Katja Lösösen Ristikanza-dokumenttiprojekti sai alkusysäyksensä negatiivisten tapahtumien jälkimainingeissa.
– Jouduin asiakkaan toimeksiannon yhteydessä karjalaisyhteisön nimissä toimivien kieliaktivistien maalittamaksi muutama vuosi sitten. Kuten on joutunut myös moni muu ortodoksikarjalaisen yhteisön jäsen – erityisesti me, jotka puolustamme ortodoksikarjalaista yhteisöä monikulttuurisena, monikielellisenä ja myös suomalaisena uskonnollisena vähemmistönä.
Lösösen mukaan kyseinen ”etnosentristä ja epäkarjalaista” ajatusmaailmaa edustava taho käyttää ortodoksikarjalaisen yhteisön ääntä yhteisön näkemyksistä välittämättä.
– Tästä aiheutuu monenlaisia ongelmia ja turhaa vastakkainasettelua monikansallisen ortodoksikarjalaisen yhteisön sisällä. Äänen väärinkäyttö johtaa myös monenlaisen misinformaation levittämiseen karjalaisten nimissä.
Esimerkkinä Lösönen mainitsee elokuisen Suomen Kalevala-kansalliseepoksen kokoajan, Elias Lönnrotin patsaan töhrimisen muun muassa kolonialisti-tekstillä. Teosta on ottanut vastuun Rushkiemustu-ryhmä, joka koostuu anonyymeista aktivisteista. He kertovat esi-isiensä olevan eri puolilta Karjalaa ja asuvansa eri kaupungeissa ympäri Suomea. Venäjä-asiantuntija, toimittaja Arja Paananen on analysoinut muun muassa Rushkiemustu-ryhmän toimintaa Ilta-Sanomissa.
– Ilmiö saa voimaa tiedon ja ymmärryksen puutteesta, joten tiedon lisääminen on Ristikanzan tärkein tehtävä. Suomenkarjalaisten suomalaisuus ei ole tullut ulkopuolelta, vaan me olemme aikoinaan tehneet yhteisönä valinnan, että haluamme kuulua Suomeen ja elää demokratiassa oman kansallisen vähemmistökirkon suojassa. Aktivistien retoriikassa rakennetaan suomalaisvastaisuutta luomalla vääristynyt kuva Suomesta ”pahana läntisenä” valtiona, joka on kolonialisoinut Karjalan.
Usko valtapelien välikappaleena
Niin ortodoksisuutta kuin karjalaisuutta yritetään nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa käyttää erilaisten valta- ja vaikuttamispyrkimysten välikappaleena. Esimerkiksi Moskovan patriarkka Kirill on kirkkonsa päämiehenä asettunut näkyvästi tukemaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa. Samalla Venäjä pyrkii horjuttamaan ”länttä” kylvämällä disinformaatiota, epäsopua ja hajaannusta myös maan rajojen ulkopuolella.
Suomessa ortodoksisuus ei ole automaattisesti yhtä kuin karjalaisuus tai karjalaiset sukujuuret. Silti yhä monet kirkon jäsenet kertovat ulkopuolisuuden kokemuksistaan, joista jotkut liittyvät siihen, että he eivät ole karjalaista syntyperää ja kokevat, että niin sanotut karjalaistaustaiset ”syntymäortodoksit” ovat ”oikeita” ortodokseja ja muut ”käännynnäisiä”. Tällainen ajatusmalli ei luonnollisestikaan ole Suomen ortodoksisen kirkon näkemys, vaan jokainen kirkon jäsen on yhtä arvokas.
Myöskään Lösönen ei näe sen paremmin ortodoksisuutta kuin karjalaisuuttakaan poissulkevana, vaan ennen kaikkea hyväksyvänä yhteisöllisyytenä. Hänestä niihin molempiin kuuluu vapaus ja oikeus tulla hyväksytyksi omana itsenään.
– On totta, että suku- ja pitäjäkeskeisiin ortodoksikarjalaisiin yhteisöihin sisälle pääseminen vaatii usein aikaa ja omatoimisuutta. Uskon kuitenkin, että ihmisten erilaisia näkökulmia ja kokemuksia avoimesti esiin tuomalla sekin helpottuu.
Ristikanza.fi-sivusto koostuu journalistisista sisällöistä, jossa erilaisista taustoista tulevat ortodoksiyhteisön jäsenet kertovat omasta suhteestaan historiaan, ortodoksisuuteen ja sen erilaisiin ilmenemismuotoihin arjessa.
