Arkkimandriitta Mikael on Valamon luostarin johtajan kiireistään huolimatta aktiivinen pastoraalisen työn tekijä. Tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet huomata, että hän tekee tätä työtä myös sosiaalisen median kautta. Omaa sosiaalisen median käyttöään hän luonnehtii suurelta osin tiedon jakamiseksi.
– Oma aktiivisuuteni painottuu pääosin tiedon välittämiseen: vastaan tai kommentoin, jos joku kysyy tai ihmettelee jotakin – tai esittää väitteen, joka ei pidä paikkaansa. Toisinaan saatan ajatella itsekseni, miksi sellainen, jonka tiedän olevan perillä asiasta, ei vastaa kysyjälle.
Isä Mikael tiedostaa oman asemansa tuomat haasteet ja riskitekijät sekä korostaa rooliaan tiedon jakajana.
– Pappina ja munkkina täytyy olla varsin varovainen. Ihan mitä tahansa ei kannata sanoa. Olen hyvin varovainen mielipiteiden esittämisessä.
Myös huomio voi synnyttää riippuvuutta
Etenkin ortodoksisia keskustelufoorumeita tai some-kanavia seuratessa ei voi olla huomaamatta, että luostareidemme nunnat ja munkit ovat melkein kuin ortodoksisen maailman ”rock-tähtiä”: peukkuja satelee, kun kilvoittelijat ovat esillä.
Millaisia vaaroja tällaisessa some- ja myös mediahuomiossa piilee luostarikilvoittelijan näkökulmasta? Onko esimerkiksi olemassa riski, että kilvoittelijan mieli alkaa huomaamatta liiaksi kiinnittyä maalliseen?
– On monenlaisia vaaroja, isä Mikael myöntää.
– Lähtökohtaisesti munkkius ja nunnuus on pyrkimystä vetäytymään maailmasta, ja some-aktiivisuudella voi olla päinvastainen vaikutus. Se voi toisaalta häiritä kyseisen henkilön itsensä hengellistä kehitystä, mutta vaarana voi olla myös, että munkkius tai nunnuus alkaa vetää joitain puoleensa vääristä syistä; (joku) havaitsee, että munkki tai nunna saa huomiota ja arvostusta, ja syntyy halu tulla munkiksi tai nunnaksi, jotta itsekin saisi huomiota ja arvostusta. Runsasta some-huomiota tai muun median huomiota saavalle munkille tai nunnalle siitä huomiosta voi myös syntyä samanlainen addiktoiva vaikutus kuin millä tahansa muulla addiktoivalla asialla.
Maailmalta saa "kadota" hetkeksi
Igumeni Mikael muistuttaa, että on tärkeää olla välillä tavoittamattomissa.
– Vaikka tällaisia vaaroja onkin, se ei tarkoita, etteikö sosiaalista mediaa voisi käyttää hyödyllisellä, varovaisella ja vastuullisella tavalla. Ennenkin munkit ja nunnat kirjoittivat kirjeitä, ja ihmisiä kävi tapaamassa heitä. Nykyään tuollaista toimintaa voi tapahtua myös sosiaalisessa mediassa. Kaikenlaiseen kommunikaatioon liittyy myös sellainen nykyajalle tyypillinen ilmiö, että odotetaan ja vaaditaan jatkuvaa tavoitettavissa olemista ja nopeaa reagointia. Näkisin, että munkeilla ja nunnilla on erityinen vastuu pyrkiä hidastamaan tuota kärrynpyörää. Niin oman hyvinvointinsa ja kilvoituksensa kannalta kuin myös muiden ihmisten opettamisen kannalta on varottava sellaista, että olisi aina tavoitettavissa tai että reagoisi aina kaikkiin yhteydenottoihin välittömästi. Entisinä aikoina kirjeen kulkeminen saattoi kestää viikkoja tai kuukausia.
Arkkimandriitan suhtautuminen somen käyttöön kirkollisena työvälineenä on varsin pragmaattinen, ja hän tarkastelee asiaa mahdollisuuksien kautta.
– Mielestäni sosiaalisen median voi nähdä välineenä, jonka kautta on mahdollista tehdä hyvää. Toki somessa – niin kuin monessa muussakin asiassa – on hyvät ja huonot puolensa. Somessa on mahdollisuus olla läsnä siellä, missä ihmiset viettävät aikaansa.
– Kaikenlaiseen kommunikaatioon liittyy myös sellainen nykyajalle tyypillinen ilmiö, että odotetaan ja vaaditaan jatkuvaa tavoitettavissa olemista ja nopeaa reagointia. Näkisin, että munkeilla ja nunnilla on erityinen vastuu pyrkiä hidastamaan tuota kärrynpyörää.
