Kevättalven päivät pitenevät, ja kohta ovelle kolkuttaa jo suuri paasto. Joensuulainen Irma Aikonen miettii paastoon sopivia ruokalajeja jo useita viikkoja ennen sen alkua. Hän käy läpi valtavaa reseptiarkistoaan ja muistelee, miten kutakin ohjetta kannattaa soveltaa.
– On helpompi paastota, kun on valmistautunut ajatuksen tasolla, hän kertoo.
Oikeastaan valmistautuminen alkaa jo kesällä, kun ensimmäiset mansikat kypsyvät. Satokaudella Irma pakastaakin valtavat määrät erilaisia marjoja ja sieniä: tatteja, rouskuja, kantarelleja, suppilovahveroita. Niitä hän myös kuivaa, suolaa ja pikkelöi. Marjoista syntyvät kiisselit ja muut jälkiruuat, ja sienistä saa melkein mitä vain.
Irma Aikonen on ollut jo muutaman vuoden eläkkeellä päivätyöstään Ortodoksisen seminaarin emäntänä. Siinä hän ruokki parhaimmillaan nelisenkymmentä opiskelijaa viitenä päivänä viikossa.
Seminaarilaisille päivän kohokohta oli Irman valmistama päivällinen kello 16. Salaattipöytä notkui ja ruokalajeja oli useita.
Makuelämyksiä myös kommentoitiin paikan hengen mukaisesti ja suoraan sydämestä: ”Havilan maan kultaa” (katso 1. Moos. 2:10-12) tai ”tätä enkelitkin syövät.”
Pöydästä oli hyvä lähteä kirkkoon ehtoopalvelukseen. Irman maineen tunsivat myös läntisen teologian opiskelijat, joista yksi kiteyttikin sen osuvasti: eeppinen.
Pizzassa kulki raja
Seminaarilla pakastimia oli viisi. Irma itse poimi ja osti marjoja, ja sienten keruussa auttoivat paikan johtaja isä Mikko Sidoroff ja kiinteistönhoitaja Markku Hirvonen. Lihavarastot Irma käytti viimeistä nokaretta myöten suuren paaston valmistusviikkojen aikana.
Suuren viikon lisäksi ensimmäistä paastoviikkoa vietettiin seminaarilla tiukasti, ja tarjolla oli vain kasvisruokia. Irma panosti ruuan upeaan esillepanoon. Kasvisten runsas värimaailma hehkui salaattipöydässä ja koristeellisissa kasvisasetelmissa.
Myös lämpimät ruuat olivat näyttäviä. Hiljattain eräs entinen opiskelija muisteli Irmalle, miten kaunista kaikki oli.
– Ihminen syö myös silmillään. Halusin, että paasto alkaisi iloisella mielellä.
Jotkut opiskelijoista eivät koko paaston aikana koskeneet esimerkiksi kalaan, vaikka sitä sai toisesta paastoviikosta alkaen. Irma muistaa opiskelijan, joka söi vain leipää, maidotonta porkkanalaatikkoa ja oliiveja. Kaikkien toiveet Irma koetti toteuttaa parhaansa mukaan.
– Sitä varten minut oli palkattu.
Yhtä ruokalajia hän ei suostunut tekemään, vaikka varsinkin pojat olivat sitä vailla: pizzaa.
– Pizza ei ole paastoruokaa, sillä siinä on paljon juustoa. Toki huomasin, että roskiksessa pizzalaatikoiden määrä kasvoi suuren paaston aikana. En silti tehnyt sitä.
Muuan aikuisopiskelija oli kotona tottunut ottamaan vodkaryypyn borssikeiton kanssa, mutta paaston aikana se ei tietenkään käynyt päinsä. Jääkylmästä, lasin huurruttavasta viinatilkasta tuli melkein pakkomielle, kuten paaston aikana joskus käy, mutta kun ei niin ei.
– Opiskelija muisteli mielitekoaan silmät sikkaralla vielä vuosien jälkeen, Irma naurahtaa.
Repsahduksista ei lannistuta
Seminaarilaisille suuri paasto oli yhteinen matka kohti pääsiäistä. Tunnelma ruokasalissa oli seesteinen ja ryhmähenki parhaimmillaan. Korkeista ikkunoista tulvi keväisten iltapäivien hiljalleen rohkaistuva valo.
