– On tapahtunut todella paljon lyhyessä ajassa. Olen saanut aloittaa unelmieni työssä, isä Peter Schiel sanoo.
Vielä vuoden alussa isä Peter eli maallikkona Saksassa.
– Vuosi sitten en olisi uskonut, että mitään tällaista voisi tapahtua minulle. Minäkin välillä kysyin Jumalalta, miksi Hän antoi minun opiskella niin monia asioita, olinhan teologian maisteri – ja en pystykään toteuttamaan niitä ja hyödyntämään työssäni ja arjessani.
Matka tähän tehtävään on ollut pitkä.
– Jumala aloitti jotakin hyvin varhain, ja se oli minulle luonnollista. Ja kun Jumala aloittaa jotakin, Hän myös jatkaa. Tulin ensin uskoon. Ja sitten Jumala kutsui minut ortodoksiseen kirkkoon. Ja nyt asiat jatkuvat. Jatkuvat Jumalan armossa.
Peter Schiel on alkujaan kotoisin saksalaisesta pikkukaupungista, joka sijaitsee Hampurin eteläpuolella. Hän kasvoi heti kolmikielisessä ympäristössä, sillä hänen isänsä on saksalainen ja äiti suomalainen, ja heillä on sukulaisia myös Yhdysvalloissa.
– Kielet saapuivat kotiimme jo aivan elämäni alkuvaiheissa. Ja ne vaikuttivat suuresti maailmaani. Ymmärsin, että on olemassa paljon muutakin kuin saksan kieli.
Monikulttuurisessa ympäristössä kasvanut Peter Schiel löysi uskon 20 vuoden iässä.
– Sain uskon sydämeeni luterilaisessa ympäristössä Saksassa. 1990-luvulla ymmärsin, että Jeesus Kristus on pelastaja. Luin Raamattua ja rukoilin. Siitä kaikki alkoi.
Valamon luostarista tie ortodoksiksi
Luterilaisuus ja suomalaiset juuret toivat nuorelle miehelle lisää motivaatiota lopulta muuttaa Suomeen.
– Turistina vierailin myös Valamon luostarissa vuonna 2007. Siellä ymmärsin, että täällä on jotakin. Se oli hyvin henkilökohtainen kohtaaminen Jumalan kanssa liturgiassa. Sitä ei voi loogisesti selittää. Ymmärsin, että täällä ortodoksisessa kirkossa on Kristuksen pelastuksen kokonaisuus. Tunsin Kirkon ykseyden ja täyteyden.
Peter Schiel asui tuolloin Espoossa.
– Huomasin, että aivan kävelymatkan päässä kotoani Tapiolassa on Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkko. Siellä kohtasin ihania ihmisiä. Halusin halata heitä, enkä olisi halunnut lopettaa halaamista. Olin välittömästi yhdessä monikulttuurisimmista ortodoksisista yhteisöistä. Kahvipöydässä puhuttiin kymmeniä kieliä, myös saksaa. Oli selvää, että olin löytänyt hengellisen kotini.
Pian Peter Shiel löysi itsensä laulamasta ortodoksisessa kuorossa.
– Tapiolan kirkon kanttori Petri Hakonen etsii aina uusia laulajia kuoronsa riveihin, ja niin hän pyysi minuakin näytiksi laulamaan. Lauloin saksankielisen jouluveisun, ja näin, kuinka isä Petrin silmät syttyivät. Olinkin tenori, ja juuri se ääni, joka kuorosta oli puuttunut. Ja niin rupesin laulamaan kuorossa. Ja se oli elämäni kauneinta aikaa. Pääsin kuoron kanssa esiintymään ympäri Helsinkiä monissa pyhäköissämme ja praasniekoissa. Siitä alkoi ortodoksinen matkani. Mikä rakkauden, yhteisöllisyyden ja ystävyyden määrää!
Peter liittyi kirkkoon neljätoista vuotta sitten. Silloin myös alkoi hänen matkansa ortodoksiseen kansainväliseen maailmaan ja lopulta teologian opintojen pariin Thessalonikissa Kreikassa ja Joensuussa Itä-Suomen yliopistossa.
