Vaasan ortodoksisen kappeliseurakunnan luonnontilainen hautausmaa on perustettu vuonna 1823. Vanhan sekametsän sylissä sijaitsevan hautausmaan puut ovat saaneet kasvaa rauhassa. Yksi on jopa kuivunut arvokkaasti pystyyn.
Puustoa on pyritty hoitamaan vain sen verran, että hautausmaan kappeli pysyisi ehjänä ja hautausmaan kävijät turvassa. Näin toimimalla on mahdollistettu yhteiselo myös liito-oravien kanssa.
Vanhat puut säästyivät hakkuulta
Vuoden 2024 aikana hautausmaan puuston tilaa kartoittanut kaupungin yksikkö halusi karsia puustoa reilusti. Seurakunnan kanslisti Tiina Tanner huolestui asiasta.
– Jotta välttyisimme luonnonsuojelurikkomuksilta, halusin ottaa yhteyttä tunnettuun asiantuntijaan. Tein sen siviilinä, en seurakunnan työntekijänä. Asiantuntija meni siviili-Tiinan kanssa tarkastelemaan hautausmaan kaadettaviksi merkattuja puita, ja seurakunnan työntekijä -Tiina reagoi siihen lain edellyttämin tavoin tiedottamalla asianosaisia mahdollisesta asutuksesta.
Asiantuntija eli biologi Ralf Wistbacka pystyi vahvistamaan paikallisten luonnonsuojelijoiden havainnot: hautausmaa on kuin onkin liito-oravan koti.
Tiina Tanner on innoissaan Mytty-Möttöseksi ristimästään liito-oravasta saamistaan tiedoista:
– Vanhoissa haavoissa on palokärjen ja Mytty-möttösen koloja, ja hautausmaan vanha kuusi toimii sen suojatienä ja ruokailupaikkana, jonne se laskeutuu liidoltaan. Osa merkatuista puista oli luonnon monimuotoisuuden kannalta sellaisia, ettei niitä saa kaataa. Sain muiden puiden poistoon hyvät ohjeet, ja lisäksi Ralf suositteli asiantuntevaa tahoa hakkuutyötä tekemään. Olin hyvässä seurassa, ja toivoin, että aika unohtaisi meidät toviksi.
Kolohaavasta löytyi pesä
Luodossa asuva Ralf Wistbacka on toiminut aktiivisesti Pohjanmaan rannikkoalueen linnustonsuojelu- ja selvitystyössä. Kunnianosoituksena tästä Birdlife Suomi myönsi hänelle keväällä 2024 kultaisen ansiomerkin.
Wistbacka on tutkinut myös liito-oravia: hän väitteli tohtoriksi liito-oravan populaatioiden seurannasta ja suojelusta vuonna 2023.
Wistbacka oli itse asiassa ainoa asiantuntija, joka vastasi Tiina Tannerin yhteydenottoihin, ja suostui auttamaan tarvittaessa ilman korvausta.
– Ei ollut yllättävää löytää liito-oravan koloja hautausmaalta. Se on niiden vakituinen paikka, jolla olen käynyt ensimmäisen kerran 1990-luvun lopussa. Siellä on nyt 1-2 naarasta, jotka lisääntyvät ja lepäävät alueella. Yhdessä kolohaavassa todennäköisesti pesitäänkin.
Liito-oravat pärjäävät kaupungeissa ihan kohtuullisesti, mutta maaseudulla on huonommin hakkuiden takia, Wistbacka kertoo.
– Ainakin oravien omat puut on säästettävä hautausmaalla. Muut puut pitää arvioida puukohtaisesti. Haavat ovat pienioksaisia ja sekametsä antaa tuulensuojaa, joten myrskytuhojen vaara on pieni. Myös pihlajat ovat terveitä ja havupuissa on hyvä juurakko.
Kirkko on luonnon puolella
Ortodoksinen kirkko pyrkii omalta osaltaan toimimaan luonnonsuojelijana. Tähän kannustaa myös ekumeeninen partiarkka Bartolomeos, joka tunnetaan “vihreänä patriarkkana”.
Tiina Tannerille on tärkeää, että kirkko on luonnon puolella.
– En halunnut joutua tilanteeseen, jossa luonnon monimuotoisuuden ja suojelun puolesta puhujana tunnettu kirkkomme joutuisi vastakkain lain kanssa syytettynä luonnonsuojelurikoksesta kajottuaan tutkimatta harmajaisen reviiriin. Luonto ja kirkko ovat hyvät kaverit, ja ystävyyttä pitää vaalia. On hyvä elää kuten opettaa, ja luonnonsuojelu on aina päivän hyvä työ.
Tannerin ja Wistbackan yhteistyö liito-oravan eteen on erityisen tärkeää, sillä liito-oravakanta on pienentynyt niin paljon, että laji luokitellaan vaarantuneeksi.
Liito-oravakannan taantuminen johtuu pääasiassa metsätaloudesta. Lajille sopivat metsiköt ovat aina vain pienempiä ja eristyneimpiä. Liito-oravalle edullisin ympäristö olisi vanha kuusivaltainen sekametsä, jossa on kolopuita ja jossa se voi liikkua huomaamattomasti joutumatta ylittämään avomaita.
Tällainen metsä Vaasasta löytyy myös jatkossa, vaikka muutamia puita pitääkin turvallisuussyistä poistaa kevättalvella 2025. Marraskuusta lähtien myös ELY-keskus on ollut Mytty-Möttösen tukena, sillä alue on nyt “luonnonsuojelulain tarkoittama lisääntymis- ja levähdyspaikka”.
Tannerin sanoja mukaillen Metsän harmaa henki saa pitää liitimiensä suojissa hautausmaan vanhat kannot lahottajineen, ikivanhat haavat ja omat kolopuunsa.
Kuvituskuva ylhäällä: Vaasan ortodoksisen kappeliseurakunnan hautausmaan on arveltu olevan liito-oravien reviiriä. Asiaan saatiin varmuus puustoa uhkaavien hakkuiden alla. Kuvan söpöliini ei kuitenkaan ole liukasliikkeinen Mytty-Möttönen vaan sen yhtä suloinen lajitoveri. Kuva: Henrik Lund