Tarkastelun kohteeksi pääsevät myös yhdistykset, joissa on perinteisesti kokoonnuttu keskustelemaan kiinnostavista asioista. Isä Mikael löytää samaa some-ryhmistä.
– Sosiaalisessa mediassa on eri ryhmiä ja foorumeja, joita ihmiset seuraavat. Kirkon piirissä on erilaisia yhdistyksiä, joiden aktiivisuus on hiipunut. Myös sosiaalisessa mediassa voi olla ihmisten sosiaalisen toiminnan piirejä, joissa voi tehdä paljon hyvää ja tavoittaa ihmisiä.
Luostarin johtajana isä Mikael kohtaa paljon kirkosta kiinnostuneita.
– Keskustellessani ortodoksisesta kirkosta kiinnostuneiden ihmisten kanssa käy monesti ilmi, että ensikontakti on tapahtunut somessa – tavalla tai toisella.
Esimerkkeinä isä Mikael mainitsee kiinnostavan videon tai päivityksen Instagramissa.
– Somella on tätä kautta myös lähetystyöllinen tehtävä. Siellä monet kokevat löytäneensä jotain, joka alkaa vetää puoleensa.
Igumeni pohtii kirkon ja ihmisten digitaalista kohtaamista, vaikka ei ole asiaa varsinaisesti analysoinut. Hän perääkin tietoa ja tutkimusta asiasta. Erityisen lämpimästi entinen analyytikko suhtautuu kvantitatiivisiin menetelmiin. Aihe saa hänet suorastaan innostumaan.
– Olisi mielenkiintoista, jos olisi olemassa dataa. Olen ollut aina innostunut kvantitatiivisista menetelmistä. Minusta on hienoa, jos on mahdollista tehdä laskelma, joka kertoo totuuden.
Oman some-toimintansa tavoittavuutta pohtiessaan hän uskoo olevansa tehokkaampi tiedonjakaja sosiaalisessa mediassa kuin esimerkiksi vastatessaan sähköpostilla lähetettyihin kysymyksiin.
– On hyvinkin paljon ihmisiä, jotka käyvät tykkäämässä [kommenteista], mutta ihan mikroskooppisen pieni osa ottaa muuten yhteyttä kulloiseenkin aiheeseen liittyen. Luultavasti ainakin ne, jotka tykkäävät kommenteistani, ovat myös lukeneet ne. Kaikki eivät toki reagoi mitenkään, vaikka ovat lukeneetkin.
Vahvan ja monipuolisen kielitaidon omaavana isä Mikaelilla on mahdollisuus seurata myös muiden paikalliskirkkojen ja ulkomaalaisten sisällöntuottajien toimintaa.
– Minusta tuntuu, että monelle video on helposti lähestyttävä some-sisältö.
Sen sijaan videon luonne kerronnan välineenä saa hänet mietteliääksi.
– Entisaikoina tarinoita kerrottiin nuotiolla, sitten joku keksi kirjoittaa ne musteella paperille ja sitten keksittiin kirjapainotaito. Ihmiset lukivat kirjoja, mutta nyt nykyajan teknologia on mahdollistanut jälleen "paluun" tarinankerrontaan: nyt kuunnellaan jotakuta, joka höpöttää videolla.
Vastaus kysymykseen videotuotannon lisäämiseen kirkossa on yksiselitteinen.
– Minusta tuntuu, että kannattaisi.
Isä Mikael ei kuitenkaan ole itse heittäytymässä varsinaiseksi some-persoonaksi, jos kohta hän on esiintynyt esimerkiksi Mamren tammistossa.
– Koska en ole videotuotannon asiantuntija, en osaa kertoa, miten video pitäisi toteuttaa. Aiheet voivat olla periaatteessa melkein mitä vain: kaikesta, mistä voidaan kirjoittaa kirjoja, voidaan tehdä myös videoita.
– Minusta video pitäisi kuitenkin toteuttaa luonnollisella tavalla; ikään kuin kertoja puhuisi katsojalle – eikä niin kuin minun Mamren tammisto -videoni, isä Mikael naurahtaa.
Myös laajempi keskustelu kirkon sosiaalisen median käytöstä ja digitaalisen opetuksen kehittämisestä olisi arkkimandriitan mukaan tervetullutta. Hän toivookin piispoilta johtajuutta asiassa.
– Olisi kirkollisesti ihanteellista, että piispat johtaisivat tässäkin asiassa kirkkoa. Piispat voisivat kutsua joukon kokoon. Esimerkiksi papiston koulutuspäivillä voisi olla aiheena kirkon opetus ja läsnäolo somessa. Voitaisiin järjestää myös muita keskustelutilaisuuksia tai seminaareja, jotka olisivat avoimia myös seurakuntalaisille.
