– Tämmöisiä pääsiäismunaketjuja näin ensimmäisen kerran 80-luvulla Pyhän Vladimirin seminaarissa New Yorkissa. Esimerkiksi maatuska Juliana Schmemannilla oli upea koru. Siinä oli kaksi ketjua, ja se oli aivan täynnä pääsiäismunia. Vladimirin seminaarissa oli myös muita naisia ja opiskelijanaisia, joilla oli tällaiset pääsiäismunakorut, kertoo joensuulainen Jaana Pössi.
Juliana Schmemann teki pitkän ja menestyksekkään uran kielten opettajana erityisesti tyttökouluissa New Yorkissa, ja hänet tunnetaan lisäksi aktiivisesta työstään kirkon hyväksi. Myös hänen puolisonsa, rovasti Alexander Schmemann ansioitui kirkon palveluksessa.
Pössin koru on saanut alkunsa aviomieheltä saadusta lahjasta, mutta korun kerryttäminen voi alkaa myös muuten.
– Puolisoni Juha on ostanut ensimmäisen riipuksen lahjaksi. Jokaisella korulla on kuitenkin oma tarinansa, ja riipuksia voi ostaa joko puoliso tai itse. Perheenisä voi ostaa riipuksia myös tyttärilleen.
Pössin tapauksessa – kuten monen muunkin pääsiäiskorun käyttäjän – korussa olevien pääsiäismunien määrän on tarkoitus heijastella yhdessä vietettyjä vuosia.
– Tavoite olisi, että munia olisi yhtä monta kuin on avioliittovuosia yhdessä. Toki silloin, kun olimme nuoria, ei riipuksia hankittu ihan ensimmäisinä vuosina, mutta myöhemmin on hankittu sitten useampi.
Kyseessä on nimenomaan pääsiäiseen liittyvä perinne.
– Korun käyttö alkaa pääsiäisyönä, joten laitan korun kaulaani kirkkoon lähtiessä. Pidän sitä pääsiäisaikana jumalanpalveluksissa, juhlissa – ja töissäkin olen pitänyt. Pääsiäisajan jälkeen koru menee sitten kaappiin.
Koru tarvitsee vahvan ketjun
Mikäli aikoo yllättää tulevana pääsiäisenä puolisonsa, läheisensä tai itsensä ja aloittaa pääsiäiskorun rakentamisen, vinkkaa Pössi oikeanlaisen ketjun valinnan olevan keskeistä.
– Ketju on sellainen. johon kannattaa kiinnittää huomiota. Sen pitää kestää, jos munia kertyy enemmän. Minulla esimerkiksi on paksu ketju, jota on jo kerran jouduttu jatkamaan, kun munia on kertynyt. Ohut kultaketju voi kestää, jos munia on yksi tai muutama, mutta minullakin niitä on jo kolmisenkymmentä.
Koruun liitettäviä osasia Pössi suosittelee etsimään paitsi Valamon luostarin myymälästä, myös pääkaupunkiseudun kultasepänliikkeistä ja ulkomailta.
– Lampukka-myymälän aikaan pääsiäismunariipuksia oli siellä myynnissä, mutta Valamosta löytyy, ja ainakin Helsingin kultasepänliikkeistä. Myös Virosta niitä löytyy, jopa kauppahallista. Perinteisesti niitä on myyty Venäjällä kirkoissakin.
Koruissa käytettäväksi tarkoitettuja munia valmistetaan monissa eri väreissä ja erilaisin koristeluin. Pössillä ei ole korun suhteen erityistä keräilysuunnitelmaa, jos kohta riipusten värit voivat heijastella kantajansa mieltymyksiä.
– Riipuksia on kertynyt enimmäkseen siten kuin niitä on ollut saatavilla. Toki niissä näkyvät lempivärini: paljon punaista, violettia ja vihreää. Monesti käy niin, että kun kaupassa sattuu löytymään muutama kappale, niistä valitsee ne lempivärit.
Pössi kiinnityttää uuden riipuksen koruun kultasepällä pääsiäisen alla. Ammattilaisetkin usein ihastelevat korua tässä yhteydessä.
– Kultasepällä on aina tullut kommenttia, että "Vau, mikä koru!”
Vuodet tekevät korusta entistäkin arvokkaamman
Jokaiselle korun käyttäjälle tulee väistämättä eteen aika, kun korua ei enää ole itse käyttämässä tai voimien huvetessa tekee mieli antaa se uudelle kantajalleen. Pössi ei ole toistaiseksi juurikaan miettinyt korunsa kohtaloa jatkossa.
Kuitenkin kysymys saa Pössin miettimään korun merkitystä itselleen. Hetken pohdinnan jälkeen tulee selväksi se, että muistot vuosien varrelta tekevät korusta merkityksellisen.
– Kun on vuosikausia kerrytetty munia tuohon ketjuun, niin kyllä siitä on tullut aika tärkeä ja rakas koru. Muuten en ole varsinainen koruihminen, eli en juurikaan käytä koruja. Mutta tämä koru on aina pääsiäiskaudella käytössä, ja siihen liittyy niin paljon muistoja eri paikoista.
Keskustelun avaaja, joka johdattaa aiheen pääsiäiseen
Pitkään karttunut kokoelma pääsiäismunia tekee korusta väistämättä näyttävän. Monet ihastelevatkin Pössin ketjua.
– Aika paljon tulee kommentteja tyyliin "Oi, miten ihana, mistä olet saanut?”
Usein keskustelu kääntyy esineestä itse juhlaan ja sen sanomaan.
– Kirkon piirissä monet ehkä tietävät tästä perinteestä, mutta kun minulla on joskus ollut pääsiäiskoru työpaikalla, niin siitä on alkanut monta hyvää keskustelua. Sitä kautta pääsee puhumaan pääsiäisestä: kertomaan, mihin koru liittyy, ja miksi minulla on se.
Myös reaktiot tapaan, jonka mukaan korun riipuksia saadaan lahjaksi puolisolta, ovat arvostavia. Keskustelun jälkeen monelle jää asiasta positiivinen mielikuva.
– Ihmiset ihastelevat paitsi hienoa korua, myös kaunista perinnettä.