Valamon luostariin on tullut kuuliaisuusveljiä normaalia enemmän viime vuoden aikana. Tulijat ovat osaksi uusia kuuliaisuusveljiä ja osaksi luostarista lähteneitä ja nyt takaisin palanneita kuuliaisuusveljiä. Arkkimandriitta Mikael arvelee, että koronapandemialla saattaa olla osaltaan vaikutusta ilmiöön sikäli, että se on pysäyttänyt monet perimmäisten asioiden äärelle.
Kuuliaisuusveljellä on edessään pitkä tie munkiksi, ja munkkeudessa on kaikkiaan neljä eri astetta. Jotta tulija voi asettua kokeilemaan luostarielämää, on hänen täytettävä tiettyjä edellytyksiä, jotta sopeutuminen luostariin onnistuisi. Tällä hetkellä Valamon veljestö koostuu 15 jäsenestä. Veljestön keski-ikä on 45 vuotta.
Kilvoitteluelämä on työn, rukouksen ja levon vuorottelua. Usein kuulee kysyttävän, mikä saa nuoren ihmisen hakeutumaan luostariin, sivuun maailman elämästä.
Aamun Koitto toteutti tämän harvinaisen kuuliaisuusveljien haastattelun luostarin igumeni Sergein siunauksella. Haastattelu tapahtui nimettömänä siten, että arkkimandriitta Mikael toimi kysymysten ja vastausten välittäjänä. Kuuliaisuusveljet saivat jättää kysymyksen myös vastaamatta, ellei juuri kyseinen aihe herättänyt ajatuksia. Tästä syystä kaikki kuuliaisuusveljet eivät ole vastanneet jokaiseen kysymykseen. Haastatellut kuuliaisuusveljet olivat olleet luostarissa alle kuukaudesta kahteen ja puoleen vuoteen. Kuuliaisuusveli A oli ollut luostarissa haastattelun aikaan alle kuukauden, kuuliaisuusveli B pari kuukautta ja kuuliaisuusveli C kaksi ja puoli vuotta.
Milloin aloit harkita kuuliaisuusveljeksi hakeutumista – tunnistatko jokin tietyn sysäyksen?
Kuuliaisuusveli A:
”Harkinta kuuliaisuusveljeksi hakeutumisesta on hautunut mielessä pitkän aikaa. Useamman vuoden. Mitään erityistä hetkeä tai sysäystä en muista, mikä olisi ajatuksen takana. Uskon Jumalan johdatukseen asiassa ja nyt oli vain otollinen hetki asian toteuttamiseksi.”
Kuuliaisuusveli B:
”Prosessi on edennyt vuosien varrella pikkuhiljaa, ei ole mitään tiettyä hetkeä.”
Kuuliaisuusveli C:
”Se tapahtui vuosi ennen luostariin tuloani. Minulla oli vielä vuosi opiskelua jäljellä tutkinnossani yliopistossa. Lukiessani ortodoksisesta uskosta ja luostariperinteestä, luin Valamon luostarista internetissä. Otin pian yhteyttä sähköpostilla luostarin johtajaan, arkkimandriitta Sergeihin ja kerroin haluni muuttaa luostariin. Vierailin sen jälkeen luostarissa käydessäni lomalla Suomessa, ja päätimme yhdessä igumenin kanssa, että muuttaisin heti valmistuttuani. Pidän itseäni erottamattomasti suomalaisena ja koska Suomessa on vain yksi miesluostari, harkitsin vakavasti vain Valamoa enkä muita vaihtoehtoja maailmalla, kuten esimerkiksi Athos-vuorta Kreikassa, mikä kuitenkin kiinnosti minua silloin."
