”Perheeni pääsiäiseen kuuluu erityisesti pasha. Sitä täytyy olla ja sen valmistan aina, vaikka olisin pääsiäisen töissä”, Katrin Müürsepp kertoo.
Hän on työskennellyt 14 vuotta Turun yliopistollisen sairaalan päivystävän leikkaussalin instrumenttihoitajana. Pääsiäiselle sattuu työvuoro noin joka toinen tai kolmas vuosi.
Haastattelupyynnön saatuaan Müürsepp huomasi tulleensa ensimmäistä kertaa kunnolla miettineeksi kirkollisten juhlien ja työvuorojen suhdetta.
”Minulle on selvää, että kun osaamistani tarvitaan leikkaussalissa, niin en voi ajatella, että olisin pääsiäisenä mieluummin kirkossa. Siinä mielessä tämä on ammatinvalintakysymys”, hän sanoo.
Kyse ammatinvalinnasta
Emma Aronen on puolestaan tähän saakka viettänyt pääsiäistä usein kisamatkalla tai leirillä Pajulahden urheiluopistossa. Puolitoista vuotta sitten aktiiviurheilijan uransa päättäneen naisen lajina oli karate.
Nyt Aronen opiskelee lääketiedettä viimeistä vuotta ja pohtii parhaillaan, mille alalle erikoistuisi.
”Olen samaa mieltä kuin Katrin, että jos olen alalla, jolla on paljon päivystysvuoroja, niin pääsiäisen ja muiden juhlapyhien vieton on mentävä työn ehdoilla. Samasta asiasta oli kysymys myös urheillessani, eli osallistuin leireille ja kisoihin, oli pääsiäinen tai ei”, Aronen pohtii.
”Totta kai arvostan vapaa-aikaani, jolloin voin tehdä mitä haluan. Mutta kun olen uravalintani tehnyt, on sitten myöhemmin turha harmitella sitä, että olisin mieluummin pääsiäisenä kirkossa kuin töissä”, hän jatkaa.
Ortodoksi myös työroolissa
Vuorotyöläinen on toisinaan töissä myös muinakin juhlapyhinä, ja ajatukset ovat silloin tiiviisti tehtävässä työssä. Kotonakin on vaikea ajatella pääsiäisen juhlintaa, sillä yleensä seuraava työvuoro odottaa jo.
Instrumenttihoitajan työ on vaativaa, ja juuri siksi Müürsepp pitää siitä. Leikkaussalissa on oma työrooli, eikä silloin ehdi miettiä muuta. Toisaalta ortodoksi on ortodoksi myös työroolissaan.
”Teen aina kaiken voitavani potilaiden eteen, mutta Jumala auttaa minua siinä. Ajattelen, että jokaisen henki on Jumalan käsissä enkä ikinä mieti, että joku potilas ei selviä. Emme me voi sitä tietää.”
Molemmat naiset ovat liittynet ortodoksiseen kirkkoon aikuisiällä, mikä saa heidät pohtimaan pääsiäisen merkitystä eri kirkkokunnissa. Ortodoksinen käsitys pääsiäisestä tuntui vastaavan kummankin etsintöihin.
”Ennen ortodoksiseen kirkkoon liittymistäni törmäsin jatkuvasti siihen, että joulua pidetään juhlista tärkeimpänä. Minusta se oli outoa. Luterilaisen kirkon ajattelussa pääsiäinen jää jotenkin sivurooliin. Ydinsanoma tuntui olevan se, että Jeesus jää roikkumaan ristille”, Müürsepp puuskahtaa.
Ensimmäinen ortodoksinen pääsiäisyön palvelus oli suorastaan mystinen kokemus.
”Lauloin kuorossa ja kerubiveisun aikana tunsin, miten enkelit olivat läsnä. Sama tunne valtaa minut usein edelleenkin. Ei sitä pysty kunnolla selittämään.”
”Jos jonain vuonna pääsiäinen menee töissä, niin ehkä se on enemmän sitä, että missaa kivat juhlat ja yhteistä aikaa perheen kanssa. Kuitenkin ylösnousemuksen sanoma on siinä tärkeintä, ja meillä on mahdollisuus löytää se aina uudelleen”, Aronen kiteyttää.
Emma Aronen (kuvassa vas.) ja Katrin Müürsepp laulavat Turun kirkon kuorossa. Vuorotyön vuoksi kuorossa laulaminen pääsiäisyönä ei aina ole mahdollista.