Oulun ortodoksisen seurakunnan jäsen Kaija Reiman sai keväällä 2020 idean: mitä jos yhdistäisi pitkäaikaisen nukkekotiharrastuksen seurakunnalliseen vapaaehtoistyöhön? Eipä aikaakaan, kun tekeillä oli miniatyyrikopio Kemissä sijaitsevasta kotikirkosta. Kaveriksi puuhaan ryhtyi toinen kemiläinen, Oulun seurakunnanvaltuuston jäsen Maija Hakala.
– Minulla ei ollut nukkekotien rakentamisesta aiempaa kokemusta ja ehkä hyvä niin. Urakka olikin paljon vaativampi kuin etukäteen osasin ajatella, kertoo Hakala.
Kirkon oli tarkoitus valmistua jo syksyksi, mutta rakennushankkeeseen otettiin lopulta peräti vuoden aikalisä.
– Halusimme lahjoittaa kirkon opetuskäyttöön esimerkiksi lapsikerhon tapaamisiin. Kun korona-aika laittoi kerhotoiminnan jäihin, huomasimme, että meillä olikin yhtäkkiä mukavasti lisäaikaa rakentamiseen. Tänä syksynä kirkko saatiin viimein niin valmiiksi, että se voitiin esitellä leikkimisen asiantuntijoille.
Kirkonrakentajat itsekin opin tiellä
Ennen leikkiä piti kuitenkin tehdä paljon töitä. Ihan aluksi otettiin tarkasteluun kirkon piirustukset ja pino valokuvia. Pienemmät yksityiskohdat ja esineet mitattiin paikan päällä. Lopuksi kaikki mitat muunnettiin mittakaavaan 1:18.
Kirkkoa tuli tarkasteltua paitsi mittojen, myös merkitysten näkökulmasta.
– Monien yksityiskohtien symboliikka ja merkitys avautui meille aivan uudella tavalla. Esimerkiksi Golgatan ristin tutkailu opetti itselleni paljon uutta, kertoo Maija.
Kokonaisuuden suunnittelussa pidettiin myös koko ajan mielessä, että valmiin kirkon tulisi toimia mahdollisimman hyvin nimenomaan opetuskäytössä.
– Oli tärkeää saada kirkkoon esimerkiksi juhlaikonisarja, joka tuo kaikki kirkkovuoden 12 suurta juhlaa esiin.
Suunnitteluvaiheen jälkeen edessä oli sorminäppäryyttä kysynyt rakennustyö. Kätevien käsien lisäksi projektissa tarvittiin aimo annos kekseliäisyyttä.
– Joitakin yksittäisiä esineitä löytyi lähes valmiina nukkekotituotteita myyvistä liikkeistä. Esimerkiksi kattokruunut valmistuivat tuunaamalla valmiita miniatyyrivalaisimia kristalleilla vähän näyttävämpään kuosiin. Kellotornin soitettavana kellona on puolestaan Valamon luostarista hankittu karhunkarkotin. Kirkkosalin matot ja käspaikat ovat Kaijan käsialaa.
Ikonit on valokuvattu, tulostettu ja liimattu ohuelle koivuvanerille. Lopuksi reunat on käsitelty maalilla.
– Kuninkaan ovet on valmistettu kuparilangasta juottamalla. Ne on viimeistelty kultamaalilla ja lopuksi niihin kiinnitettiin vielä ikonit.
Vaikeinta oli loppujen lopuksi ratkaista se, missä järjestyksessä rakentamisessa kannattaa edetä.
– Usein kävi niin, että kun oli ensin kiinnitetty rakenteita tukevasti kiinni, niin sitten vasta huomasi, että jotain muuta olisi pitänyt tehdä ensin, koska jälkeenpäin lisääminen oli hankalaa, tai jopa mahdotonta. Lampukoitten kanssa tulikin kilvoiteltua oikein urakalla!
Leikin asiantuntijat apuna kehitystyössä
Syksyn mittaan, kun seurakunnan toiminta on vilkastunut, pikkukirkkoon ovat päässeet tutustumaan niin isommat kuin pienemmätkin kirkossa kävijät. Nuoret kirkkoleikin asiantuntijat ovat onnistuneet löytämään valmiin työn haavoittuvat kohdat, ja antaneet näin arvokasta tietoa jatkokehitystä ajatellen.
– Nyt tiedämme, että osa pikkuesineistä – esimerkiksi kirkon pikkuruiset tuohukset – täytyy tehdä jatkossa vahvemmasta materiaalista, kertoo Maija.
Kaija on valmistamassa kirkkoon lisää nukkekansaa. Seurakuntalaisten pystyssä pysymisessä on vielä joitakin ongelmia, mutta niihinkin etsitään jo aktiivisesti ratkaisua.
– Tätä on ollut ilo tehdä. Toivomme, että kirkosta on pitkäaikaista iloa nuorimpien seurakuntalaisten opetustyössä.
Pääkuva ylhäällä: Maija Hakala (vas.) ja Kaija Reiman saivat hiukan kilvoitellakin nukkekotikirkkonsa parissa.