Saavutettavuus on avainsana
Isä Mikael pitää tärkeänä, että ihmiset kokevat papin olevan saavutettavissa.
– Some tuo papin omalla tavallaan kansan keskuuteen. Edelleenkin jossain etelämmässä saattaa vaikkapa kreikkalainen kyläpappi istua kahvilassa ihmisten saatavilla. Some mahdollistaa papin läsnäolon toisella tavalla – siellä hän on esillä oman some-profiilinsa kautta.
– Ihmisille voi olla isompi kynnys mennä tapaamaan pappia virastoon tai hakeutua keskusteluun esimerkiksi kirkossa palveluksen jälkeen tai kirjoittaa sähköpostia. Siitä tulee ehkä vähän erilainen tunnelma, vaikka tietäisikin, että papille voi laittaa sähköpostia, soittaa tai mennä käymään virastossa. Sosiaalisessa mediassa pappi tulee profiilinsa kautta ehkä konkreettisemmin läsnä olevaksi.
Olipa kyse sitten kasvokkain kohtaamisesta tai sosiaalisesta mediasta, arkkimandriitta muistuttaa hyvästä käytöksestä ja kehottaa ajattelemaan, mitä on kirjoittamassa.
– On hyvä aina miettiä, voisinko sanoa tämän saman kasvotusten kuin mitä nyt ajattelin kirjoittaa. Ja jos kommentoi jotain ihmistä, joka ei itse ole kyseisessä keskustelussa mukana, on hyvä ymmärtää, että hän voi siitä huolimatta pystyä lukemaan, mitä hänestä kirjoitetaan.
Kirjoitushetkellä eletään suuren paaston aikaa. Isä Mikael muistuttaakin paaston lääkemäisestä luonteesta. Hengellistä paastoa ja silloin tällöin ilmiöiksi muodostuvia ”somepaastoja” ei kannata sekoittaa keskenään.
– Jos on havainnut ongelmia oman some-käyttäytymisensä suhteen, paaston aikana voi olla hyvä pidättäytyä sen (somen) käyttämisestä, jotta pääsisi terveemmälle pohjalle, mutta muuten se (some-paasto) ei ole tarpeen sen paremmin kuin täydellinen vaikenemiskilvoitus muutenkaan.
– On hyvä aina miettiä, voisinko sanoa tämän saman kasvotusten kuin mitä nyt ajattelin kirjoittaa.
Digitaalisen viestinnän ja somen ohella isä Mikael käyttää edelleen painettua sanaa tiedon levittämiseen. Esikoisteos Se on Herra!, on saanut hyvän vastaanoton.
– Ensimmäinen painos alkaa olla kohta jo loppuunmyyty. Uusi painos otetaan sitten, kun se loppuu.
– Lähes kaikki palaute on ollut positiivista; sen tyyppistä kirjaa on pidetty tarpeellisena. Ihmiset ovat kokeneet kirjan hengellisesti hyödylliseksi. Negatiivinen palaute liittyy oikeastaan siihen, että se on vähän liian kiireesti tehty: kirjaan on jäänyt kirjoitus- ja välimerkkivirheitä.
Esikoiskirjailija ei kuitenkaan aio jäädä laakereilleen lepäilemään, vaan uskaltaa paljastaa suunnitelmiaan pienen suostuttelun jälkeen.
– Minulla on kolme meneillään kirjaprojektia, ja ne ovat hyvin erilaisia kuin Se on Herra! -kirja. Lisäksi tekeillä olevat teokset ovat hyvin erilaisia keskenään, mutta kaikissa niissä on kuitenkin hengellinen aspekti. Yksi niistä on tietokirjamainen ja liittyy kirkkovuoteen: opas kirkkovuoteen eri näkökulmasta. Mitä palveluksissa tapahtuu ja millaisia erilaisia perinteitä liittyy mihinkin kohtaan kirkkovuotta. Se on ollut minulla suunnitelmissa kohta 20 vuotta.
– Sitten on kirja, joka on ollut tekeillä jo hyvin kauan aikaa. Tämän kirjan julkaisemiseen liittyy vielä enemmän epävarmuutta kuin Se on Herra! -kirjaan. Se on ehkä jonkinlaista runon ja proosan välimuotoa. Kolmas on historiallinen romaani, jossa on tarkoitus olla ortodoksinen hengellisyys mukana jossain määrin. Historiallisen romaanin osalta en ehkä tässä vaiheessa avaa näin julkisesti enempää. Sitten se käy ilmi, jos se joskus tulee valmiiksi.
Kuvituskuva ylhäällä: Igumeni Mikael siunaamassa Valamon kesälampaita 2022. Kuva: Grigorii Torkel
Juttuun on vaihdettu ja lisätty kuvituskuvia julkaisun jälkeen 9.4.2025 klo 09:10.