– Oli ihana fiilis. Väki oli täysillä mukana, Irma muistelee.
Ruuasta tuli paljon palautetta. Etenkin kasvissyöjät ylistivät seminaaria paaston ajan paratiisiksi.
Osalla opiskelijoista oli jo lapsia, joten syömässä kävi myös lapsiperheitä. Vanhemmat olivat kiitollisia, kun kaikki saivat istua valmiiseen paastoruokapöytään.
Lasten kanssa paastoavia Irma kannustaa suunnittelemaan ruokalistaa ennakolta. Lapset pitävät etenkin pastaruuista – chilipasta oli myös seminaarilaisten paastosuosikki.
Maustaminen on tärkeää, mutta vaatii opettelua. Jauhelihan voi korvata vegaanisella vaihtoehdolla kuten härkiksellä.
– Lapsille kuitenkin riittää, että luopuu jostakin, vaikka kekseistä ja karamelleista. Muuten kannustan syömään tavallista, monipuolista ruokaa.
Leivän päälle on kauppojen valikoimissa tarjolla erilaisia paastoon sopivia tahnoja ja vegejuustoja. Seminaarin aamupalapöydän Irma varusti graavikalalla. Ja vaikka kuinka yrittäisi paastota, yhdelle jos toisellekin sattui repsahduksia.
– Silloin ei pidä masentua eikä lyödä hanskoja tiskiin. Seuraavana päivänä jatketaan paremmalla menestyksellä.
Suurin osa seminaarin asukkaista oli nuoria, joten pääsiäisyöhön liittyi toistuva ilmiö: syntyi uusia, seurustelevia pareja. Irma oli seminaarilaisten äitihahmo, jolle moni uskoutui. Niinpä suuren paaston loppumetreillä keittiön ovella kuhistiin.
– Minulta tiedusteltiin, että ’onko se katsonut minua? Onko se kysynyt minusta mitään’?’ Aika moni romansseista johti avioliittoon saakka.
Leivinuuni oli ihmeiden lähde
Irma oppi paastoruuat jo lapsuudenkodissaan. Vanhemmista kumpikin oli ortodokseja, isä Soanlahelta ja äiti Liperistä. Nelilapsinen perhe asui Liperissä maatilalla, joka oli ruuan suhteen lähes omavarainen.
Tilalla oli lehmiä, kanoja ja jouluksi teurastettiin sika. Äiti huolehti, että suureen paastoon mennessä kaikki lihat oli syöty. Isä pyysi Pyhäselästä kalaa ympäri vuoden, ja leivinuunissa syntyivät ohra- ja riisipuurot sekä kasvispadat. Usein syötiin myös vellejä.
– Nykyisen kasvissosekeiton kantaäiti oli perunavelli.
Paaston aikana äiti paistoi myös lanttu- ja peruna-sipulikukkoa sekä tietysti erilaisia piirakoita. Lasten suosikkiruokia olivat sieniperunapaistos ja karjalainen kidžukeitto. Siihen tuli vettä, sipulia, kuivattuja ahvenia, suolaa ja ohraryynejä. Ahvenet äiti oli kuivannut leivinuunissa. Lasipurkissa ne säilyivät pitkään.
– Uunipaahto antoi keitolle oman makunsa. Kyllä se oli hyvää!
Jälkiruuaksi valmistettiin kiisseleitä ja marjapuuroja. Isän herkku oli karjalainen kaurakiisseli. Välipalaksi syötiin esimerkiksi lanttusupikkaita tai puolukkapöperöä, jota lapset osasivat tehdä itsekin: 2 desilitraan puolukkasurvosta sekoitettiin 1,5 desiä sokeria ja yksi desi ruisjauhoja. Tunnin turvotus, ja valmista tuli.
– Kun muistelen näitä, oivallan itsekin, miten rikas paastoruokaperinne oli! Irma huudahtaa.
Suurta paastoa vietettiin muutenkin pieteetillä. Sen aikana lapset eivät saaneet käydä naapurustossa leikkimässä. Virpomaan mentiin mummien, tätien, setien ja kummien luo, mutta palkka saatiin vasta pääsiäisenä.
