Helsingin ja koko Suomen arkkiipiispa Leo haluaa puhua kirkkokansalleen Suomen ortodoksien esipaimenena. Erityisesti hän haluaa nostaa esiin kirkkomme tulevaisuuden, joka on yhtä kuin lapset ja nuoret.
”Jotta voimme suojella lapsiamme, on tunnustettava kodin ja kotikasvatuksen merkitys. Kotikasvatuksen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Pahoinvoinnin siemenet kylvetään hyvin usein jo varhaislapsuudessa.”
Tähän liittyen Isä esipaimenen mielessä on ollut erityisesti Koskelan tragedia, jolloin teini-ikäiset surmasivat ikätoverinsa erittäin julmasti. Lapset ja nuoret jäävät liian usein vaille ohjausta, vanhempien läsnäoloa tai tarvitsemaansa psyykkistä apua.
Digiajan viestintäkeinot eivät korvaa vanhemman tai isovanhemman läsnäoloa, mutta toisaalta ne helpottavat yhteydenpitoa. Kesken työpäivän arkkipiispan puhelimeen saattaa kilahtaa ekaluokkalaisen Katariina-tyttärentyttären tekstiviesti. Ja se jos mikä ilahduttaa.
Siitä huolimatta yhteinen aika on tärkeintä.
Ole ylpeä uskostasi
Lasten kasvatus on siis konkreettinen teema myös Isä esipaimenen arjessa. Hän painottaakin uskonnollisen kasvatus- ja opetustyön tärkeyttä niin kodeissa kuin kouluissa. Vanhempien on näytettävä esimerkkiä, kuinka ortodoksista uskoa eletään todeksi joka ikinen päivä: kuinka toista tulee kunnioittaa, antaa lähimmäiselle anteeksi ja tukea häntä vaikeuksien keskellä.
”Meidän pitää olla rohkeasti ortodokseja, ja näyttää uskomme arjessa. Miksi monetkaan eivät enää tee ristinmerkkiä esimerkiksi ruokapöydässä tai toivota Jumalan apua, kuten ennen vanhaan oli tapana? Elämme maallistuneessa yhteiskunnassa, mutta siitä huolimatta omaa uskoaan ei pidä hävetä, vaan olla siitä ylpeä. Vaatii rohkeutta elää uskonsa mukaisesti.”
Rohkeutta vaatii myös puuttua epäkohtiin.
”Meidän pitää avata silmämme ja katsoa, mitä ympärillämme tapahtuu. Vanhuksia laiminlyödään, yksinäiset unohdetaan ja lapsia pahoinpidellään jopa kuoliaaksi. Aikaa kuluu, eikä muutosta tapahdu. Meidän tulee harjoittaa aktiivista lähimmäisyyttä ja puuttua epäkohtiin ajoissa.”
Koskelan tapahtumiin liittyi rankka kiusaaminen, jota oli jatkunut kauan.
”Kiusaamista ei tapahdu pelkästään kouluissa, vaan myös työpaikoilla. Tähän ilmiöön tulee kiinnittää aivan erityistä huomiota, Kauhistuttavan usein kiusaaminen sivuutetaan ikään kuin sitä ei olisikaan."
"Kiitän kirkkokansaani kautta maan pandemian aikana osoitetusta kestävyydestä ja kärsivällisyydestä." Kuva: Suomen ortodoksinen kirkko
Työpaikoilla yhteishenkeä voi tukea pienilläkin asioilla.
Arkkipiispa on työskennellyt karanteeniaikana Kuopion Karjalankadun keskustalossa. Siellä on tapana, että työporukka kokoontuu yhdessä aamu- ja iltapäiväkahveille, joiden aikana rupatellaan ja nauretaan paljon.
”Perjantaita kohden vauhti sen kuin kiihtyy”, arkkipiispa myhäilee.
Toki korona-aikana osa työntekijöistä on etätöissä, ja turvaväleistä pidetään huolta paikalla olijoiden kesken.
Rennot kohtaamiset tasoittavat tietä myös ongelmien ratkaisemiselle.
Kuopion keskustalo on arkkipiispan mukaan ”naisvaltainen työpaikka”. Julkisuudessa keskustellaan aika ajoin naisen roolista kirkossamme – ja yleensä siitä näkökulmasta, että naispappeus ei ole meillä mahdollinen.
”Naisilla on korvaamattoman arvokas rooli sekä kodeissa että kirkossamme. Äidit hoivaavat tulevia sukupolvia, ja usein myös vanhuksia. Kirkoissa kanttorit ovat tärkeässä tehtävässä, ja heistä monet ovat naisia. Niin ikään esimerkiksi ´kirkkomummot´ ovat kirkkomme ominaispiirre. Lisäksi kirkon organisaatiossa on paljon naisia näkyvillä paikoilla, esimerkiksi kirkon palvelukeskuksen johtajana, talouspäällikkönä ja Valamon opiston rehtorina.”
"Kiitän kirkkokansaani"
Arkkipiispa näkee kirkkomme tulevaisuuden valoisana, ellemme itse ryvetä sitä. Entä mitä arkkipiispa odottaa tulevaisuudelta henkilökohtaisella tasolla, paitsi viikonloppua tyttären lasten kanssa Pielavedellä?
”Minäkin odotan sitä entistä normaalia – tai miten lähelle nyt sitä voimmekaan päästä: yhteisiä palveluksia ja ihmisten tapaamista. On ollut ilo huomata, että ortodoksit rakastavat kirkkoaan ja kaipaavat jumalanpalveluksiin ja sakramenttien yhteyteen. Koronapandemia ei ole ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään, mutta uskon, että olemme oppineet tästä kaikesta jotain vastaisuuden varalle.”
”On jo kulunut vuosi siitä, kun perustimme kirkkoomme koronatyöryhmän, joka on tehnyt hyvää työtä. Osoitan siitä kiitokseni jokaiselle ryhmän jäsenelle. Kiitän myös kirkkokansaani kautta maan pandemian aikana osoitetusta kestävyydestä ja kärsivällisyydestä, ja odotan hartaasti sitä päivää, jolloin saamme kokoontua kirkkoihimme pandemiasta vapaina. Se on ilon päivä!”
Lopuksi Isä esipaimen antaa yleispätevän neuvon meille kaikille pääsiäisen edellä:
”On aina hyödyllistä kysyä, millaisten sanojen ja tekojen jälkeen rohkenen lähestyä ehtoollismaljaa.”