– Rupesin lukemaan kirjoja rukouksesta ja kirkkoisien tekstejä. Sain pian tietää, että on Essexin luostari ja Athosvuori. Lähdin samantien Essexiin viikoksi. Huomasin, että on olemassa suuri ortodoksinen maailma. Se on hyvin lähellä. Ja sinne on helppoa mennä.
Unelmamatka Athosvuorelle toteutui lopulta vuonna 2009, ja sinne matka kulki Thessalonikin kautta.
– Huomasin sattumalta siellä teologisen tiedekunnan. Halusin heti opiskella siellä. Ensin minun oli kuitenkin opiskeltava nykykreikkaa. Ihmeellistä kyllä, läpäisin parin vuoden kuluttua pääsykokeen ja vuosina 2011–2015 opiskelin teologian kandidaatiksi Thessalonikin yliopistossa Kreikassa.
Teologian opiskeleminen oli Schielin mukaan hyvin jännittävää aikaa.
– Tiesin koko ajan, että juuri tätä haluan opiskella. En vielä silloin ajatellut töitä ja sitä, tulisiko minusta joskus pappi. Kysyin kuitenkin itseltäni jo tuolloin, voisinko kuvitella itseni pappina. Vastasin jo silloin kysymykseen myöntävästi.
Maisteriksi Schiel opiskeli Itä-Suomen yliopistossa. Pro gradu -tutkielma vei Peterin ulkomaille Albaniaan, sillä gradu käsitteli Albanian ortodoksista kirkkoa ja sen suhteita Albanian muslimeihin.
– Se oli suorastaan mieltä räjäyttävä kokemus. Nähdä se kaikki; kuinka Albanian ortodoksinen kirkko on noussut raunioista vain muutamassa vuosikymmenessä. Albania oli kommunismin aikaan maailman ateistisin maa. Kirkon uudelleenrakentajilla oli niin paljon uskoa, että se jättää sanattomaksi. Opin heiltä paljon.
Diakoniatyöntekijänä Saksassa
Vastavalmistuneelle teologian maisterille ei löytynytkään heti sopivia töitä Suomesta, joten Peter hakeutui takaisin kotimaahansa Saksaan ja löysi pian Saksan luterilaisesta seurakunnasta diakoniatyöntekijän tehtävän.
– Pääsin tekemään töitä pakolaisten ja maahanmuuttajien parissa. Työni painopiste siirtyi vähitellen yhä enemmän nuorisotyöhön. Viime keväänä huomasin, että tarvitsen lisäkoulutusta, jotta voin tehdä töitä nuorten pakolaisten parissa. Minulla oli kyllä opettajan pätevyys, mutta ei sosiaalityössä vaadittavaa osaamista.
Pian Peter hankki itselleen verkko-opinnoissa sosiaaliohjaajan pätevyyden.
Korona-aikaan Peter Schiel joutui olemaan visusti Saksassa. Viime kesänä pitkän tauon jälkeen paluu Suomeen iski suoraan sydämeen.
– Tapasin ystäviä Espoossa ja Valamon luostarissa. Ymmärsin, että kaikki, mitä rakastan ja mitä Jumala on antanut minulle, on kotikirkossani, joka on Suomen ortodoksinen kirkko.
Koti-ikävän myllertäessä viime vuoden syksynä Schiel huomasi sattumoisin Suomen ortodoksisen kirkon sivuilla ilmoituksen monikulttuurisen papin toimesta..
Peter Schiel yllättyi, kun hänet nostettiin ehdokkaaksi pois jääneen ehdokkaan tilalle, ja että pian hänet kutsuttiin koejumalanpalveluksiin Helsinkiin.