Television katselua ja radion kuuntelua rajoitettiin, mutta joka sunnuntai kuunneltiin jumalanpalvelukset, myös luterilaiset. Kirkkoon ei aina päästy, koska perheessä ei ollut autoa.
Suurella viikolla äiti järjesti hiljaisia leikkejä. Hän puhalsi kananmunia tyhjiksi, ja lapset maalasivat niitä vesiväreillä pajunoksiin pujotettaviksi.
Madekeitto on Irman suosikki
Seminaarilla Irma Aikonen ei juuri lapsuutensa paastoruokia valmistanut, mutta kotona kyllä. Hän asuu kahdestaan luterilaisen puolisonsa kanssa.
Omaan pöytään Irma valmistaa usein kalaa. Hän tuntee paljon kalastajia, joten raaka-aine on taatusti tuoretta. Patoihin päätyy muikkua, kuhaa, siikaa, ahvenfileetä. Lahnaa hän savustaa itse.
– Ehdoton suosikkini on madekeitto, kevään herkku, Irma sanoo.
Madekausi jatkuu maaliskuulle, joten keittoa hän ehtii nauttia vielä paaston aikanakin. Irma laittaa siihen maidon sijasta tilkan kaurakermaa. Lihan ja juuston hän jättää pois. Herkut syntyvät marjoista.
Irma on sitä mieltä, että itse kunkin on hyvä paastota sillä tavalla kuin pystyy.
– Ei niin, että sekopäisenä paastoaa ja lopulta ajattelee vain ruokaa. Jos pitää jatkuvasti miettiä, mitä voi syödä, ei ehdi rukoilla. Sellainen ei ole paaston tarkoitus. Elämää voi muuttaa muutenkin kuin ruokavalion avulla.
Kirjoittaja on teologian maisteri, joka on asunut ja opiskellut Ortodoksisella seminaarilla.
Ruokaohjeet:
Chili con vege
½ dl rypsiöljyä
2 sipulia kuutioina
3 hienonnettua valkosipulin kynttä
2 rkl tomaattipyreetä
1 tomaatti pieninä kuutioina
1 chili pieninä kuutioina
1 tl valkopippurijauhetta
1 tl tacomausteseosta
½ tl cayennepippuria
½ tl mustapippurirouhetta
suolaa
300 g vegaaneja filesuikaleita
2 dl kypsiä kidneypapuja
1 tlk tomaattimurskaa
vettä
Kiehauta sipulia ja mausteet öljyssä. Lisää fileesuikaleet ja jatka sekoittamista. Lisää tomaattimurska, tomaatti, chilikuutiot ja pavut. Hauduta ainekset kypsiksi. Lisää tarvittaessa vettä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Anna tekeytyä vähän aikaa. Nauti riisin kanssa.
Suuren viikon paastokeitto
3 rkl rypsiöljyä
2 sipulia kuutioina
2 porkkanaa kuutioina
4 perunaa kuutioina
1 sellerin varsi pilkottuna
1 kukkakaali lohkoina
2 dl pakasteherneitä
1½ vettä
kasvisliemikuutio
¼ tl valkopippurijauhetta
3 dl vegaanista ruokakermaa
Kuullota öljyssä sipuli, porkkana, peruna ja selleri. Lisää vesi ja mausteet. Keitä 10 minuuttia ja lisää kukkakaali ja herneet. Keitä kasvikset napakan kypsiksi ja lisää kerma. Anna tekeytyä vähän aikaa.
Marjacrumble
1 kg marjasekoitusta
1½ dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
Sekoita aineet keskenään ja laita ne uunivuokaan.
Crumble
8 dl kaurahiutaleita
1 tl vaniljasokeria
½ tl suolaa
4 rkl kookosöljyä
5 dl kookoshiutaleita
Sekoita aineet ja ripottele seos marjojen päälle. Paista 180 asteessa
noin puoli tuntia. Varo polttamasta kuorrutetta. Tarjoa lämpimänä kylmän,
vegaanisen vaniljakastikkeen kanssa.
Pääkuva ylhäällä: Irma Aikonen ehti luotsata Ortodoksisen seminaarin 26 suuren paaston läpi. Paastoruokaa valmistaessaan hän nauttii kasvisten väreistä ja muodoista.