– Tulen joka aamu tänne herkuttelemaan, Raimo Snellman naurahtaa työhuoneellaan kulttuurikeskus Sofiassa Helsingissä. Aamiaisen Snellman toki syö kotonaan, mutta töissä hän herkuttelee silmillään – kultaa katselemalla – sillä Snellman on kultaajamestari.
Hän on ollut virallisesti eläkkeellä jo kymmenen vuotta, mutta työ omassa yrityksessä, Kultaus Oy Snellmanissa, jatkuu yhä. Reilut neljäkymmentä vuotta alalla ei ole himmentänyt hohtoa.
– Kun avaan työhuoneeni oven, minun täytyy aina hengähtää pari kertaa, kun näen kultaa. Sama reaktio tulee, kun menen hyvin tehdyn ikonostaasin eteen, Raimo Snellman toteaa.
Suomen ortodoksisten kirkkojen ikonostaasit Snellman tuntee hyvin, sillä hän on konservoinut niistä toistakymmentä. Esimerkiksi Ilomantsissa, Polvijärvellä, Tampereella ja Kuopiossa nautitaan hänen kätensä jäljestä.
Uspenskin katedraalin kupoleista osa on Snellmanin kultaamia. Tällä hetkellä yritystä työllistävät muun muassa Viron apostolinen ortodoksinen kirkko sekä useat Suomen valtion omistamat kohteet, joita Snellmanilla ei ole lupa yksilöidä.
Raimon lisäksi yrityksessä on mukana hänen sukulaispoikansa Mikko Snellman, jonka Raimo on kouluttanut alalle oppisopimuksella. Nyt Mikkokin on kultaajamestari.
– Lupasin Mikolle, että jos jaksat tehdä mestarintutkinnon, annan sinulle puolet valtakuntaa. Annoin 49 prosenttia. Minun jälkeeni Mikosta tulee täysi omistaja, Raimo kertoo.
Ikonostaasi vie yhteyteen pyhyyden kanssa
Kuopiolaissyntyinen Raimo Snellman päätyi kultaajaksi, koska ei kutsumukseltaan muuta voinut. Polku ei ollut aivan suora. Lukion jälkeen Snellman lähti Uumajaan opiskelemaan englannin kieltä ja sieltä Ruotsin valtion stipendillä yliopistoon Walesiin.
Serkkutyttö asui Lontoossa, ja sinne Raimokin matkusti usein viikonloppuisin. Hän kävi mielellään maineikkaiden huutokauppakamareiden näytöissä katsomassa hienoja esineitä. Monissa oli kultauksia. Sothebyltä jäivät mieleen vihreät jadeveistokset, joista riippui kultaisia ketjuja ja amuletteja.
– Se oli sellaista kauneuden ihannointia.
Kotimaassa Snellman jatkoi harrastusta ja löysi muun muassa ortodoksisten kirkkojen ikonostaasit. Ne olivat hienoja mutta huonosti kohdeltuja. Niille ei ollut hoitajaa, sillä kultaajien ammattikunta oli käytännössä kadonnut Suomesta. Museoviraston väki levitteli käsiään.
– Silloin päätin, että minun täytyy tehdä jotakin. Yliopisto jäi. Sain Kulttuurirahastolta apurahan ja lähdin silloiseen Leningradiin opiskelemaan kultausta. Siellä vanha taito oli tallella.
Pietarissa Snellman asui välillä jopa kuukauden. Suomessa hänellä oli jo perhe, ja hän reissasi väliä omalla autollaan. Elettiin 1980- ja 1990-lukujen vaihdetta, ja Snellmanin opiskeluaikana muun muassa Neuvostoliitto hajosi.
1991 Snellmanin opettaja, mestari Viktor Petrovitsh Slezin tuli vaimonsa ja poikansa kanssa Ilomantsiin. He olivat kaikki kultaajamestareita. Nelikko restauroi yhdessä Ilomantsin kirkon ikonostaasin leipäpalkalla. Snellman oppi alusta lähtien, miten restauroidaan.
– Näin, kun sammunut ikonostaasi palautetaan loistoonsa. Tuli mahtava tunne siitä, mitä ortodoksinen ikonostaasi parhaimmillaan on. Harmoninen taideteos, jonka edessä voi olla pyhää vastaanottavassa tilassa.
Petrovitshin ohjeista varsinkin yksi on jäänyt iäksi Snellmanin mieleen: kävele 20 metrin päähän kohteesta ja hengitä syvään. Jos näkyy liian kirkasta tai harmonian rikkovaa pintaa, mene korjaamaan. Kun sinulta pääsee ihastuksen huudahdus, työ on valmis.
Raimo Snellman ei itse ole ortodoksi, mutta hän on osallistunut usein palveluksiin ja on nähnyt, miten pyhäkköjen kauneus vaikuttaa ihmisiin.
