Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa odotetaan yhä seurakunnanvaltuuston vaaleja, jotka olisi pitänyt toimittaa jo 2023. Viivästys johtuu päätösten ja niistä laadittujen valitusten tulehduksenomaisesta kierteestä.
Kiistan keskiössä ovat Hämeenlinna ja Lahti, joiden seurakunnat yhdistyivät Helsingin seurakuntaan vuoden 2020 alussa.
Kolmen seurakunnan vuonna 2019 laadittu yhdistymissopimus toteaa, että uuden seurakunnan valtuustossa on Hämeenlinnasta 9, Lahdesta 12 ja Helsingistä 21 jäsentä. Uuden seurakunnan valtuuston oli määrä päättää siirtymävaiheen aikana alueiden edustuksen jyvittämisestä eli laajentuneen Helsingin ortodoksisen seurakunnan 21-henkisen valtuuston paikkajaosta.
Sopimuksessa ei oteta kantaa eri alueilta tulevien valtuutettujen määriin.
Laki Suomen ortodoksista kirkosta sanoo, että seurakunnanvaltuusto voi jakaa seurakunnan useampaan vaalialueeseen siten, että eri alueet tulevat suhteellisesti edustetuiksi.
Lain mukaan seurakunnanvaltuustoon kuuluvat kirkkoherra sekä seurakunnan koon mukaan 9–21 vaaleilla valittua jäsentä.
Vuonna 2020 valittiin uuden seurakunnan ensimmäinen valtuusto. Hiippakunnan piispa vahvisti aluejaon, jota noudatettiin. Sen mukaan seurakunnasta muodostettiin seitsemän vaalialuetta. Helsingistä valtuustoon valittiin seitsemän jäsentä, Vantaalta kolme, Keski- ja Itä-Uusimaalta kaksi, Espoosta ja Kauniaisista kolme, Länsi-Uudeltamaalta ja Kirkkonummelta kaksi, Lahdesta kaksi ja Hämeenlinnasta kaksi.
Helsingin seurakunnassa valtuutettuja tuli suurin mahdollinen määrä eli 21.
Keväällä 2023 seurakunnan vaalilautakunta päätti noudattaa hiippakunnan piispan 2020 vahvistamaa aluejakoa. Myös kunkin alueen valtuutettujen määrä pysyisi myös samana kuin 2020. Lautakunta tulkitsi, että näin noudatettaisiin seurakuntien yhdistymissopimusta, ja jätti esityksensä seurakunnanneuvostolle, joka vei sen saman sisältöisenä valtuustolle.
Kiista yhdenvertaisuudesta
Seurakunnanvaltuuston puheenjohtaja Jefim Brodkin laati vaalilautakunnalle vastaehdotuksen, jossa Hämeenlinna ja Lahti olisi yhdistetty samaan Hämeen vaalialueeseen. Alueelta olisi valittu yhteensä kaksi edustajaa, jolloin kumpikin olisi menettänyt yhden edustajan. Myös Länsi-Uusimaa olisi menettänyt yhden paikan, mutta Helsinki saanut kaksi lisää.
Brodkinin ehdotuksessa Hyvinkää vaihtoi paikkaa Lahden vaalialueelta Keski- ja Itä-Uusimaan alueelle.
Brodkin perusteli, että vaalialueiden pitäisi noudattaa vakiintuneita maakuntarajoja tai vuoden 2023 alussa aloittaneiden hyvinvointialueiden rajoja. Hän vetosi myös kirkollishallituksen ohjeeseen, jonka mukaan edustajien määrän pitäisi suhteellisesti vastata kyseisen alueen seurakuntalaisten määrää.
Valtuusto äänesti, ja Brodkinin vastaehdotus voitti niukasti.
Vaalilautakunta puolestaan totesi, että juuri tällainen valtuuston päätös vaarantaisi alueiden yhdenvertaisuuden: jäsenmäärältään pieni Hämeenlinna saattaisi jäädä kokonaan ilman omaa valtuutettua.
Joukko hämeenlinnalaisia ja lahtelaisia teki valtuuston päätöksestä oikaisuvaatimuksen kirkollishallitukselle.
Syyskuussa kirkollishallitus kumosi valtuuston päätöksen ja keskeytti valtuustovaalit. Tärkein peruste oli asian puutteellinen valmistelu seurakunnan toimielimissä – ei pelkästään valtuustossa.