”Suurimmat vaikutukset minulle oli hengellisen kirjallisuuden lukeminen, rukous ja omaan hengelliseen elämään syventyminen. Ymmärsin hyvin pian tahtoessani edistyä kilvoittelussa, että luostarissa avautuu suurempi mahdollisuus kilvoitella vapaana sitoumuksista käytännön murheisiin ja huoliin, samalla kun luostari tarjoaa elatuksen lisäksi mielekästä yhteisöllistä työtä ja elämää. Luostarissa on kaikki ihmiselle tarpeellinen ja siksi se kykenee antamaan tilaa rajattomalle sisäiselle kasvulle.”
Oliko päätös lopulta helppo vai vaikea? Millaisia asioita puntaroit päätöstä tehdessäsi?
Kuuliaisuusveli A:
”Päätös ei ollut helppo. Ei maailmasta noin vain irtaannuta luostariin. Olen kuitenkin aina tuntenut itseni kotoisaksi luostarissa. Ensimmäisen kerran kävin luostarissa oman isäni kanssa 1980-luvulla. Tämän jälkeen olen vieraillut, ollut erilaisilla kursseilla Valamon opistolla sekä ollut talkoolaisena luostarissa."
Kuuliaisuusveli B:
”Päätös oli loppujen lopuksi helppo.”
Kuuliaisuusveli C:
”Päätös ei ollut minulle erityisen vaikea tehdä käytännössä, koska olin elämäntilanteessa, jossa sopi uuteen paikkaan muuttaminen. Olisin muutenkin harkinnut opiskelujen jatkamista toisaalla ja elämän aloittamista tai jatkamista toisessa paikassa. Luostariin muuttaessa minulla oli joitain itselleni vaikeita kiusauksia, joita vastaan edelleen kamppailen täällä."
"Luostariin muuttaessani puntaroin sitä, miten kiusauksia vastaan tulisi taistella. Se on myös sama asia, mikä minua veti luostariin: tahto päästä vapaaksi. Se, mikä kiusaa luostarissa, on yksin ja selvästi havaittavissa, mutta maailmassa niitä on joukoittain ja ne ovat kaikkialla lähes jatkuvasti läsnä. On suoranainen ihme, että maailma edes pyörii kaiken sen keskellä. Viime ajat näyttänevät, miten hauras elämä suuressa yhteiskunnassa on."
Miten perheesi tai muut läheisesi ovat suhtautuneet siihen, että lähdit luostariin?
Kuuliaisuusveli A:
”Läheiseni ja läheiset ystäväni ovat suhtautuneet hyvin luostariin lähtöön. En ole saanut negatiivista palautetta sellaisilta jolle, olen asiasta kertonut. Tärkeintä itselleni oli saada elossa olevan äitini siunaus asialle. Isäni on jo tuonilmaisissa, ja jos hän eläisi, niin uskoisin hänenkin ymmärtävän ja hyväksyvän asian"
"Yksi vanha ystäväni katkaisi välit juuri ennen lähtöäni tänne, mutta hän on edelleen rukouksissani ja välien katkaiseminen lienee hänelle olevan jonkinlaista ajatuksen hidasta sulattelua. Hänen reaktiolleen en itse juurikaan voi tehdä mitään.”
Kuuliaisuusveli B:
”Läheiset ovat suhtautuneet asiaan ymmärtävästi. Työmaailmassa kertoessani asiasta huomasin muutamien ihmisten olevan jopa kateellisia valitsemastani ratkaisusta.”
Kuuliaisuusveli C:
”Perheeni ja etenkin vanhempani ovat suhtautuneet hyväksyvästi, vaikka eivät aina ymmärräkään valintaani. Tulen suuresta perheestä, jossa jokaisella on oma paikka maailmassa, eikä yhden muuttoa luostariin erityisesti oudoksuta.”
Millaisia muistat ensi tunnelmiesi olleen, kun aloitit elämän luostarissa?
Kuuliaisuusveli B:
”Ensitunnelma oli seesteinen rauha, joka on säilynyt, vaikka eteen on tullut paljonkin tehtäviä.”
Mikä on parasta luostarielämässä?
