Ortodoksipappi_Nemanjan_pappisvihkimys
Arki & ihmiset

Kun Jumala kutsui, isä Nemanja mietti, onko tarpeeksi hurskas

Isä Nemanja Balčin uskoo, että Jumalan mielestä vasta nyt oli oikea aika pappeudelle.
| Teksti: Maria Ojanen | Kuva: Pentti Potkonen

Teologian maisteri Nemanja Balčin on nyt Taipaleen seurakunnan pappi, isä Nemanja. Vaikka pappeus oli ollut ajatuksissa teologian opiskeluajoista lähtien, hän uskoo, että Jumalan mielestä vasta nyt oli oikea aika pappeudelle.

Isä Nemanja kertoo pohtineensa paljon sitä, onko hänestä papiksi. 

"Epäilin omia kykyjäni, kun hain opiskelemaan teologiaa. Sitä ajattelee helposti, että papin tulisi olla vaikka erityisen hurskas", isä Nemanja miettii.

Teologian opiskelu tuntui kuitenkin kutsumukselta - vielä vahvemmin sen jälkeen, kun hän oli opiskellut vuoden elektroniikka-alaa, joka ei tuntunut omalta.

"Rippi-isäni kannusti opiskelemaan teologiaa omista epäilyksistäni huolimatta. Nyt ymmärrän, että tässäkin oli kyse Jumalan tahdosta ja johdatuksesta, ei omasta halustani."

Armeija-aikanaan isä Nemanja toimi hetken varusmiespappina, ja teologian maisteriksi valmistuttuaan hän työskenteli 12 vuotta Tampereen seurakunnan nuorisotoimenohjaajana.

"Jumala näki, että olen valmis"

Pappisvihkimys oli pitkään odotettu ja iloinen asia.

"Jumala näki, että nyt olen valmis astumaan pappeuteen, ja olen siitä onnellinen. Koen, että olen saanut valmistautua tätä varten 12 vuoden ajan. Pappeus ei ole omien haaveiden toteuttamista vaan sitä, että on valmis palvelemaan seurakuntaa."

Myös isä Nemanjan puoliso Elisa ja muu perhe ovat onnellisia ja ylpeitä uuden papin puolesta. Perheen tuki onkin papille hyvin tärkeä, ja ilman sitä pappina toimiminen olisi mahdotonta. Perheen ei tarvitse tarkoittaa pelkästään puolisoa ja lapsia. Joillekin papeille esimerkiksi luostariyhteisö on perhe. 

Ortodoksipappi_isä_Nemanja_vaimoineen_kirkossa
Elisa ja Nemanja Balčin.

Luostarit ovat isä Nemanjalle tärkeitä paikkoja jo nuoruusvuosilta Serbiasta, jossa hän kävi paljon luostarikirkkojen jumalanpalveluksissa. Siellä luostareiden pyhäköt ovat usein myös seurakuntien kirkkoja.

"Serbiassa on tavallista pyytää papeilta enemmän esirukouksia ja siunausta erilaisten asioiden puolesta kuin Suomessa. Balkanilaisessa kulttuurissa elää vahvana ajatus, että pappi on kokonaisvaltaisesti sekä sielun että ruumiin lääkäri. Suomessa ajatellaan usein jotenkin niin, että kirkolle kuuluu vain ihmisten hengellinen puoli", isä Nemanja vertaa.

"Pappeus ei ole omien haaveiden toteuttamista vaan sitä, että on valmis palvelemaan seurakuntaa."

Suomalaiset ortodoksit ajattelevat hänen mielestään liian usein, että kirkolliset asiat ovat muissa maissa paremmin. Sen sijaan meidän pitäisi ylpeinä muistaa omat juuremme ja kirkon yhteinen historia.

"Monet asiat ovat täällä hyvin, esimerkiksi kirkon selkeä lainsäädäntö ja hyvä järjestäytyminen helpottavat asioiden hoitamista. Mutta ortodoksit myös Suomessa kiinnittyvät osaksi maailmanlaajuista kirkkoa ja sen traditiota", isä Nemanja muistuttaa.

Oman uskonnon opetus on isä Nemanjalle tärkeä asia osittain siksi, että hän kasvoi Jugoslaviassa aikana, jolloin uskonnonopetusta ei annettu. 

"On hyvä, että oman uskonnon perusasiat opetetaan nimenomaan koulussa, jossa se on tasa-arvoista. Kaikkia asioita ei opita vain jumalanpalveluksista ja papin saarnoista. Lisäksi tarvitaan ymmärrystä myös muista uskonnoista."

Piispa antaa vasta vihitetylle papille pyhän Leivän diskoksella ja lausuu: "Ota tämä talletus ja varjele sitä Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemiseen asti, jolloin hän sen sinulta vaatii." Kuvassa vasemmalla Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni, Nemanja Balčin ja Valamon luostarin igumeni Sergei. Kuva: Pentti Potkonen

Pyhä Ksenia puhuttelee 

Perinne ja nykyisyys yhdistyvät myös kirkkomme pyhissä. Lähellä meidän aikaamme eläneiden ihmisten kanonisointi vahvistaa isä Nemanjan mielestä sitä ajatusta, että kirkon olemus synnyttää pyhiä. Erityisen iloinen hän on pyhien joukkoon hiljattain liitetystä Johannes Valamolaisesta. Myös Ksenia Pietarilainen on isä Nemanjalle tärkeä.

"Ksenia Pietarilaisessa kiteytyy kristillisen elämän ydin: uhrautuminen toisen ihmisen puolesta. Meidän voi olla vaikea ymmärtää hänen valintaansa elää Kristuksen tähden houkkana, mutta silti hänen tarinansa vetoaa ihmisiin", isä Nemanja sanoo.

Tämän huomaa esimerkiksi Pietarissa pyhän Ksenian haudalla, jonne pyhiinvaeltajat jonottavat jatkuvasti. Ollessaan vaihto-opiskelijana Pietarissa vuonna 2007 isä Nemanja vieraili haudalla usein.

"Jonotin muiden pyhiinvaeltajien mukana, vaikka useat kehottivat minua menemään jonon ohi, koska opiskelin teologiaa. En halunnut tehdä niin, sillä hurskaiden jonottajien keskellä tunsin, miten Jumalan armo välittyy ja tekee työtään."

Niinpä oli iloinen yllätys, kun piispa ilmoitti, että isä Nemanjan pappisvihkimys toimitettaisiin pyhän Ksenia Pietarilaisen muistopäivänä 24. tammikuuta.

Isä Nemanja on nyt liittynyt osaksi pappeuden pitkää ketjua, joka on alkanut Jeesuksesta ja jatkunut apostolien kautta nykypäivään. Juuret 2000 vuoden takana tuovat turvaa, eivätkä muutu vallitsevien trendien mukaan.