– Olin onnellinen, että sain jälleen tavata ystäviäni. Ja sillä matkalla ymmärsin, että tarvitsen Suomen ortodoksista kirkkoa. Silloin päätin, että muutan takaisin Suomeen, kävipä haastattelussa ja työn kanssa kuinka tahansa. Laivani saapui valtuuston kokousta edeltävänä päivänä. Seuraavana päivänä minut valittiin unelmieni työhön, monikulttuurisesta seurakuntatyöstä vastaavan papin toimeen.
Peter Schiel hiljenee vieläkin muistellessaan hetkeä, jolloin hänen valintansa julkistettiin 2. maaliskuuta.
Peter Schiel ei kuitenkaan näe, että hänen asemansa olisi suuresti muuttunut kirkossa papiksi vihkimisen myötä.
– Meillä on erilaisia tehtäviä, mutta olemme kaikki samassa kirkossa. Olemme kaikki Kristuksen ruumiin osia. Päätin jo ennalta, että palaan Suomeen. Olin valmistautunut siihen, että laulan jälleen kuorossa. Voisin keittää kahvia, leipoa keksejä, juhlia pääsiäistä ja helluntaita – tai tulla papiksi, jos Kirkko niin päättää. Minulle se kaikki on saman arvoista. Meillä on erilaisia tehtäviä, mutta olemme osa samaa Kirkkoa ja meidän päämäärämme on yhteinen.
Kirkko kutsui Peterin papin tehtävään. Maallikon edessä oli lukusia vihkimyksiä. Viikon sisällä hänet vihittiin lukijaksi, alidiakoniksi, diakoniksi ja lopulta 19. maaliskuuta papiksi.
– Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Monilla elämäni alueilla. Tämä oli elämäni muutoksen aikaa. Tein siirron. Sain uuden työn, uuden tehtävän, opin ja tapasin kymmeniä uusia ihmisiä. Tietysti kaikki tämä on liikaa. Ensimmäinen virallinen työpäiväni oli Lasaruksen lauantaina. Ensimmäinen työviikkoni oli suuri viikko, sitten alkoi pääsiäisen aika. Ja minun pitäisi kuitenkin myös nukkua, syödä. Kaikkea on siis liikaa, mutta ei se mitään. Jos ei ole rakkautta, ei ole mitään. Luemme sen koko ajan Kirkossa. Niinpä, Jumala on istuttanut sydämeeni rakkautta.
Parhaillaan isä Peter keskittyy liturgiikan oppimiseen. Äskettäin hän myös toimitti liturgian ensimmäistä kertaa yksin, ilman diakonia tai alttariapulaista. Vaikka isä Peter huomasi pystyvänsä siihen, samalla hän huomasi, kuinka tärkeän panoksen antaa jokainen kanssapalvelija.
– Pappina palveleminen – sen oppimiseen menee vuosia. Tarvitsen vielä aikaa. Haluan tehdä tätä työtä monia, monia vuosia. Haluan olla pappi monille eri monikulttuurisille yhteisöille. Olen tavannut kreikkalaisen yhteisön ja arabiankielisen yhteisön sekä palvellut seurakuntamme ruotsin- ja englanninkielisissä palveluksissa. Pääsin palvelemaan koululaisliturgiassa. Nyt odotan, että pääsen vierailemaan seurakuntamme kesäleirillä. Kaikkea on niin paljon. Minulla on jo ollut konfliktia eri tapaamisten ja päivämäärien välillä, sillä välillä on vaikea saada kaikki mahtumaan kalenteriini.
Ensimmäisen pääsiäisensä pappina Peter Schiel sai viettää tutussa ympäristössä Tapiolan ortodoksisessa kirkossa. Entä minkä reseptin isä Peter antaa Kirkon syntymäpäiväjuhlaan, helluntaihin?
– Suurin ilo on viettää juhlaa yhdessä.
Isä Peter myös tiivistää teologian ja uskomme mielellään yhteen sanaan:
– Isohali. Se on hyppy omalta mukavuusalueelta. Se merkitsee, että ylitämme meitä mahdollisesti erottavat konfliktit, tulemme yhteen. Välitämme toisistamme. Kaikkein tärkeintä todella on rakkaus.