Kuuliaisuusveli A:
”Parasta luostarielämässä on ehdottomasti Jumalanpalveluselämä. On etuoikeutettu, kun pääsee joka päivä palveluksiin. Päivä ei tahdo lähteä käyntiin ilman aamupalvelusta ja päivälle on hyvä saada päätös ehtoopalveluksesta.”
Kuuliaisuusveli B:
”Kokonaisuus.”
Kuuliaisuusveli C:
”Mahdollisuus kilvoitteluun samanmielisten kanssa jokaisen yhteisesti valitsemassa paikassa. Luostarikilvoittelijoita sitoo paikka ja päätös elää samassa paikassa toisten kanssa riippumatta henkilöiden luonteista, jotka ovat tehneet saman päätöksen. Me kasvamme yhdessä, vaikka meillä olisikin näennäisiä erimielisyyksiä asioista, kenties juuri siksi. ”
Mikä on vaikeinta luostarielämässä?
Kuuliaisuusveli A:
”Olen aika sopeutuvainen ja nöyräluonteinen, joten ylitsepääsemättömiä asioita ei ole vielä ainakaan tullut eteen.”
Kuuliaisuusveli C:
”Pysyä aitona omalle alkuperäiselle innolleen luostarikilvoitteluun.”
Oletko edes hetkittäin katunut valintaasi?
Kuuliaisuusveli A:
”En ole katunut valintaani. Miksi olisin? Heikot hetket ovat varmaan edessä kun paasto alkaa.”
Kuuliaisuusveli B:
”En ole katunut.”
Kuuliaisuusveli C:
”En kadu valintaani. Jos katuisin valintaani, se merkitsisi, että pitäisin valintaani huonona. Meidät on kutsuttu katumaan syntejä, ei vakaita päätöksiä."
"Eräästä pappismunkista on tullut minulle hyvin tärkeä. Ilman hänen tukeaan elämä luostarissa olisi ollut monin verroin haastavampaa. Heikkoina hetkinä mietin ongelmaa ja ratkaisua hartaasti. Vasta sitten toimin, kysyn, ja lopulta odotan saavani vastauksen tavalla tai toisella. Siinä voi mennä pitkään, mutta vastaus yleensä kuitenkin tulee ja se usein vaatii oman mielensä muuttamista sekä nöyrtymistä.”
Kaipaatko ”maailmasta” jotakin?
Kuuliaisuusveli A:
”En mitään erityistä.”
Kuuliaisuusveli B:
”Tällä hetkellä en kaipaa.”
Kuuliaisuusveli C:
”Herra lupaa maailmasta luopumisesta munkille monin verroin enemmän kuin mitä maailma voi tarjota. Kaipaan useita asioita maailmassa, mutta en sillä tavalla, että haluaisin ne omakseni ja tavoittelisin niitä erityisesti. Pyrin hyväksymään sen tosiasian, että ne eivät tule olemaan minun, ja että niistä on luovuttava. Kaipaan edelleen ystäviä, perhettä, lemmikkejä, omaa taloa ja omia maita, omistamista, harrastuksia, kaikenlaista. Odotan kuitenkin, että saamme jotain vielä enemmän ja suurempaa. Tavalla tai toisella, ne kaikki korvataan. Luostarissa meillä on myös paljon hyviä ja tärkeitä yhteyksiä ja ihmissuhteita. Samoin kaikki muu on luostarissa yhteistä, ja siten olemme tavattoman rikkaita.”
Mitä odotat elämältäsi? Onko sinulla haaveita, vai ”saako” kuuliaisuusveli/munkki haaveilla?
Kuuliaisuusveli A:
”Miksi ei saisi haaveilla? Sehän kuuluu ihmisen perusluonteeseen. Olen kuitenkin mitättömän elämäni aikana oppinut sen, että täytyy mennä päivä kerrallaan, elää sitä täysillä ja katsoa mitä eteen tulee."
"Meidän elämämme on Jumalan tahdon varassa, ja siihen emme juuri voi itse vaikuttaa.”
