Palmusunnuntaita edeltävänä päivänä kirkko muistelee pyhää Lasarusta, joka eli sisartensa Martan ja Marian kanssa Betaniassa Jerikon tien varrella noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista.
Kertomus Lasaruksen kuolemasta ja kuolleista herättämisestä löytyy Johanneksen evankeliumista (Joh. 11:1–44). Haudasta käärinliinoissa ulos kävellyt Lasarus on todellista rautalangasta väännettyä opetusta: lupaus ylösnousemuksesta ei ole vertauskuva, vaan mitä konkreettisinta todellisuutta.
Päivän troparissa asia muotoillaan näin: ”Vahvistaaksesi uskoa yleiseen ylösnousemukseen, Sinä oi Kristus Jumala, kärsimyksiesi edellä herätit kuolleista Lasaruksen. Sen tähden mekin lapsukaisten tavoin kantaen voiton merkkejä huudamme Sinulle, kuoleman voittajalle: Hoosianna korkeuksissa, siunattu olet Sinä, joka tulet Herran nimeen.”
Lasaruksen elämä jatkui evankeliumissa kuvattujen tapahtumien jälkeen vielä kolmisenkymmentä vuotta. Henkiin herättämisen myötä hän oli kuitenkin kristittyjä vainoavien silmissä merkitty mies. Siksi hän matkusti kotiseudultaan Kyprokselle, jossa hänet vihittiin myöhemmin nykyisen Larnakan kaupungin piispaksi.
Pyhä Lasarus on etenkin Kyproksella erityisen rakastettu pyhä. Myös muissa maissa saatetaan Lasaruksen lauantaina kiertää talosta taloon laulamassa Lasaruksen elämästä kertovia kristillisiä kansanlauluja – tapa muistuttaa paljon jouluaikaan liittyvää kallandaperinnettä. Kaksi Lasaruksesta kertovaa laulua löytyy myös vuonna 2017 ilmestyneeltä Ruusutarhan keskelle -levyltä, jolla kuullaan otteita Pyhiinvaeltajan lauluja -kokoelmasta. Lasaruksesta kerrotaan myös georgialaisessa laulussa.
Kerro se pullalla!
Paitsi lauluilla, pyhän Lasaruksen muistoa vaalitaan sekä Kyproksella että Kreikassa myös leipomalla Lasarusta käärinliinoissa kuvaavia pullia, Lasaruksia (Lazarakia, Λαζαρακια). Ne kuuluvat monin paikoin myös leipomoiden sesonkivalikoimaan.
Pullat juhlistavat mukavasti Lasaruksen lauantaita. Lapsiperheille niiden tekeminen tarjoaa myös tilaisuuden mieluisaan opetushetkeen – useimmat lapset kun pitävät sekä leipomisesta että kiinnostavista kertomuksista.
Tamperelainen Anna Kasdaglis on tutustunut perinteeseen Samoksella.
Suomessa tätä perinnettä on vaalinut esimerkiksi Valamon opiston ikonimaalauksen opettaja, ikonikonservaattori Antti Narmala. Ystävät ovat vuodesta toiseen saaneet ihastella suloisia lasaruspullia Antin omalla someseinällä.
Tänä vuonna ei tarvitse tyytyä pelkkään ihasteluun. Saimme Antilta lasaruspullataikinareseptin ja hyvät ohjeet käärinliinoihin käärittyjen Lasarusten muotoiluun. Kuten Annan anopin taikina, tämäkin on maidoton ja munaton – ainoa ero on silmien materiaali: tässä ohjeessa ne tehdään kokonaisista neilikoista ja rusinat lisätään haluttaessa itse taikinaan.
Lazarakia eli lasaruspullat (noin 20 kpl)
4 dl kädenlämpöistä vettä
1 rkl kuivahiivaa
150 g sokeria
0,5 dl öljyä
1 tl kanelia
1/4 tl neilikkaa
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl suolaa
800 g vehnäjauhoa
(50 g rusinoita)
40 kokonaista neilikkaa silmiksi
Öljyä voiteluun
Sekoita kulhossa reilusti kädenlämpöinen vesi, hiiva ja sokeri. Anna seoksen levätä 10 minuuttia, jotta hiiva herää. Lisää öljy sekä mausteet ja alusta jauhot taikinaan. Lisää halutessasi jauhotetut rusinat. Vaivaa taikina hyvin. Peitä ja anna kohota 30 min.
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen (käytä kiertoilmaa jos uunistasi sellainen löytyy). Jaa taikina 20 palaan ja pyörittele palat pötköiksi. Leikkaa pötkö saksilla pituussunnassa kolmeen osaan. Älä leikkaa loppuun asti, vaan jätä Lasarukselle pää. Letitä leikatut osat, näin saat käärinliinat. Nipistä letin pää yhteen kostutetuin sormin. Paina kaksi kokonaista neilikkaa silmiksi ja kohota liinan alla puoli tuntia. Paista 20-30 minuuttia, kunnes pullat ovat kullanruskeita. Voitele kuumat Lasarukset öljyllä ja anna niiden levätä hetki liinan alla ennen tarjoilua.
Leipoessa voit kuunnella vielä toisen Lasaruksesta kertovan laulun kreikaksi.