Joulukuussa valtuusto käsitteli asiaa uudelleen ja tuli samaan tulokseen kuin keväällä. Ja taas lähti oikaisuvaatimus kirkollishallitukseen.
Jo syyskuussa valtuuston jäsenistä Jefim Brodkin ja Anja Lindström olivat valittaneet kirkollishallituksen kumoamispäätöksestä hallinto-oikeuteen.
Hallinto-oikeudelta tuli postia marraskuun lopussa 2024. Oikeus katsoi, että kirkollishallitus ei ollut ylittänyt toimivaltaansa kumotessaan valtuuston päätöksen. Jälleen kerran ryhdyttiin valmistelemaan vaaleja, joita kaavailtiin marraskuulle 2025.
Ovatko vaalit taas vaarassa?
Alkuvuodesta 2025 vaalilautakunta pitäytyi alkuperäisessä esityksessään keväältä 2023. Jefim Brodkin teki taas vastaehdotuksen. Sekin oli muuten samanlainen kuin 2023, mutta Lahti ja Hämeenlinna oli erotettu eri vaalialueiksi. Kummallekin taattaisiin yksi valtuustopaikka.
Brodkinin vastaesitys voitti äänestyksen 9–8.
Huhtikuun alussa kirkollishallitus ilmoitti jälleen, että valtuuston päättämästä vaalialuejaosta sekä valtuutettujen määrästä on tehty oikaisuvaatimus.
Kirkollishallitus käsittelee oikaisuvaatimuksen 6. kesäkuuta 2025. Päätöksestä riippuu, miten ja milloin vaalivalmistelut etenevät.
Brodkin: Suhteellinen edustus A&O
Jatkoajalla toimivan valtuuston puheenjohtaja Jefim Brodkin vertaa seurakunnanvaltuuston vaaleja eduskuntavaaleihin, joissa vaalipiirit tarkistetaan neljän vuoden välein. Siellä, missä väki vähenee, vähenee myös kansanedustajien määrä.
Brodkin korostaa yhä, että myös seurakuntavaaleissa eri alueilta tulevien edustajien määrän pitää olla suhteessa siihen, paljonko niillä asuu seurakunnan jäseniä.
– Suhteellinen edustus on kaiken perusta. Kaikilla alueilla on oikeus saada tasapuolinen edustus. Jos suosit jotakuta, teet väärin muita kohtaan.
Jefim Brodkinilla ja vaalilautakunnalla näyttäisi siis olevan erilainen käsitys siitä, milloin seurakunnan alueiden suhteellinen edustus toteutuu. Brodkin kannattaa matemaattista jakoa alueiden jäsenmäärän mukaan.
Seurakuntalaiset, jotka haluavat säilyttää Hämeenlinnan ja Lahden edustajamäärän entisellään, ovat vedonneet luottamuksensuojaan: valtuuston pitäisi huolehtia, että omat seurakuntansa menettäneiden hämeenlinnalaisten ja lahtelaisten ääni kuuluu myös Helsingin seurakunnassa.
– Yhdistymissopimuksessa ei ole sovittu vaalialueiden jakamisesta, vaan päätös kuuluu kirkkolain mukaan seurakunnanvaltuustolle. Ei voi olla luottamuksensuojaa, koska se olisi lainvastainen, Jefim Brodkin toteaa.
– On kyse samasta asiasta kuin Kainuussa ja Lapissa eduskuntavaalien yhteydessä. Niiden asukkaita harmittaa, kun edustajan paikat vähenevät väkimäärän mukana. Ihmiset haluavat puolustaa omaa aluettaan. En näe tässä sen suurempaa draamaa.
Brodkin toivoo, että seurakunnassa voitaisiin keskustella vaikeista asioista nykyistä avoimemmin. Hän kertoo sallineensa valtuustossa mahdollisimman laajan ja avoimen keskustelun aiheesta. Hänestä valtuuston esitys on kokonaisuuden kannalta kaikkein tasapuolisin ratkaisu.
Nyt Brodkin toivoo, että kirkollishallitus tekee uusimmasta oikaisuvaateesta hyvän päätöksen, jossa on niin kattavat perustelut, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.
Minkälainen päätös Brodkinin mielestä olisi hyvä?
– Valtuuston enemmistö on nyt kolme kertaa ratkaissut tämän asian samalla tavalla. Näkisin, että kirkollishallitus voisi kunnioittaa seurakunnan vaaleilla valitun toimielimen päätöstä.
