Joensuun keskustassa, aivan Ortodoksisen seminaarin vieressä sijaitsevan ja verrattain modernin näköisen rakennuksen ulko-oven pielessä komeilee kuva hänen pyhyydestään, ekumeenisesta patriarkasta Bartolomeoksesta. Ovelta avautuvassa salissa toimii suosittu lounasravintola, ja seiniä koristavat ikonit. Tulija on saapunut Ortodoksiseen kulttuurikeskukseen. Täällä työskentelee myös teologiasta kaksi maisterintutkintoa suorittanut kulttuuriassistentti Eija Nuutinen.
Kulttuurikeskusta hallinnoi Ortodoksisen kulttuurin säätiö, jonka palveluksessa Nuutinen aloitti syyskuussa 2022.
– Työllistyin ensin kuusi kuukautta kestäneen työkokeilun kautta ja nyt toimin osa-aikaisena kulttuuriassistenttina säätiöllä, Nuutinen kertoo.
Hän kiteyttää vuonna 1981 perustetun säätiön toiminnan tarkoituksen ytimekkäästi.
– Säätiön tehtävänä on tuoda ortodoksista kulttuuria näkyväksi Pohjois-Karjalan alueella ja koko Suomessa. Kulttuurikeskusta markkinoimme käyntikohteena, jossa pääsee tutustumaan ortodoksisuuteen.
– Meillä on pieni kirjasto, joka on tutkijoiden käytössä. Kirjastolle tulee lahjoituksia, ja saimme äskettäin sinne erään edesmenneen papin jäämistöä – kirjallista aineistoa hänen elämästään, jota tutkijat voivat käyttää. Lisäksi esimerkiksi perinteisten ortodoksisten perinneruokien reseptiikka kiinnostaa.
Vierailijoiden kohtaaminen on mieluisa osa työtä
Viestintä ja näyttelytoiminta ovat iso osa Eija Nuutisen työtehtäviä.
– Tärkeimpänä tehtävänä tällä hetkellä on nettisivujen ja sosiaalisen median ylläpito. Isona tehtävänä oli viime vuoden loppupuolella uuden näyttelyn rakentaminen. Lisäksi opastan ryhmiä näyttelyissä.
Kulttuurikeskus toimii niin sanotussa Ortodoksisessa kulttuurikorttelissa, samalla tontilla seminaarin kanssa. Luonnollisesti seminaari ja sen toiminta kiinnostavat myös kulttuurikeskuksessa kävijöitä, ja seminaarin kirkko tarjoaa mahdollisuuden tutustua ortodoksiseen pyhäkköön.
– Minunkin työhöni kuuluvat opastukset seminaarin kirkossa.
Kulttuurikeskuksen kävijämäärien suhteen Nuutinen toivoo lisäystä, mutta on tyytyväinen siitä, kuinka kävijät ovat löytäneet uuden Seminaarielämää-näyttelyn.
– Enemmänkin voisi olla. Olen kuitenkin ilahtunut siitä, kuinka paljon ihmisiä oli käynyt uutta näyttelyä katsomassa, kun vieraskirjasta äsken katsoin.
Vierailijat ovatkin Nuutisen mukaan hänen työnsä suola. Työssä tarvitaankin laaja-alaista kirkon elämän ja itäisen teologian tuntemusta.
– Parasta työssä on ihmisten kohtaaminen. Opastuskierroksilla keskustellessa saa tuoda näkyviin omaa osaamista. Kysymyksiä tulee esimerkiksi kasteesta, eli kun evankelis-luterilaisessa kirkossa on käytössä valelukaste, niin miksi meillä lapsi upotetaan. Myös koko ortodoksinen kirkollinen elämä kiinnostaa, sillä se on valtakulttuurista poikkeavaa.
Varjopuolena työssä sen sijaan on työyhteisön puute ja tehtävän hyvin itsenäinen luonne.
– Joudun tekemään paljon yksin. Minulla ei ole tässä työyhteisöä, joten joudun pähkäilemään paljon yksin. Tietysti säätiön puheenjohtaja on tukena, mutta hänkään ei ole aina tavoitettavissa.
Naisteologeja voisi hyödyntää nykyistä enemmän
Nuutinen näkee teologisen koulutuksen olevan edellytys tehtävässä menestymiselle. Toisaalta hänen käymänsä teologian opinnot mielletään vielä nykyäänkin hyvin voimakkaasti papin tehtäviin valmistavina – ja se näkyy myös Nuutisen vastauksista.