– Kaikella kauniilla, mitä ortodoksisessa kirkossa on, on tarkoitus: rauhoittaa mieli. Kun kirkosta poistuu, on voimaantunut, kiitollinen olo, kiitollisempi kuin mennessä. Kaikki aistit tulee ruokittua.
Tekniikka sama kuin faraoiden aikana
Kesäkuisena päivänä Snellmanien työhuoneella Mikko tarttuu pensselimäiseen työkaluun, lekariin, ja hieraisee sillä poskeaan. Sitten hän ottaa vihkosta harjaksille ohuttakin ohuemman kultalehden. Ihosta irronnut rasva auttaa lehteä pysymään lekarilla - muuten se lennähtäisi helposti taivaan tuuliin.
Lekarilta Mikko asettelee lehdykän parimetrisen, teräksestä valmistetun ortodoksisen ristin pallomaiselle alaosalle, taputtelee sen varovasti kiinni ja lopuksi kiillottaa voimakkaammalla liikkeellä. Näin Tartossa sijaitsevaan Pyhän Aleksanterin kirkkoon lähtevä risti saa pikku hiljaa kultaisen pinnan. Ristejä kullataan pyhäkköön yhteensä yhdeksän, ja osan niistä Snellmanit ovat jo vieneet paikoilleen.
Ristin pinta on sivelty erikoispellavaöljyllä. Työtekniikka on ikivanha, sillä samalla tavalla kullattiin jo tuhat vuotta sitten. Snellmanien käyttämä kulta sen sijaan on peräisin Suomen Lapista.
Maailmanmarkkinoilla liikkuvan kullan alkuperä on osittain hämärä. Työolot köyhien maiden kaivoksissa eivät useinkaan kestä päivänvaloa. Teollinen kullankaivaminen tuhoaa luontoa joka paikassa.
Muutama vuosi sitten Raimo Snellman sai idean: mitä jos hän ostaisikin raaka-aineensa suoraan Tankavaaran kullanhuuhtojilta? Silloin hän voisi olla varma, että hänen käyttämänsä kulta on eettistä ja ekologista.
Snellmanit ostivat ensimmäisen kultakilonsa Lapista 2021. Kohta on taas aika lähteä Tankavaaraan ostoksille, nyt jo kolmannen kerran. Kullan he vievät Saksaan, jossa se sulatetaan, valssataan ja lyödään lehtikullaksi.
Esimerkiksi Viron ortodoksisten kirkkojen kunnostustöissä käytetään vain Lapin kultaa. Snellman toivoo, että mahdollisimman moni asiakas Suomessakin valitsisi sen, vaikka se on kalliimpaa kuin tavallinen kulta.
– Kultauksen hinnasta suurin osa muodostuu joka tapauksessa työn osuudesta. Eettinen kulta ei välttämättä nosta kokonaishintaa kovinkaan paljon.
Tunnustusta ammatin kehittämisestä
Ennen kuin kirkon kuparikupoli kullataan, vaaditaan ainakin seitsemän eri pohjustuskerrosta. Ensimmäiseksi ratkaistaan, miten kupari eristetään ilman rikiltä niin, ettei se oksidoidu. Tarkat työvaiheet ovat ammattisalaisuuksia.
– Jos en olisi lähtenyt Venäjälle oppiin, en pystyisi tähän. Sieltä on taito, Raimo Snellman toteaa.
Hänen ansiostaan Porvooseen saatiin aikanaan kultaajakoulutus. Snellmanin yrityksessä on vuosien varrella ollut myös neljä oppisopimuskoulutettavaa. Mestarinkirjan saa, kun on työskennellyt kymmenen vuotta ja tehnyt kaikki tarvittavat työnäytteet.
Snellmanin elämäntyö on saanut myös tunnustusta. Valtio palkitsi hänet täydellä taiteilijaeläkkeellä yhdeksän vuotta sitten. Se tuli ammatin herättämisestä henkiin ja opettamisesta sekä työn monipuolistamisesta. Snellmanit ovat tehneet kultauksia esimerkiksi useiden nimekkäiden taiteilijoiden töihin.
– Moottoripyöräkin on tullut kullattua ja golfpallo, Raimo Snellman lisää.
Nykyisin Snellmanit opettavat myös harrastajia. Kulttuurikeskus Sofian tarjonnasta löytyy pari kertaa vuodessa heidän pitämiään kultauskursseja. Kurssilla kullataan kaksi kipsistä valmistettua kasvoreliefiä.
– Ihmiset ovat aivan pyörryksissä ihastuksesta, kun saavat ne valmiiksi.
Pääkuva ylhäällä: Raimo Snellman kertoo, että millimetrin pinoon mahtuu jopa 10 000 kultalehteä.
Tulevan syksyn kultauskurssit järjestetään 28.– 29. syyskuuta sekä 16.–17. marraskuuta. Kurssit täyttyvät nopeasti, joten paikka kannattaa varata ajoissa. Lisätiedot: https://kultaus-snellman.fi/kurssit/.