Tamminen: Liittyjien asema suojattava
Seurakunnanvaltuuston hämeenlinnalainen jäsen Elise Tamminen oli kaksi vuotta sitten mukana laatimassa oikaisuvaatimusta kirkollishallitukselle valtuuston ensimmäisestä vaalialueita koskeneesta päätöksestä.
Tamminen ei hyväksy edustajien määrän matemaattista jakoa, vaikka se sinänsä lainmukainen olisikin.
– Matemaattinen jako johtaa siihen, että ei toimita yhdistymissopimuksen mukaisesti. Yhdenvertaisuus edellyttää seurakunnan eri alueiden riittävää edustusta eikä ole pelkkää matematiikkaa.
Tamminen ja toisetkin prosessissa mukana olleet hämeenlinnalaiset tulkitsevat yhdistymissopimusta niin, siinä mainitut vaalialuejako ja edustajamäärien suhteet on tarkoitettu pysyviksi.
Hän korostaa, että Hämeenlinna ja Lahti olivat itsenäisiä seurakuntia, jotka liittyivät Helsinkiin. Tammisesta yhdistyminen oli hyvä asia: Helsingin seurakunta on tuonut Hämeenlinnaan paljon uudenlaista toimintaa, vaikka päätöksenteko siirtyikin kauemmas.
– Yhdistymiskeskusteluissa meille luvattiin kaksi paikkaa yhteiseen seurakunnanvaltuustoon ja muitakin luottamushenkilöpaikkoja. Lopulliseen sopimukseen asiaa ei kuitenkaan kirjattu. Korostan, että jäsenmäärien suhteet eivät ole siitä paljoakaan muuttuneet.
Tamminen vertaa tilannetta evankelisluterilaisten seurakuntien yhdistymistä koskevaan menettelyyn. Luterilaisen kirkon kirkkojärjestys määrää kullekin seurakunnalle ensin kaksi paikkaa, kun yhdistyjiä on 20 tai vähemmän. Muut paikat jaetaan suhteellisuusperiaatteen mukaan.
– Ymmärtääkseni tämä oli aikanaan hiippakunnan piispan vahvistaman ensimmäisen yhteisen vaalijaon pohjana.
Olisi pitänyt ohjeistaa
Tamminen kuuluttaakin Helsinkiin liittyneille seurakunnille luottamuksensuojaa – edes neljän Lahden ja Hämeenlinnan edustajan verran.
– Emme me silläkään määrällä pysty kovasti vaikuttamaan, mutta emme ole myöskään vaarallisia millekään enemmistölle. Tärkeintä on olla mukana päätöksenteossa, jotta voimme kertoa omat kantamme ja osaltamme kehittää koko seurakuntaa.
Elise Tamminen pohtii myös kirkollishallituksen ohjetta vaalialuejaosta. Siinä ei kunnolla huomioitu yhdistyneiden seurakuntien tilannetta.
– Olisi voinut kertoa, miten yhdistymissopimuksessa sovittuja käytäntöjä sovelletaan, kun pieni seurakunta yhdistyy suuren kanssa.
Kirkon palvelukeskuksen juristi ja kirkollishallituksen esittelijä Jouni Heino ei kommentoi asiaa Aamun Koitolle, koska uusinta oikaisuvaatimusta ei ole vielä käsitelty.
Tamminen ymmärtää, miksi oikaisuvaatimus on taas tehty.
– Valtuuston päätökseen on oikeus ja pakkokin hakea muutosta nyt eikä joskus myöhemmin.
Keskusteleminen hankalaa
Elise Tammisen mukaan valtuustossa ei keskustella asioista avoimesti eikä riittävästi. Hän ei arvostele puheenjohtajaa vaan yleistä ilmapiiriä.
– Jos en äänestä enemmistön mukana, mielletään helposti, että olen jotakuta vastaan tai jonkun puolesta. Asiat henkilöityvät.
– Ajattelen kuitenkin seurakunnan etua ja äänestän sen mukaisesti. Olen surullinen ja pettynyt toimintatapoihin, mutta myös itseeni, kun en ole pystynyt tuomaan paremmin esille näkemyksiäni. Tilanne ei ole seurakunnan etu.
Esimerkiksi Helsingin ortodoksisen seurakunnan kiinteistöt tarvitsisivat mittavia korjauksia, jotka nyt viivästyvät.
