Haapajärveltä Nivalaan ei voi ajaa huomaamatta Kristuksen kirkastumisen kirkkoa Karvoskylässä. Kirkko näkyy jo kaukaa. Se houkuttelee pysähtymään. Niin moni myös tekee. Keskisellä Pohjanmaalla ortodoksinen risti on harvinainen näky.
Kirkko näkyy, mutta yhtä vahvasti näkyy myös pyhäkön ympärille kasvanut yhteisö. Pyhäsalmen, Haapajärven ja Nivalan ortodoksit eivät ole jääneet surkuttelemaan kotiseutunsa sijaintia laajan Kuopion seurakunnan laidalla. Aktiivisuudellaan he näyttävät esimerkkiä muulle seurakunnalle.
Liitokset ovat tuttuja
Tämän vuoden alusta alkaen Karvoskylän kirkko on ollut Kuopion seurakunnan läntisin pyhäkkö. Aikaisemmin Karvoskylä kuului Iisalmen seurakuntaan, joka yhdistyi Kuopion seurakunnan kanssa.
– Me olemme tottuneet liitoksiin. Pitkään alue kuului Vaasan seurakuntaan, mutta liitettiin 1950-luvun alussa perustettuun Kiuruveden seurakuntaan. Vuonna 2016 Kiuruveden seurakunta lakkautettiin ja meidät liitettiin Iisalmen seurakuntaan. Nyt olemme siis Kuopion seurakunnan jäseniä, sanoo Kristuksen kirkastumisen kirkon isännöitsijä Jarmo Pylkkönen.
Siirtyminen Iisalmen seurakuntaan merkitsi aikanaan myös hiippakunnan vaihtumista, Kiuruveden seurakunta kun kuului Oulun hiippakuntaan.
– Hallinto on kuitenkin vain hallintoa. Meille liitokset ovat näkyneet oikeastaan vain niin, että pappi on aina tullut kauempaa, Pylkkönen toteaa diplomaattisesti.
Oulu hiippakunta olisi luontevampi
Aivan samantekevää hallinnollinen jaotus ei silti ole. Pari vuotta sitten Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ja Oulun metropoliitta Elia tekivät kirkolliskokoukselle esityksen, että alueen kunnat olisi liitetty Oulun hiippakuntaan. Piispojen esitys perustui alueen ihmisten tahtoon. Kirkolliskokous ei kuitenkaan hyväksynyt esitystä.
Karvoskylän kirkon ympärille rakentunut yhteisö on huomannut, että asioita pystytään viemään eteenpäin myös isommassa seurakunnassa. Oma aktiivisuus ratkaisee hallinnossakin.
Nivalassa asuva Pylkkönen itse valittiin viime vuoden lopun seurakuntavaaleissa Kuopion seurakunnan valtuustoon. Valtuustossa vaikuttaa myös Pyhäsalmella asuva Irina Trifonova, joka vetää vuonna 2007 perustettua vireää Samovaarikerhoa.
Seurakunnanneuvostossa alueen ääntä pitää yllä nivalalainen Gennadi Ryda. Myös Nivalassa asuva Jaakko Luhtasela kuuluu Kuopion seurakunnan kiinteistölautakuntaan.
Oma pyhäkkö evakoille
Miksi Karvoskylään sitten aikanaan rakennettiin ortodoksinen kirkko?
Syy on sama kuin monella muullakin paikkakunnalla. Nivalaan ja erityisesti Karvoskylään asutettiin sodan jälkeen soanlahtelaisia evakkoja. Rajan taakse jäänyt Soanlahti oli kunta, jossa ei ollut omaa ortodoksista seurakuntaa. Suurin osa ortodokseista kuului Suistamon seurakuntaan, pienempi osa Korpiselän seurakuntaan.
Nivalaan kotiutuneet entiset soanlahtelaiset ortodoksit tarvitsivat oman pyhäkön ja sellainen saatiinkin, kun Vuokkiniemestä Vienan Karjalasta Nivalaan 1920-luvulla muuttanut Lipposen kauppiasperhe lahjoitti tontin. Vuonna 1961 valmistunut pyhäkkö oli viimeisiä jälleenrakennuskaudella valtion varoilla rakennettuja kirkkoja.
Ilmari Ahosen suunnitteleman pyhäkön vihki vuonna 1962 rukoushuoneeksi arkkipiispa Paavali. Kirkoksi rukoushuoneen vihki vuonna 2007 silloinen Oulun metropoliitta Panteleimon.
Läheskään kaikkien rukoilijoiden juuret eivät enää ole Soanlahdella tai muuallakaan Karjalassa. Ortodoksisuus kiinnostaa ja samalla seurakuntalaisten kirjo laajenee.
Venäjänkieliset maahanmuuttajat rikastuttavat toimintaa myös Nivalan seudulla. Tärkeänä maahanmuuttajien linkkinä on jo neljätoista vuotta toiminut Samovaarikerho.
– Kerhossa tehdään maahanmuuttajille tutuksi Suomen ortodoksista kirkkoa, mutta myös opitaan suomen kieltä. Kerholla on tärkeä rooli maahanmuuttajien kotouttamisessa, kertoo kerhoa koko sen toiminnan ajan vetänyt Irina Trofimova.
Eläköityneet isätkin toimittamassa
Kerho järjestää juhlia muun muassa Pyhän Nikolaoksen päivänä ja laskiaisena. Korona-aikana fyysiset kokoontumiset ovat jääneet vähemmälle, mutta yhteyttä on pidetty sosiaalisen median avulla. Samovaarikerholla on esimerkiksi omat Facebook-sivut.
Trofimova kiittelee entisen Kiuruveden seurakunnan viimeistä kirkkoherraa Antero Petsaloa, joka aikanaan oli ahkerasti mukana Samovaarikerhon kokoontumisissa.
Isä Antero ja toinen eläkeläinen eli isä Martti Hänninen Iisalmesta ovat silloin tällöin käyneet toimittamassa myös palveluksia Karvoskylässä.
Ihastusta on herättänyt Karvoskylän kirkossa laulava kuoro, jota vetää Olena Mihailova. Kuoro on syntynyt Nivalan kansalaisopistossa, jossa Mihailova opettaa kuorolaulua.
Pääkuvassa: Karvoskylän pyhäkköyhteisön voimaviisikko: Olena Mihailova (vas.), Jaakko Luhtasela, Eila Markkinen, Jarmo Pylkkönen ja Irina Trofimova.