Helsingin ortodoksisen seurakunnan valtuustovaaleihin liittyen Yle nosti uutisessaan 6.11.2025 esiin ehdolla olevien henkilöiden taustoja ja mielipiteitä erityisesti Venäjään ja Ukrainaan liittyen.
Esiin oli nostettu erityisesti kolmen valtuustovaalien ehdokkaan kannanottoja.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, rovasti ja vaalilautakunnan puheenjohtaja Markku Salminen pitää mahdollisena, että edellä mainittua vaikuttamista tapahtuisi.
– Käsitykseni mukaan on olemassa jonkin asteinen riski, että vaaleja käytetään vaikuttamisyrityksiin, isä Markku sanoo.
Aamun Koiton saamien tietojen mukaan yksi Ylen esiin nostamista valtuustoehdokkaista on lähestynyt papiston jäsentä vihaiseen sävyyn, kun Uspenskin katedraalissa on mainittu Venäjän hyökkäyssota tai Venäjän hyökkäyssodasta kärsivä Ukrainan kansa.
Suomen ortodoksinen kirkko on yksiselitteisesti asettunut tukemaan Ukrainaa ja ukrainalaispakolaisia jo sodan alkamisesta lähtien.
Ylen uutisen mukaan valtuustovaalien ehdokas Oleg Gergalo on toiminut muun muassa Venäjän konsulina.
– Pelkästään siitä ei toki voi tehdä yksi yhteen -johtopäätöksiä, isä Markku sanoo.
Yle käyttää lähteinään Iltalehteä ja Helsingin Sanomia kertoessaan, että Oleg Gergalon johtama vuonna Rustravel-yritys sijaitsee Venäjän suurlähetystöä vastapäätä Helsingin Tehtaankadulla, ja että se järjesti viisumeita Venäjän tukemille separatisteille Itä-Ukrainassa vuonna 2015. Lisäksi Helsingin Sanomat kuvailee Gergaloa yhdeksi keskeisistä henkilöistä ”vakoilusodassa” Suomen ja Venäjän välillä.
Aamun Koiton sähköpostitse tavoittama Oleg Gergalo kiistää, että Rustravel olisi järjestänyt viisumeita Venäjän tukemille separatisteille.
Myöskään Helsingin Sanomien maininta Gergalon roolista vakoilussa Suomen ja Venäjän välillä ei Gergalon mielestä ”vastaa todellisuutta”. Gergalo toimi Venäjän Helsingin-suurlähetystön varakonsulina vuonna 1995, vastuullaan viisumiasiat. Työskentelynsä Venäjän suurlähetystössä Gergalo myöntääkin.
”En näe, että tämä tausta aiheuttaisi epäilyksiä, päinvastoin, se antaa arvokasta kansainvälistä kokemusta, josta on hyötyä seurakunnan monikulttuurisessa työssä”, Gergalo kirjoittaa.
Asiakirjaväärennöksestä vuonna 2009 saaneensa ehdollisen tuomion hän selittää ”virheeksi työtehtävieni yhteydessä.” Gergalo vakuuttaa lisäksi edustavansa ainoastaan ”kirkkomme arvoja”, ei ”minkään valtion etuja”. Gergalo kertoo toimivansa vapaaehtoisena Pyhän Kolminaisuuden kirkossa ja leipovansa ehtoollisleipiä, auttavansa kirkon tilojen siivouksessa sekä pyhiinvaellusmatkojen järjestelyissä.
Toinen Ylen jutussa esiin nostettu ehdokas on Mikael Muittari, joka on osallistunut muun muassa Aamun Koiton Facebook-sivujen keskusteluihin.
Muittari on esimerkiksi kommentoinut Viron ”rikkovan Euroopan Unionin perusoikeuksia”, kun Aamun Koiton uutisessa kerrottiin Viron parlamentin lakihankkeesta, jonka myötä maassa toimivan EKÕK:in tulisi luopua siteistään Moskovan patriarkaattiin. Eesti Kristlik Õigeusu Kirik eli EKÕK toimi aikaisemmin nimellä Moskovan patriarkaatin Viron ortodoksinen kirkko eli viroksi Moskva Patriarhaadi Eesti Õigeusu Kirik (MPEÕK).
Ylen uutisessa mainittiin puolestaan Muittarin kommentti presidentti Alexander Stubbin julkaisuun X:ssä elokuun lopulla.
– Ukrainan sota ei ole meidän sotamme, Muittari kommentoi tuolloin.
Myös Mikael Muittari lähestyi torstai-iltana 6.11. 2025 Aamun Koittoa sähköpostitse. Hän oli laatinut vastausviestiksi Aamun Koiton kysymyksiin Ylen juttuun vastineeksi kirjoitetun tekstin. Viestin alkuun hän on kirjoittanut ikään kuin saatteeksi:
”En ole julkisuuden henkilö. En ole poliitikko. En ole minkään puolueen jäsen. Olen yksityinen henkilö. Maailmassa on yksi Mikael Muittari niminen (sic!) ihminen. Pidän Ylen toimintaa minun maalittamisena. (sic!).”
