäjällä tapahtuvaa kehitystä. Marschan toimi kolmisen kymmentä vuotta KONE-hissiyhtiön ylimmän johdon neuvonantajana Neuvostoliiton ja Venäjän asioissa. Sen jälkeen hän on konsultoinut saksalaisia yrityksiä Venäjään liittyvissä kysymyksissä. Monipuoliset suhteet Venäjän päättäjiin, vaikuttajiin, yliopistoihin ja akatemioihin ovat syntyneet vuosikymmenten saatossa. Venäjän valtio on myöntänyt Marschanille vuonna 2005 Ystävyyden kunniamerkin, joka on korkein ulkomaiselle henkilölle osoitettu huomionosoitus. Hän on myös Alexander Nevskin ritarikunnan jäsen.
Kun vallanhimo sokaisee
Venäjän käymä hyökkäyssota Ukrainassa on Marschanille raskas, ja hän näkee historian toistavan itseään.
– Isoisäni onnistui kuin ihmeen kautta pakenemaan vaimonsa ja lastensa kanssa Pietarista Suomeen Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen myllerryksessä. Kohtalo kohteli sinne jääneitä suvun jäseniä sangen karusti. Viha hallitsi Venäjää ja väkivaltaisuus nousi pintaan. Venäläinen yhteiskunta piti muokata uuteen uskoon – hävittämällä entinen. Lukemattomat tragediat ja sanoin kuvaamattomat kärsimykset seurasivat toisiaan. Venäjän vallankumous jätti pysyvät jäljet venäläiseen yhteiskuntaan, jotka näkyvät vielä tänäkin päivänä. Nyt Venäjän johto käy julmaa tuhoamissotaa Ukrainassa, johon se hakee oikeutta vedoten Korkeampaan. Vallanhimo on sokaissut valtaapitävien mielen.
– Kumarran syvää kiitollisuutta tuntien isoisäni ja hänen perheensä sekä vanhempieni muiston edessä. Heitä en unohda koskaan – he ovat ajatuksissani aina läsnä.
– Kun katselen tämän päivän maailman tapahtumia, tuntuu siltä, että olemme etääntyneet kristinuskostamme, sen perimmäisestä sanomasta. Mieleeni tulevat Vapahtajamme sanat: ”Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille”. Jos ihmiset noudattaisivat Vapahtajamme kehotusta, maailma näyttäisi tänä päivänä sangen toisenlaiselta! Aika on rajaton, mutta päivämme eivät – käyttäkäämme rajallista aikaamme toisten ihmisten huomioonottamiseen.
Pääkuva ylhäällä: Professori Alexander Marschan sai Pyhän Karitsan Ritarikunnan 1. luokan komentajamerkin piispa Sergein kädestä Uspenskin katedraalissa – vieläpä pääsiäisenä. Tapauksen kunniaksi otettiin yhteiskuva Marina-vaimon kanssa.
– Uspenskin katedraali on ollut minulle aivan lapsuudesta saakka hyvin rakas. Katedraalilla on aina ollut erityinen paikka sydämessäni, ja lapsuuteni muistot liittyvät suuriin kirkollisiin juhlapäiviin siellä. Silmieni edessä näen vanhempani, sukulaiseni ja ystäväni seisomassa vakituisiksi muodostuneilla paikoillaan kirkossa.