– Kiinnostus ortodoksisuuteen alkoi omalla kohdallani muutamia vuosia sitten. Olen kypsytellyt tätä hiljalleen, tutkinut ja tutustunut ortodoksiseen uskoon ja elämäntapaan. Halusin kuitenkin vielä lisäoppia ja tartuin tilaisuuteen, kun huomasin Facebook-julkaisun Tampereella alkavasta katekumeeniopetuksesta, ja ilmoittauduin mukaan, vastaa Jani Varjo kysyttäessä sitä, mikä antoi sysäyksen tulla mukaan katekumeeniopetukseen.
Monella on samanlaisia kokemuksia. Liittymistä on pohdittu pitkään, mutta varsinaisen loppusysäyksen on antanut seurakunnan mainos alkavasta ryhmästä.
– Aiempien Tampereen katekumeenien palautteen perusteella opetus on ollut lämminhenkistä ja tasokasta. Tämä rohkaisi lähtemään mukaan. Omalla alueellamme ei ollut tuolloin katekumeeniopetusta tarjolla, Varjo perustelee.
Katekumeeniopetus muuttaa käsitystä ortodoksisuudesta
Johanna Ketola kertoo, ettei tiennyt juuri mitään ortodoksiuudesta ennen katekumeeniopetukseen tulemista. Siinä mielessä opetus on muuttanut hänen käsitystään. Samoin käsitys ylipäätään kristillisyydestä on selvästi muuttunut.
– Täytyy sanoa, että se on ihanaa, Ketola iloitsee. Hänen aikaisemmat kokemuksensa kristillisyydestä ovat sisältäneet ahdasmielisyyttä ja pelottelua.
Johanna Vaahervaara puolestaan kertoo, että on opetuksen myötä rohkaistunut kysymään neuvoa ja opastusta ja oppinut huomaamaan, että opetteleminen jatkuu loppu elämän.
– Astuminen pyhään tilaan on aina ihmeellinen kokemus. Matkalla oleminen, oman puutteellisuuden ja keskeneräisyyden myöntäminen on lohdullista. Yhteys ja lämminhenkisyys ihmisten välillä näkyy ja tuntuu, Vaahervaara kuvailee.
– Aikaisemmin en ollut tietoinen siitä, kuinka vanhaan traditioon ortodoksinen kristillisyys perustuu, kertoo Antti Tapanila. Samalla hän kertoo, että hänen käsityksensä ortodoksisesta kirkosta on syventynyt ja laajentunut.
– Vaikka ortodoksinen kirkko nähdään ehkä yleisestikin konservatiivisempana kuin toinen kansankirkkomme, on ollut hienoa opetuksen lomassa huomata, miten armollista ortodoksinen usko itsessään kuitenkin on, pohtii Jani Varjo.
Parasta opetuksessa?
Kokonaisuuden selkeys, suunnitelmallisuus ja aikataulutus saavat katekumeeneilta kiitosta. Lisäksi opetusta kiitellään monipuoliseksi ja havainnolliseksi. Katekumeeni-iltoja odotetaan, ja Petri Karvonen kuvaa niiden tunnelmaa ”henkisesti riemulliseksi”.
Johanna Vaahervaaran mielestä tapaamisia voisi olla enemmänkin. Useat eri opettajat ovat tuoneet opetukseen omat persoonalliset lähestymistapansa. Johanna Ketolan mukaan katekumeeneja on ohjattu lempeästi. Hän on myös pitänyt alustusten taltioinneista, joihin on voinut palata aina uudestaan.
Kaikki haastateltavat kertovat, että katekumeeniopettajia on ollut helppo lähestyä. Samoin seurakunnan tilaisuuksiin on ollut helppo tulla, ja vastaanotto on ollut ystävällistä. Johanna Vaahervaara kiittää tulevaa kummiaan, jonka merkitystä hän haluaa korostaa. Kummin kanssa on voinut pohtia asioita matalalla kynnyksellä. Kummilta on myös saanut ohjausta paastoon ja rukoukseen liittyvissä kysymyksissä.
Katekumeenit kuvaavat asioita, joita he kokevat jollain lailla yllättäviksi. Tällaisia ovat muun muassa rauhallisuuden, vahvuuden ja pysyvyyden tunteet. Kirkkovuoden ajat ja pyhien ihmisten merkitys ortodokseille sekä varsinkin Jumalansynnyttäjän aseman tärkeys ja rikas jumalanpalveluselämä ovat myös yllättäneet.
Iloinen huomio on ollut myös se, kuinka arvostavasti ja avarakatseisesti muihin kristillisiin kirkkokuntiin suhtaudutaan. Jollekin haastateltavalle uutta on ollut se, ettei juuri mikään ole vastikään keksittyä tai päälle liimattua. Samassa yhteydessä nimetään myös kirkon vetovoima, kirkkolaulun kauneus ja pyhyyden tunne, Ja ortodoksinen ihmiskäsitys, joka koskettaa ja pysäyttää joka kerta."
Tulevaisuuden toiveita
Kaikki haastateltavat ovat päättäneet liittyä – tai ovat jo liittyneet – ortodoksisen kirkon jäseneksi.
Johanna Ketola odottaa pääsevänsä osalliseksi katumuksen ja ehtoollisen mysteerioista. Lisäksi hän toivoo hengellistä johdatusta ja hengellistä elämää omaan arkeensa. Muilla haastateltavilla on samansuuntaisia toiveita.
Antti Tapanila odottaa aitoa ja alkuperäistä kristillisyyttä sekä hengellistä kotia. Petri Karvonen toivoo maltillisesti syvenevää uskonelämää sekä pääsyä ponomarin tehtäviin ja kirkonkellojen soiton opettelua. Samoin Johanna Vaahervaara odottaa hengellisyyden syventymistä ja uskon vahvistumista. Hän toivoo, että hengellisyydestä tulee luonteva osa arkipäivää.
Kirkon uutena jäsenenä Jani Varjo toivoo, että kirkon jäsenmäärän lasku rauhoittuisi ja kääntyisi nousuun. Hän toivoo myös passiivisten jäsenten aktivoitumista. Lopuksi hän siteeraa metropoliitta Eliaa, jonka lausahdus "Kirkon tulee elää tässä ajassa, mutta ei tästä ajasta", on viisaasti sanottu ja ohjaa kirkon ja sen jäsenet luottavaisesti kohti tulevaisuutta.
Suomen ortodoksinen kirkko ja Aamun Koitto toivottavat kaikki uudet jäsenet lämpimästi tervetulleiksi ja toivottavat heille monia armorikkaita vuosia!