Kuitenkin asettuessaan valtuustovaalien ehdokkaaksi Muittari altistuu vääjäämättä julkisuudelle.
Viestissään hän kirjoittaa vastustavansa Ukrainan sotaa ”kuten vastustan kaikkia sotia”. Lisäksi hän määrittelee valtuuston ensisijaiseksi tehtäväksi hengellisen elämän edistämisen, jonka ”pitäisi ohjata kaikkea päätöksentekoa: talous, kiinteistöt ja hallinto palvelevat hengellistä missiota, eivät toisinpäin.”
Muittari kirjoittaa niin ikään, että Suomen ortodoksiseen kirkkoon ovat kaikki tervetulleita kansallisuuteen katsomatta. Hänen ilmoittaa mielipiteenään kuitenkin, etteivät "poliittiset ilmaukset kuulu kirkkoomme".
Helsingin seurakunnan valtuustovaaliahdokkaat on esitelty seurakunnan verkkosivuilla.
Iso seurakunta on kiinnostava kohde
Isä Markku Salminen toteaa, että valppauteen on syytä.
– Yksi Venäjän toiminnan muoto on hallinnon hämmentäminen, ja sitähän me olemme kokeneet täällä (Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa) jo pitkäänkin. On kuitenkin vaikea tietää, onko kyse yksittäisen ihmisen vallanhimosta vai onko siinä mahdollisesti jotakin muutakin eli tulkinnassa ei saa yleistää.
Isä Markku huomauttaa, että vaikuttamisella jäsenmäärältään kirkon suurimman seurakunnan talouteen voi olla vaikutuksia myös keskushallinnon tilanteeseen.
Tällainen voisi olla mahdollista esimerkiksi jarruttamalla kiinteistöihin liittyvää päätöksentekoa tai muita seurakunnan taloudelle merkityksellisiä hankkeita.
– Helsingin ortodoksisen seurakunnan taloudellinen merkitys on kirkossamme varsin suuri niin jäsenmäärän kuin keskusrahastomaksunkin suhteen. Yksi tapa on hämmentää seurakunnan hallintoa voisi olla vaikkapa siten, että sille koituu taloudellista vahinkoa, jolloin tämä saattaa heijastua myös kirkon keskusrahaston tuottoihin. Olemme siis otollinen kohde vaikuttamisyrityksille.
Isä Markun mukaan yksittäisen valtuutetun vaikutusmahdollisuudet riippuvat paljolti siitä, millaista liittolaisuutta valtuutettujen välillä ilmenee vai pystyykö jokainen itsenäiseen työskentelyyn koko seurakunnan hyväksi.
– En usko, että kukaan toisi esiin avointa Moskovan propagandaa, mutta jos pystyy liittoutumaan muiden kanssa… Tilintarkastaja on esimerkiksi todennut, että kiinteistöratkaisuiden viivästyminen on aiheuttanut seurakunnalle taloudellista vahinkoa.
– Lisäksi on mahdollista vaikuttaa vaikkapa pappien valintaan, ja sitä kautta siihen, minkä mielisiä henkilöitä papeiksi valitaan.
Isä Markku toteaa kuitenkin, ettei tavallisen seurakuntalaisen ole syytä ylen määrin huolestua, joskin asioista kannattaa olla tietoinen.
– Sitä suuremmalla syyllä niiden, jotka ovat eri mieltä, on syytä aktivoitua äänestämään eikä jäädä surkuttelemaan.
Kuitenkin 2.–16. lokakuuta toimitettavan vaalin äänestysvilkkaus on ollut valitettavan laimeaa.
– Meillä on Helsingissä vielä huominen ilta (7.11.) aikaa äänestää, ja ensi viikolla käydään muilla alueilla. Kaikilla äänestyspaikoilla voi äänestää oman alueensa ehdokkaita. Esimerkiksi Tapiolassa tai Tikkurilassa helsinkiläinen voi äänestää Helsingin ehdokkaita ja niin edelleen.
Kuitenkin alueilla, joilla valtuustopaikkoja on vähennetty, ei välttämättä ole kovin suurta äänestysintoa.
– Siellä on selvästi havaittavissa pettymystä siihen, että heiltä on viety valtuustopaikkoja ja siten osallisuuden kokemukseen. Tämä on vaikuttanut ehdokasasettelun vähyyteen ja myöskin äänestysvilkkauteen.
