Bartolomeos, Konstantinopolin, Uuden-Rooman arkkipiispa ja ekumeeninen patriarkka Jumalan armosta, koko kirkon täyteydelle: Herramme Jumalamme ja pelastajamme, kaiken olevaisen Luojan, Jeesuksen Kristuksen armoa, rauhaa ja laupeutta teille kaikille.
Mitä arvollisimmat esipaimenveljet ja rakkaat lapset Herrassa,
on kulunut 35 kokonaista vuotta siitä, kun Ekumeenisen patriarkaatin pyhä synodi asetti syyskuun ensimmäisen päivän, kirkkovuoden alun, luonnonympäristön suojelun ja sen puolesta rukoilun päiväksi. Tämä siunattu avaus on saavuttanut laajaa vastakaikua ja tuottanut runsasta satoa. Kristuksen suuren kirkon monitahoiset ekologiset hankkeet keskittyvät tänä päivänä ilmastonmuutoksen, tai paremminkin ilmastokriisin, ilmiön ympärille, ilmiön, joka on aiheuttanut ”planetaarisen hätätilan”.
Kunnioitamme ympäristöliikkeiden panosta, kansainvälisiä sopimuksia ympäristön puolesta, tieteentekijöiden osallisuutta ongelmien ratkaisuun, ympäristökasvatuksen osuutta, ympäristötietoisuuden kasvua ja lukemattomien ihmisten aktivoimista toimimaan – ja aivan erityisesti nuoremman sukupolven edustajia tässä suhteessa. Samalla kuitenkin pidämme kiinni väitteestämme, että tarvitsemme aksiomaattista ”kopernikaanista käännettä”, maailmanlaajuista radikaalia asennemuutosta sekä perusteellista ihmiskunnan ja luonnon välisen suhteen uudelleenarviointia. Muutoin jatkamme vain ekologisen kriisiin katastrofisten seurausten hoitamista, jättäen ongelman juurisyyt koskemattomiksi ja ennalleen.
Ympäristöön kohdistuva uhka on nykymuotoisen sivilisaatiomme kriisin jatketta. Tässä mielessä ongelman onnistuneet ratkaisut eivät voi nousta saman sivilisaation perustavista periaatteista, siitä mikä sivilisaatiollemme on järkevää, sillä juuri nämä periaatteet ja ajatusmallit ovat itse ongelman luoneet. Olemme toistuvasti ilmaisseet vakaumuksemme, että kirkot ja uskonnot kykenevät merkittävästi ohjaamaan elintärkeää hengellistä ja arvostelukyvyn kääntymystä ihmiskunnan ja planeettamme tulevaisuuden tähden. Aito usko hälventää ihmisen häikäilemättömyyden ja titanismin, ihmisen muuttumisen ”ihmisjumalaksi”, joka hävittää kaikki standardit, rajat ja arvot julistamalla itsensä ”kaiken mitaksi” ja välineellistämällä toiset ihmiset ja luonnon omien kyltymättömien tarpeidensa ja oikkujensa työkaluiksi.
Vuosisatoja vanha kokemus opettaa meille, että ilman hengellistä ja arvostelukyvyn ”Arkhimedeen” pistettä ihmiskunta ei pysty välttämään nihilististä ”antropologismia”. Tämä on itse asiassa klassisen hengen perinnettä, jonka jo Platon ilmaisi seuraavan periaatteen kautta: ”Jumalan tulee olla meille kaikessa ylin mitta” (Lait 716c). Tällainen ymmärrys ihmisyydestä ja vastuusta, jotka rakentuvat suhteelle Jumalaan, tulee ilmaistuksi myös kristillisessä opetuksessa Aadamin luomisesta ”Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi”. Sama asia tulee esiin myös inkarnaatiossa, ikuisen Jumalan Sanan omaksuessa ihmisluontomme meidän pelastuksemme ja koko luomakunnan uudistamisen tähden. Kristillinen usko tunnistaa sekä ihmiskunnan että koko luomakunnan äärimmäisen arvon. Tässä hengessä siis ihmispersoonan pyhyyden kunnioittaminen ja ”hyväksi” todetun luomakunnan eheyden suojelu ovat yhtä ja samaa. Usko viisauden ja rakkauden Jumalaan innoittaa ja tukee ihmiskunnan luovia voimia, vahvistaa sitä haasteiden ja koettelemusten edessä ja antaa voimia jopa sellaiseen mikä vaikuttaa olevan inhimillisesti mahdotonta.
Olemme pyrkineet ja yhä edelleen pyrimme kohti suurempaa ortodoksien välistä sekä kaikkien kristittyjen välistä yhteistyötä ihmisyyden ja luomakunnan suojelemiseksi sekä tuomaan edellä mainittuja teemoja uskontodialogiin ja uskontojen yhteistoimintaan. Lisäksi haluamme erityisesti korostaa tarvetta ymmärtää, että nykyinen ekologinen kriisi koskettaa ennen muuta maapallomme köyhimpiä. Ekumeenisen patriarkaatin dokumentissa ”Maailman elämän edestä” tätä kirkon huolta korostettiin ilmastonmuutoksen valossa seuraavasti: ”Erityisesti tänä päivänä meidän on ymmärrettävä, että lähimmäisen palveleminen ja luonnollisesta ympäristöstä huolehtiminen ovat läheisesti ja erottamattomasti kytköksissä toisiinsa. Luomakunnasta huolehtiminen ja Kristuksen ruumiin palveleminen ovat läheisesti ja väistämättä liitoksissa toisiinsa, aivan kuten liitoksissa ovat köyhien taloudelliset olot ja planeettamme ekologinen tila. Tiedemiehet kertovat meille, että nykyisestä ympäristökriisistä kärsivät vakavimmin ne, joilla on kaikkein vähiten. Tämä tarkoittaa, että kysymys ilmastonmuutoksesta on myös kysymys yhteiskunnallisesta hyvinvoinnista ja oikeudenmukaisuudesta.” (§76) (Toim. huom.: Voit tutustua Maailman elämän edestä -dokumenttiin täällä: https://ort.fi/kirkko-ajassa/maailman-elaman-edesta/)
Lopuksi toivotamme teille rakkaat veljet ja rakkaimmat lapset uutta kirkkovuoden alkua, joka olkoon täynnä jumalallisia siunauksia ja tuotteliaisuutta. Välitämme teille kaikille kaikkein pyhimmän Jumalansynnyttäjän, jonka ihmeitätekevän ikonin (Pammakaristos) juhlaa tänään vietämme, esirukouksien kautta kaiken Luojan ja Jumalan elämää antavaa armoa ja rajatonta laupeutta.
Syyskuun 1. päivänä 2024
+ Bartolomeos
palava esirukoilijanne Jumalan edessä
Pääkuva ylhäällä: Ekumeeninen patriarkka Nuuksiossa syyskuussa 2023.