Kiinteistöjen korjausvelka askarruttaa myös kirkkoherra Markku Salmista. Kirkollishallitus on ilmoittanut, että jatkoajalla toimiva valtuusto saa hoitaa vain lakisääteiset asiat, joita ei voi viivyttää. Lisäksi nykyinen valtuusto on linjannut, että seuraava valtuusto päättää remonteista.
– Uutta valtuustoa ei vain voi valita, kun olemme jumissa valituskierteen kanssa.
Seurakunnan tuloista merkittävä osa tulee Liisankatu–Unioninkadun sekä Mannerheimintie 8:ssa sijaitsevien sijoituskiinteistöjen tuotoista. Nyt niiden remontit eivät etene, vaikka Mannerheimintiellä vaihtuu pian merkittävä vuokralainen.
Myös Liisankatu–Unioninkadun huoneistoja on uusittava, kun vuokralainen vaihtuu. Jos korjauksia ei saada tehtyä, seurakunnan palvelut ja palkanmaksukyky heikkenevät.
– Päättämättömyys aiheuttaa taloudellista vahinkoa. Sen ovat tilintarkastajatkin kirjanneet, Salminen sanoo.
Kirkkoherra Salminen: Sopimuksen henki oleellinen
Itse vaalialuekiistan ydin on Salmisen mielestä siinä, että osapuolet tulkitsevat liittymissopimuksen sisältöä ja henkeä eri tavalla.
– Sopimuksen henki on oleellinen asia, ei pelkkä sanamuoto.
Salminen siteeraa professori emerita Pirjo Ståhlea, joka on muun muassa kehittänyt erilaisia johtamistapoja:
– Ståhle sanoo, että matematiikka on täsmällisyyslaji, mutta myös ihmisten kokemukset on huomioitava. Nyt korostuvat Helsingin kokemukset. Hämeenlinna ja Lahti jäävät syrjään. Helsingissä valitetaan, kuinka rankkaa on menettää pari paikkaa, mutta Hämeenlinna ja Lahti ovat menettäneet kokonaan omat valtuustonsa ja muutkin lakisääteiset elimensä, Salminen muistuttaa.
– Silti meillä valtuuston enemmistö äänestää toistuvasti itse valitsemansa vaalilautakunnan ja neuvoston sekä vielä kirkollishallituksenkin kantoja vastaan.
Salminen ei hyväksy myöskään Hyvinkään siirtämistä Lahden vaalialueelta Keski- ja Itä-Uusimaan alueeseen. Koska Hyvinkää on jo pitkään kuulunut Lahden toiminta-alueeseen, hyvinkääläiset ortodoksit tuntevat Lahden papin, kanttorin ja mahdolliset luottamushenkilöt.
Jos Hyvinkään vaalialue vaihtuu, seurakuntalaiset joutuvat äänestämään ehdokkaita, joita he eivät ehkä lainkaan tunne.
Sama pyhäkkökeskeisyyden periaate koskee muitakin seurakunnan alueita. Siksi Brodkinin kaksi vuotta sitten ehdottamat hyvinvointialueiden tai maakuntien rajat eivät toimi seurakunnan valtuutettuja valittaessa.
– Olemme kuitenkin varautuneet ennakolta siihen, että Hyvinkään alue vaihtuu. Järvenpään pappi käy nyt myös Hyvinkäällä. Näin hän tulee ihmisille tutuksi, Salminen kertoo.
Nyt Markku Salminen Jefim Brodkinin tavoin odottaa kirkollishallituksen päätöstä.
– Olen valmis kunnioittamaan sitä. Kirkkoisien mukaan kuuliaisuus auttaa myös heikompia kilvoittelijoita pääsemään pelastukseen.
Jutun pääkuva on vaihdettu 27.5.2025 klo 16:24. Juttua on myös täsmennetty niiltä osin, että kolmen seurakunnan vuonna 2019 laadittu yhdistymissopimus totesi näin: uuden seurakunnan valtuustossa on Hämeenlinnasta 9, Lahdesta 12 ja Helsingistä 21 jäsentä. Tämä oli siis tilanne ennen seurakuntien yhdistymistä. Nyt Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa valtuutettujen suurin mahdollinen määrä on 21.
Jutusta on poistettu valtuuston kuva 27.5.2025 klo 21:45, koska siinä ei ollut jutussa haastateltua henkilöä lainkaan. Laitettu myöhemmin julki Elise Tammisen kuva.