– Haluan tuoda hyvin vahvasti esiin sen, että ortodoksikarjalaisuus on muuttunut aina, ja muuttuu koko ajan tälläkin hetkellä. Kyse ole ollut enää aikoihin vain etnisestä identiteetistä vaan enemmänkin yhteisön elämänkatsomuksesta, jossa tärkein elementti mielestäni on suvaitsevaisuus. Ortodoksikarjalaista kulttuuriperintöä ei olisi olemassa ilman yhteisöömme muualta tulleita jäseniä, joille karjalaisen kulttuuriperinnön edistäminen on sydämen asia.
Nuoret ovat ääriliikkeitä kiinnostava kohderyhmä
Lösönen on huolissaan etnosentrismistä eritoten nuorten osalta, jotka saattavat innokkuudessaan tai tietämättömyydessään olla alttiita ääritahojen vaikuttamisyrityksille. Disinformaatio, tosiasioiden vääristely ja suomalaisen yhteiskunnan ja sen jäsenten välisen yhtenäisyyden horjuttamispyrkimykset ovat suoraan Kremlin pelikirjasta.
– Toisaalta kyse on myös suomenkarjalaisuuteen ja yhteisömme historiaan liittyvän tiedon puutteesta. Venäjä ”kaiken takana” on nykyään helppo selitys. Olisi tärkeää, että nuoret löytäisivät tiensä ortodoksien yhteisön jäseniksi ja saisivat sieltä tukea, voimaa ja tietoa omista juuristaan. Se on parasta vastavoimaa ääriajattelua vastaan.
Omiin juuriin voi kiinnittyä terveellä tavalla muiden ihmisten kautta.
– Olen itsekin oppinut eniten omasta suvustani juttelemalla ihmisten kanssa eri puolilla Suomea – aina löytyy joku, joka on tuntenut vaikkapa jonkun sukulaisen, jota itse ei ole ehkä koskaan tavannut. Uskon, että myös nuoret hyötyisivät tällaisesta kollektiivisesta tiedon jakamisesta.
Juurettomuus ja paha olo altistavat
Nykyään vaikkapa sarafaaniin pukeutuminen tai itkuvirsien esittäminen voi poikia syytöksen kulttuurisesta omimisesta, mikäli sarafaanin kantaja tai itkijä ei ole karjalaistaustainen. Lösösen mukaan maalittajien perimmäisenä tavoitteena on vaikeuttaa kulttuuriperinnön parissa työskentelevien kansalaisjärjestöjen sekä yksittäisten tieteen- ja taiteentekijöiden toimintaa ja näin nävertää luottamusta demokratiaan.
– Ristikanzan aloittamisen myötä on paljastunut, että en ole ainoa maalittamisen kohteeksi joutunut, vaan uhreina on myös muita tutkijoita ja kansanperinteen harjoittajia. Aktivisteissa on paljon juuretonta porukkaa, joka kaipaa elämälleen syvempää merkitystä. Lisäksi on ”lahkolaisia”, jotka eivät kyseenalaista mitään, vaan hakevat omalle pahalle ololleen helppoja selityksiä ja syyllisiä. Jotkut haluavat päästä käyttämään valtaa eli rajoittamaan muita omalla ideologiallaan. Ainoa järjellinen tapa vastata vaikuttamisyrityksiin on tiedon lisääminen.
– Toisaalta on hienoa, että nuoret ovat kiinnostuneita omista juuristaan. Toivottavasti Ristikanza pystyisi auttamaan heitä suvaitsevan ja eteenpäin vievän ortodoksikarjalaisen identiteetin rakentamisessa.
Ristikanza-verkkosivustolta löytyy ihmisten omia tulkintoja kulttuuriperinnöstä, minkä lisäksi avataan tutkimustietoa ja historiaa esimerkkien kautta. Hankkeen antia voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa, mikä mahdollistaa myös keskustelun aiheen tiimoilta.
– Sivuston ilmapiiri ei ole minusta korostuneen kirkollinen tai tieteellinen, vaan pikemminkin hannukarpomainen, nauraa Lösönen.
Karpomaisuudella hän viittaa toimittaja Hannu Karpoon, joka lähestyi aiheita aktiiviurallaan hyvin kansanomaisella tavalla. Lösönen toivoo, että Ristikanzan jutuista välittyisivät lämminhenkisyys ja hierarkian mataluus tai jopa sen puuttuminen. Uutta materiaalia ilmestyy sivustolle keskimäärin kerran viikossa.
Pääkuva ylhäällä: Katja Lösönen harrastaa feresejä ja ompelee niitä käsin.