Suhtautuminen ukrainan kieleen hämmensi
Ylen uutisessa oli nostettu esiin niin ikään valtuustovaaleissa ehdolla oleva Hoivakoti Helenan laatu- ja kehitysjohtaja Anna Tchervinskij. Hoivakotia ylläpitää Pyhän Helenan säätiö. Anna Tchervinskij kiistää vastustaneensa ukrainankielisiä jumalanpalveluksia kuten toisessa tiedotusvälineessä oli esitetty.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan sivuilla julkaistussa esittelytekstissään Tchervinskij kertoo olevansa itsekin puoliksi ukrainalainen, joskin Suomessa syntynyt. Hän myös laulaa monikulttuurisessa Pyhän Kolminaisuuden kirkon kirkkokuorossa.
”Koen että ukrainankieliset palvelukset eivät auta ´kotouttamisessa´vaan joko suomenkieliset tai slaavinkieliset jumalanpalvelukset. Tavoitteena tulee olla, että ihmiset integroituvat ja juurtuvat tähän maahan ja meidän kulttuuriimme ja tapoihin. – – – Slaavinkieliset palvelukset ovat olleet kaikille entisen Neuvostoliiton maista tulleille yhteinen kirkon kieli, joka ei ole poliittinen kieli tai kannanotto, vaan rukouskieli”, Tchervinskij kirjoittaa esittelytekstissään.
Anna Tchervinskijn isä Orest Tchervinskij on eläkkeellä oleva rovasti, joka on pappisurallaan palvellut Moskovan patriarkaatin alaisessa Pyhän Nikolaoksen seurakunnassa.
– Äitini taas on palvellut 40 vuotta Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa kanttorina, Aamun Koiton tavoittama Anna Tchervinskij muistuttaa.
Kirkon linja ei muutu
Isä Markku Salminen pitää kielikysymystä hyvin merkittävänä asiana.
– Se, mikä minua huolestuttaa, on, ettei selkeästi puolleta ukrainan kielen käyttöä, sillä kieli on perinteinen tsaarin venäjän, Neuvostoliiton ja nyt putinistien ajatus, että ukrainalaiset eivät olisi ”oikea kansa”. Se ajattelumalli on minusta vaarallinen. Moskovan patriarkaatissa vallitsee ajatus, että vain slaavin kieli on ”se oikea”. Kyllä tässä tiettyä varovaisuutta on syytä olla: jos väheksymme ukrainaa liturgisena kielenä, niin sen ajattelumallin mukaan voi kysyä, onko ”oikeutta” toimittaa jumalanpalveluksia suomeksikaan. Ukrainalaiset ovat poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa pastoraalinen osaaminen on tärkeää ja monipuolinen tuki – mukaan lukien psyko-sosiaalinen apu. Pakolaisina tulleita ei voi kieli- tai muissa asioissa verrata Suomessa pitkään olleisiin ja rauhan aikana tulleisiin.
Ylen uutisessa kerrottiin, että Pyhän Kolminaisuuden kirkossa olisi rukoiltu yhtä lailla Suomen, Ukrainan kuin Venäjän maan puolesta. Isä Markulla ei ole ollut tietoa, että näin olisi toimittu.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan venäjänkielisestä seurakuntatyöstä vastaava pappi, rovasti Heikki Huttunen on viime vuosina yhä enemmän toimittanut jumalanpalveluksia ukrainan kielellä ja myös opiskellut ukrainan kieltä. Helsingin ortodoksisen seurakunnan verkkosivuilla hän kertoo, ettei ole juurikaan nähnyt työssään kieliin liittyviä ristiriitoja.
– Eri kielet kirkossa ja seurakuntalaisten keskuudessa ovat rikkaus, eivät ongelma. Jumalanpalveluskielen peruste on pastoraalinen tarve, ei poliittinen kannanotto. Sama koskee rukouksia, sanoo isä Heikki Huttunen.
– Keskustelu Venäjä-kytköksistä tulisi kuitenkin erottaa yksittäisten seurakuntamme jäsenten ja Suomessa asuvien venäläisistä sukujuurista. Suurin osa venäläisistä vastustaa sotaa ja tukee ukrainalaisia. Seurakunnassamme venäjänkieliset ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, ja siellä on ihmisiä eri maista ja taustoista, isä Heikki sanoo.
Loppukaneetti vaikuttamiskeskusteluun tulee isä Markku Salmiselta ja on varsin selkeä.
– Me olemme yksiselitteisesti Ukrainan puolella, eikä Helsingin valtuusto voi muuttaa Suomen ortodoksisen kirkon linjaa. Kun äänestysprosentti on matala, muutama kymmenenkin ääntä voi ratkaista kaiken. Venäläismieliset ovat tästä varmastikin hyvin tietoisia.
Juttua on muokattu 6.11.2025 klo 23:13 täydentämällä Mikael Muittarin vastausta, jonka mukaan politiikka ei kuulu kirkkoon. Lisäksi täsmennettiin, että kyseessä oli Ylen juttuun vastineeksi muotoiltu teksti. jonka Muittari lähetti vastauksena Aamun Koiton kysymyksiin.