Kuuliaisuusveli B:
”Odotan toimimista yhteisten asioiden parissa ja luostariyhteisön eteen.”
Kuuliaisuusveli C:
”Kuuliaisuusveljenä pyrin täyttämään luostarikilvoituksen lupauksia ja niiden saavuttaminen on myös haaveeni. Niissä on elämän lähde. Kuuliaisuusveljen tehtävänä on mallintaa omassa elämässään omien kykyjensä mukaan munkin elämää ennen kuin vihkiytyy siihen.”
Millaisia hengellisiä asioita olet aivan erityisesti pohtinut?
Kuuliaisuusveli A:
”Useat hengelliset asiat ovat mietityttäneet. Itse näen kirkkomme mysteerit osaksi hengellistä elämää. Aina tulee uutta asiaa eteen mysteereissä ja aluksi niiden ymmärtäminen oli vaikeaa, mutta kun kehittää hengellistä elämäänsä niin oppii ne tuntemaan ja ymmärtämään niitä paremmin.”
Kuuliaisuusveli B:
”Olen lukenut paljon kirkkoisien tekstejä ja sitä kautta onkin ollut paljon pohdittavaa.”'
Millaisia neuvoja antaisit henkilölle, joka harkitsee kuuliaisuusveljeksi hakeutumista?
Kuuliaisuusveli A:
”Kotiasiat kannattaa olla kunnossa ja hetken mielijohteesta ei kannata hakeutua kuuliaisuusveljeksi.”
Kuuliaisuusveli C:
”Suosittelen olemaan rehellinen itselleen ja tutkimaan tarkoituksiaan mahdollisimman läpinäkyvästi. Ei pitäisi pelätä vastata myös vaikeisiin kysymyksiin, kun on tekemässä isoja koko elämän kestäviä päätöksiä. Itsestään voi joutua karsimaan monia ei-toivottuja puolia, joista ei tahtoisi kuitenkaan luopua tai kokee sen liian vaikeaksi, omaksuakseen luostarielämänmuodon. Sellaiseen tahtoon ja muutokseen johtaa nöyryys ja sydämen kovuuden heltyminen."
"Herra on luvannut auttaa kilvoittelevia. Pyhien esimerkki osoittaa, että se on mahdollista heille, jotka uskovat muutoksen mahdollisuuteen ja tukeutuvat Herraan. Monet opettajat yrittävät auttaa maailmassa sadoilla eriävillä opeilla, mutta he ovat voimattomia muuttamaan mitään pysyvästi. Jumalalla on voima vaikuttaa ja ilman Hänen apuaan me emme etene.”
Paras neuvo tai ohje, jonka olet itse saanut – ja kuka sen antoi ja missä tilanteessa?
Kuuliaisuusveli A:
”Luostari ei ole vankila.” (tuntematon)
Kuuliaisuusveli C:
”Usko ensin ja tutki vasta sen jälkeen. Vastaukset useisiin vaikeisiin kysymyksiin löytyy vasta osoitettua vilpittömää hyvää uskoa. Näin opettaa pyhä Augustinus. Usko tulee ennen ihmismielen järkeä.”
Kerro jokin hengellinen elämys tai hassu tapaus kuuliaisuusveljen taipaleeltasi, joka on jäänyt mieleesi.
Kuuliaisuusveli B:
”Hienoimpia hetkiä on ponomarina mennä aamuviideltä lähes pimeään kirkkoon aloittamaan aamun palvelusten valmistelut.”
Kuuliaisuusveli C:
”Kenties jotakuta saattaa huvittaa tämä: en ole pitänyt itseäni erityisen suosittuna naisten joukossa. Luostariin muutettuani olen saanut useampia huomionosoituksia vastakkaisen sukupuolen edustajilta. Niitä en olisi enää kaivannut tänne muutettuani. Yksi heistä olisi voinut olla ´unelmieni kumppani´, jos sellaista olisin etsinyt. Pidän tätä toki sielunvihollisen juonena, mutta toisaalta se on myös jokseenkin koomista."