– Työ vastaa koulutusta siltä osin, että tässä työssä teologista osaamista tarvitsee, koska kysymyksiä tulee paljon esimerkiksi siitä, miten seminaarilla ollaan ja toimitaan. Kun olen itse ollut siellä asumassa ja elämässä, niin osaan sitten kertoa.
– Mutta miltä osin se ei vastaa, niin siltä osin, että naiset eivät voi olla kirkossa töissä kuin kanttoreina ja opettajina, eli jumalanpalveluselämä tästä puuttuu. Seurakunnissa on ehkä jotain toimistotöitä. Ja sitten on järjestötöitä säätiöissä ja yhdistyksissä, eli se on kyllä aika rajoitettua.
Kysymykseen siitä, näkeekö Nuutinen kirkon haaskaavan resursseja, koska koulutetuille naisteologeille (teologin suuntautumisvaihtoehto) ei ole Suomen ortodoksisessa kirkossa juurikaan koulutusta vastaavia tehtäviä tarjolla, hän vastaa napakasti:
– Kyllä!
Sen sijaan viime aikoina vuolaasti velloneeseen keskusteluun naisten diakonivihkimyksistä hän suhtautuu neutraalisti.
– Itselleni ei ole henkilökohtaisesti ongelmaa siinä, että naiset eivät pääse alttariin tai diakonin tehtäviin. Jos naisdiakonit palautetaan, niin hyvä, mutta minulle se ei ole välttämätöntä.
Nuutinen kommentoi myös keskustelun luonnetta ja muiden odotuksia.
– Nykyään odotetaan, että jokaisella olisi asiasta joku selkeä mielipide, mutta itselläni ei ole.
Poikkeuksellinen opintokokonaisuus tarjoaa näköalapaikan
Kahden maisterintutkinnon yhdistelmä on harvinaisuus. Nuutinen tietää itsensä lisäksi vain yhden toisen vastaavanlaisen tutkintoparin suorittajan. Yhdistelmä antaakin loistavan perspektiivin vertailla itäisen ja läntisen teologian opiskelua. Nuutinen kiinnittää huomiota erityisesti siihen, kuinka paljon käytännön harjoittelua seminaari tarjoaa opintoihin.
– Isoin ero on se, että ortodoksisen teologian puolella kirkollisia harjoituksia on paljon enemmän. Läntisen teologian opinnoissa kirkollisia harjoituksia on pari viikkoa, kun taas ortodoksisen teologian opiskelijoilla niitä on päivittäin tai lähes päivittäin.
Itä-Suomen yliopistossa idän ja lännen kohtaamista pidetään esillä useilla tieteenaloilla. Nuutisen mukaan vähemmistökansankirkko tulee tutuksi myös toisen suuntauksen opiskelijoille.
Kirkon jäsenmäärä on ollut laskussa eritoten kirkosta eroamisen sekä syntyneiden ja kuolleiden välisen suhteen vuoksi. Tällä on olennaisia vaikutuksia kirkon mahdollisuuksiin toimia työnantajana. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kirkosta ja sen lähiyhteisöistä on poistunut tukitehtäviä, joissa toimivilta ei ole edellytetty kirkollisia vihkimyksiä. Kirkosta eroamisten myötä vähenevät myös verotulot. Tästä seuraa johtopäätös, että kirkon mahdollisuus työllistää tulevaisuudessa koulutettuja ja asiantuntevia naisia laskee, sillä seurakunnat joutuvat tiukentuvassa taloustilanteessa priorisoimaan papilliset tehtävät henkilöstöpolitiikassaan.
Eija Nuutinen
Koulutus: Teologian maisteri (läntinen teologia), teologian maisteri (ortodoksinen teologia) ja lisäksi psykologian ja kasvatustieteiden opintoja
Tehtävä: Kulttuuriassistentti
Harrastukset: Askartelu, vesijuoksu, lukeminen ja tietokonepelit
Parasta työssä: Ihmisten kohtaaminen
Parasta kirkollisessa elämässä: Liturgiat ja ehtoopalvelukset
Juttua on muokattu 10.4.2024 klo 16:12 poistamalla virheellinen kohta, joka koski aineettoman ja aineellisen ortodoksisen kulttuuriperinnön vaalimista.